Hänen kätensä vapisivat.
Takana oli kaupunginhallituksen viimeinen kokous ja edessä pari viikkoa lomaa.
Ja yhtäkkiä muusikko Mikki Kausteen kädet vain tärisivät.
– Olin käynyt koko vuoden ylikierroksilla. Se purkautui ulos yliväsymyksenä, joka oli jopa lähellä paniikkihäiriötä. Tunnistin, että nyt mennään stressinsietokyvyn rajoilla, hän muistelee kesää 2018.
Takana oli silloin tiukka vuosi. Keikkoja bändin kanssa, mutta ennen kaikkea kuormitusta aiheutti uusi edustustehtävä. Kauste oli valittu edellisenä keväänä ensimmäistä kertaa Espoon kaupunginvaltuustoon.
Kun kesälomakauden alussa kalenteriin tuli tyhjää, elimistö vaati lepoa. Väsymys yllätti.
– Se oli aika pelottava kokemus. Ajattelin, että tällaistako tämä on koko ajan, jaksanko minä.
Ilmastoahdistus iski lasten syntymän myötä
Espoolainen Mikki Kauste on tunnetumpi muusikkona kuin kaupunginvaltuutettuna.
Hän on yli 25 vuotta keikkailleen Egotrippi-yhtyeen solisti. Bändin suurimpia hittejä ovat olleet esimerkiksi Matkustaja ja Älä koskaan ikinä.
Mutta nyt Kauste on istunut jo kaksi vuotta Espoon kaupunginvaltuustossa Vihreiden ryhmässä. Ensimmäisen kauden valtuutettu nostettiin heti myös kaupunginhallitukseen.
Kiitos Vihreiden mieskiintiön, kuten hän itse naurahtaen toteaa.
Politiikkaan lähteminen ei kuitenkaan ole muusikolle se tavallisin urakäänne.
48-vuotias Kauste kypsyttelikin ajatusta vuosia. Varsinainen poliittinen herääminenkin tapahtui vasta aikuisena.
Kauste ei kuulunut nuorena poliittisiin nuorisojärjestöihin eikä lapsuuden kodissa Helsingin Kulosaaressa oltu poliittisesti erityisen aktiivisia. Perhe kyllä seurasi yhteiskunnallisia asioita, ja Kauste oppi jo nuorena tahkoamaan aamuisin läpi päivän Helsingin Sanomat.
Oli 90-luku, lama ja harmaus. Laman runtelemassa Suomessa kukin koetti selvitä, miten parhaiten kykeni. Egotrippi oli jo alkanut keikkailla, kun Kauste suoritti restonomin opintojaan ja politiikka tuntui vielä kaukaiselta.
Miksi minä en ole ollut tietoinen näistä kaikista asioista?
Mutta yksi aamu oli erilainen kuin toiset. Päivän lehden ensimmäisen aukeaman otsikot iskivät tuolloin 25-vuotiaan Kausteen tajuntaan kovempaa kuin aiemmin.
– Maailmantuska iski hyökyaaltona. Syyllisyys siitä, että olen mennyt elämääni läpi puolivaloilla. Etten ollut kantanut vastuuta.
Lähipiiri on kuvaillut hänen muuttuneen kuin yhdestä iskusta. Kevytmielinen ja humoristinen nuorimies muuttui voimakkaasti kantaa ottavaksi – jopa raskaaksi.
Kauste pohtii, että hän koki ehkä tuolloin jotain samaa, mitä nykynuoret kuvaavat ilmastoahdistukseksi.
– Tunne siitä, että maailmassa on paljon asioita, joita pitää korjata. Ja miksi minä en ole ollut tietoinen näistä kaikista asioista?
Varsinainen ilmastotietoisuus – jopa suoranainen ilmastoahdistus – tuli lasten syntymien myötä. Kausteella on kolme poikaa.
– Jos sukupolvemme ei nyt korjaa asioita, lasteni sukupolvi joutuu maksamaan ottamamme ilmastovelan, hän toteaa.
Tuntemattomasta numerosta soitti Niinistö
Puhelin soi, kun Kauste makasi kovassa kuumeessa kotinsa sohvalla. Se puhelu muutti lopullisesti kaiken.
Hän kylläkin jätti melkein vastaamatta tuntemattomaan numeroon. Ensimmäinen ajatus oli, että soittaja on puhelinmyyjä. Televisiossa pyöri Ylen dokumentti Suomen presidenteistä ja historian käännekohdista.
Kuumeessa ei olisi jaksanut jutella tuntemattoman kanssa.
Kauste päätti silti vastata.
Langan toisessa päässä oli Vihreiden silloinen puheenjohtaja Ville Niinistö. Hän pyysi Kaustetta Vihreiden kunnallisvaaliehdokkaaksi Espooseen.
Ensimmäinen ajatus oli epäilys. Riittääkö keikkailevan, pienten lasten isän aika kaikkeen. Kauste myös tuntee itsensä. Hän on ihminen, joka heittäytyy mukaan aina täysillä.
– Hän sai minut vakuuttuneeksi, että mukaan kannattaa lähteä lupailemalla, ettei se vie kauheasti aikaa, Kauste hymähtää.
Vaalikampanjansa hän aloitti tietämättä mitä odottaa. Kampanja oli lyhyt ja edullinen: vaalirahailmoituksen mukaan omaa rahaa kului 240 euroa ja puolueyhdistyksen tukea Kauste sai 110 euroa.
Kausteen mukaan suurin motiivi lähteä mukaan kampanjointiin oli äänien kerääminen puolueelle. Niiden, jotka normaalisti ehkä kanavoituisivat jonnekin muualle.
Kuntavaalien tuloksia hän jännitti kotona lasten kanssa. Kun läpimeno varmistui, koko porukka kilisteli kuusenkerkkäjuomaa.
– Se oli sykähdyttävä, mutta myös pelonsekainen hetki, koska ei tiennyt mitä odottaa. Tajusi, että nyt pitää ottaa vastuu siitä, mihin on lupautunut mukaan, Kauste sanoo.
Hotellikuoleman sijaan nippu kokouspapereita
Ja vastuuta Kauste on yrittänyt kantaa.
Politiikan ulkopuolelta suoraan kunnallispolitiikan syvään päähän nakattu mies alkoi ottaa asioista selvää. Kauste kävi läpi kokouspapereita, esityslistoja, aiempia päätöksiä ja opetteli samalla lähes uuden kielen: virkamiestekstin.
Uuden tiedon ja terminologian sisäistäminen vei aluksi paljon energiaa.
Varsinkin ensimmäinen vuosi oli rankka. Hän halusi oppia ymmärtämään, miten kaupunki toimii ja mihin vanhoihin päätöksiin nojataan seuraavissa päätöksissä.
– Totta kai se väsyttää. Käyt koko ajan läpi kokouspapereita, ja käsiteltäviä asioita on satoja.
Siksi ensimmäisen vuoden jälkeen tapahtui lähes romahdus. Kahden viikon loma tuli tuolloin tarpeeseen.
– Yritin tietoisesti vain pienentää koneistoa, lukea kirjoja ja saada ajatukset pois politiikasta.
Vaikka alku on ollut rankka, Kauste toteaa, ettei olisi voinut toivoa parempaa sisäänheittoa politiikkaan.
Kylmiltään kaupunginhallitukseen nostettu Kauste on myös halunnut olla luottamuksen arvoinen. Hän on tietoinen siitä, että osa ihmisistä mielsi Egotripin laulajan pelkäksi julkkisehdokkaaksi. Monet ovat kuitenkin käyneet sanomassa Kausteelle jälkikäteen, että mielikuva on ollut väärä.
Niin. Ja se bändi.
Kauste kertoo, että valtuutettuna oleminen on loppujen lopuksi sekoittanut musiikkikuvioita hyvin vähän. Kokouspäivät ovat alkuviikosta ja keikat yleensä loppuviikosta.
Keikkamatkoilla on aikaa paneutua kokouspapereihin, sillä odottelua ja luppoaikaa piisaa. Hotellikuolemien sijaan luvassa on ollut siis esityslistoja esimerkiksi Raide-Jokerista, espoolaiskoulujen sisäilmaongelmista, sotesta ja Länsimetrosta.
Kaupunki, joka ei halunnut kasvaa kaupungiksi
Kauste on välillä myös turhautunut Espoon tapaan tehdä päätöksiä.
Helsingissä kasvanut mies on tottunut siihen, että kaupunki on jatkuvan muutoksen kourissa. Tuttu elinympäristö ja maisemat saattavat muuttua radikaalistikin.
Hänen mielestään Espoossa jäädään jumiin päätöksiin, jotka menisivät Helsingissä heittämällä läpi.
– Espoo on kaupunki, joka ei halua olla kasvava kaupunki, koska ne kipukustannukset ovat niin kovat, hän pohtii.
Kauste on jo oppinut, että politiikassa asiat eivät ole koskaan yksinkertaisia. Mustan ja valkoisen väliin mahtuu satoja harmaan sävyjä. Päätökset ovat useammin sekä-että-päätöksiä kuin joko-tai.
Tämä yllätti hänet.
– Yksikään päätös ei ole enää helppo. Demokratia toimii, kuten se toimii. Meillä on erilaisia näkemyksiä ja ne pitää yrittää sovittaa yhteen.
Puolivälissä matkaa
Kauste vastaa puhelimeen kotoaan Espoosta. Taustalla soi klassinen musiikki.
Edellisenä iltana Lahdessa on ollut tämän vuoden viimeinen keikka Egotripin kanssa.
Puhe kääntyy nopeasti politiikkaan. Kauste manaa HSL:ää, joka on lopettanut bussiyhteyksiä Espoosta Länsimetron avauduttua.
Takana on kevään eduskuntavaalit, joissa hän oli ehdokkaana. 1 365 ääntä ei riittänyt läpi pääsemiseen Uudenmaan vaalipiiristä. Läpimenemiseen olisi vaadittu vähintään 4 190 ääntä.
Takana on nyt myös puolet kaupunginvaltuuston kaudesta. Kuntapolitiikassa päätöksenteko on pitkäjänteistä ja hidasta. Valmista tulee harvemmin yhdessä kaudessa.
– Sitä yrittää vain työntää päätöksentekoa omasta näkökulmasta kestävään suuntaan. Ahdistuisin vielä enemmän, jos en edes yrittäisi tehdä asioille jotain.
Korjaus juttuun 26.5.2019 kello 08.30. Juttuun korjattu Kausteen koulutustausta.