Ihmisiä valvotaan joka paikassa. Etenkään isoimmissa kaupungeissa ei ole montaakaan kadunkulmaa, jonne eloton silmä ei yltäisi.
Suomessa on jo tuhansia valvontakameroita, ellei enemmänkin. Kameroiden tarkkaa määrää ei tiedä täysin kukaan, koska sellaisen voi ottaa käyttöönsä kuka tahansa, eikä siitä tarvitse erikseen ilmoittaa minnekään.
Poliisit tarkkailevat kameroita päivittäin
Kameroita voi olla siis kenellä tahansa, mutta mikä niiden tehtävä on?
Oulun poliisilaitoksen ylikomisario Jyrki Kivirinta kertoo, että poliisi käyttää kameroita etenkin rikoksentekijöiden tunnistamiseen ja partioiden avustamiseen. Oulussa yksi henkirikos on saatu selvitettyä kameroiden avulla.
Siitä Kivirinnalla ei kuitenkaan ole antaa tarkempaa tietoa, kuinka moni rikos on saatu tutkittua kameravalvonnan avulla. Kameroita kuitenkin käytetään päivittäin häiriöiden ja rikosten ehkäisemiseksi sekä viikoittain rikosten selvittämiseksi.
Noin vuosi sitten selvisi, että Oulussa poliisi pääsee käsiksi myös koulujen ja muiden kaupungin kiinteistöjen kameroihin (Helsingin Sanomat). Tämä herätti useissa hämmennystä.
Oulun poliisilaitos on tehnyt kameravalvonnasta sopimuksen Oulun, Raahen ja Kajaanin kaupunkien kanssa heidän omistamiensa kiinteistöjen osalta.
Poliisi ei kuitenkaan saa katsoa kiinteistökameroita heppoisin perustein. Sallittua se on tilanteissa, joissa epäillään henkeen tai terveyteen kohdistuvaa rikosta ja tilanteissa, joissa sellaisia rikoksia pyritään estämään.
Kivirinnan mukaan poliisi on joutunut katsomaan kiinteistöjen sisällä oleviin kameroihin vain muutamia kertoja.
Kamerat eivät välttämättä estä rikollisuutta
Vaikka poliisi perustelee valvontakameroiden käyttöä rikosten ennaltaehkäisemisellä, tutkimukset eivät osoita, että valvontakamerat julkisessa tilassa estäisivät rikoksia. Näin kertoo Turun yliopiston tutkijatohtori Liisa Mäkinen.
Ajatus siitä, että julkisessa tilassa oleva kamera ehkäisisi rikoksia tarkoittaisi Mäkisen mukaan sitä, että rikoksentekijän pitäisi olla rationaalinen toimija, joka suunnittelee rikoksen ja peruu sen tekemisen huomattuaan kameran.
Kuitenkin suljetuissa tiloissa, kuten parkkihalleissa kamerat saattavat ehkäistä omaisuuteen kohdistuvia rikoksia. Kun kyseessä on jollain tapaa suljettu ja valvottu paikka, on suurempi todennäköisyys jäädä kiinni automurrosta tai -varkaudesta.
– On mahdollista, että tekijä ymmärtää tilan olevan valvottu ja käyttää jonkinlaista harkintaa. Omaisuusrikoksissa tämä voi siis toimia, mutta muunlaisissa rikoksissa välttämättä ei, Mäkinen kertoo.
Valvontakameroita perustellaan myös turvallisuuden tunteen tuomisella. Kameran vaikutus voi kuitenkin olla täysin päinvastainen.
– Jos ihminen tulee tuntemattomaan paikkaan, jossa on paljon kameroita, hän saattaa ajatella paikan olevan vaarallinen.
Tietoa kerääviä robotteja ja ihmisten kiristämistä
Oli kameroista hyötyä rikosten ennaltaehkäisemiseen tai ei, niitä on joka puolella ja määrä tulee lisääntymään. Näin ajattelevat sekä Liisa Mäkinen että Oulun yliopiston professori Juha Röning.
Röningin mukaan tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi itsestään liikkuvia robotteja, jotka valvovat ja keräävät tietoa meistä. Tai massatapahtumien valvontaan niin, että ihmisten toimintaa voitaisiin ennakoida, jotta esimerkiksi väkivaltaisuudet pystytään kokonaan ennaltaehkäisemään.
Mäkisen mukaan tulevaisuuden valvonta tulee syventymään niin, että jatkossa ihmisistä kerättyä tietoa on enemmän ja se on tarkempaa.
– Luulen, että tulevaisuudessa ihmisten tietoja yhdistellään olemassa olevissa rekistereissä ja tietokannoissa vähän paremmin ja laajemmin.
Vain mielikuvitus on rajana siinä, mihin tietoja voisi käyttää. Kiinassa kansalaisten tietojenkeruu on jo niin pitkällä, että valtio on suunnitellut ottavansa käyttöön kansalaispistesaldon. Sen ideana on, että pisteitä saisi sen mukaan, miten hyvin kansalainen käyttäytyy ja menestyy elämässään.
Kiinassa valvonta on muutenkin omaa luokkaansa. Siellä on 176 miljoonaa valvontakameraa. Vertailun vuoksi, Yhdysvalloissa kameroita on laskettu olevan noin 50 miljoonaa.
Kiinassa myös kasvojentunnistusteknologian käyttö on arkipäivää. Liisa Mäkinen ei kuitenkaan usko, että kasvojentunnistukseen liittyvää lainsäädäntöä olisi tulossa Suomeen ainakaan kovin pian, koska täällä asiasta ei käydä juuri laisinkaan julkista keskustelua.
– Suomessa lakien säätäminen on myös hidasta ja tällä hetkellä on melko isoja poliittisia erimielisyyksiä siitä, mihin suuntaan asiaa pitäisi kehittää.
Vaikka Suomessa ei ole videovalvonnan yhteydessä käytössä kasvojentunnistusteknologiaa, ihmiset ovat kuitenkin melko hyvin tunnistettavissa valvontakameroiden kuvista, koska kameroiden kuvanlaatu on parantunut. Ennen niin suttuisten valvontakamerakuvien tilalla on nyt hyvin tarkkaa kuvaa jopa pimeästä.
Kameroiden kuvaa voidaan vääristää
Kameroiden hakkerointi on Juha Röningin mukaan suhteellisen helppoa erityisesti silloin, jos kameran asentamisessa ei olla otettu huomioon tietoturvaa ja laite jätetään oletusasetuksille. Silloin kuka vain voi kaapata kameran, ohjata sitä, vääristää kameran lähettämää kuvaa tai jakaa sitä verkkoon kaikkien nähtäväksi.
– Jos ihmisestä on saatavilla tieto, että hän on tiettynä aikana ollut jossain, häntä voidaan esimerkiksi kiristää sillä tiedolla, Röning sanoo.
Valvontakameran kuvaa voidaan käyttää väärin myös ilman hakkerointia. Riippuen siitä, mihin materiaali on tallennettu ja miten siihen pääsy on suojattu.
– Ihmisiä kiinnostaa muiden asiat. Jos tietoihin on mahdollista päästä käsiksi, joku sen luultavasti tekee, Liisa Mäkinen toteaa.
Esimerkkinä hän mainitsee Anneli Auerin ja Mika Myllylän tapaukset, joiden rekisteritietojen urkkimisesta tuomittiin useita poliiseja. Näissä tapauksissa ei kuitenkaan ollut kyse valvontakameran tallenteiden katsomisesta.
– Jos sellaista tietoa on jollain tavalla saatavilla, pitää huolehtia, etteivät asiattomat ihmiset pääse sinne käsiksi.
Oulun poliisista kerrotaan, että heillä ei ole ollut ikinä tapauksia, joissa asiaankuulumaton poliisi olisi katsonut valvontakameroiden tallenteita.
Videovalvonnasta ei tarvitse ilmoittaa
Poliisin tulee aina ilmoittaa julkisilla paikoilla kylteillä kameravalvonnasta, mutta muita sama sääntö ei koske. Ihminen ei yleensä tiedä olevansa tarkkailtavana.
Eikä mikään laki sinänsä säätele kameravalvontaan liittyviä asioita. Salakatselu- ja kuuntelu (Finlex) ovat toki asia erikseen, ja poliisien tekemää videovalvontaa säätelee poliisilaki (Finlex).
Kun puhutaan muiden kuin poliisien tekemästä valvonnasta, esimerkiksi tietosuojavaltuutettu ei Mäkisen mukaan ole tehnyt linjanvetoa siitä, missä tilanteessa kuvaaminen on sallittua ja missä ei.
Tämä on Mäkisen mielestä joissain tapauksissa ongelmallista. Kamera vilkkaasti liikennöidyssä risteyksessä voi olla aivan neutraali, kun taas kamera kuvaamassa katua lähellä sukupuolitautien poliklinikkaa voidaan kokea hyvinkin häiritseväksi.
– Vaikka sukupuolitautiklinikan lähistö on julkista tilaa, ihmisillä on eri odotus siitä, missä menee se raja, missä saa toimia yksityisesti tai rauhassa.
Mitä mieltä sinä olet valvontakameroista?
Lue myös: