Aurinkoisena alkukesän päivänä tavallisen espoolaisen omakotitalon eteen kurvaa tavallinen henkilöauto. Siitä astuu pihalle tavallinen keski-ikäinen pariskunta, Tiia Forsström ja hänen aviomiehensä Jouni. Heillä on käsissään tavallisia ostoksia, maitoa ja talouspaperia. He tervehtivät pahoitellen josko olemme kuvaajan kanssa joutuneet odottamaan pitkään.
Tavallisuudesta poikkeavaa tässä arkipäiväisessä kohtaamisessa on yksi asia: Forsströmit ovat seksityöntekijöitä ja ylpeitä siitä.
Aloite seksityöhön ryhtymisestä tuli Tiialta. Ajatus oli kiehtonut häntä jo pitkään, mutta toiminnaksi se muuttui vasta kun hän löysi kumppanikseen seksityöhön myös myönteisesti suhtautuvan Jounin.
– Syyt seksityön aloittamiseen olivat täysin itsekkäät. Olin vain utelias kokeilemaan alaa, Tiia kertoo.
Seksityössä on kyse paljon muustakin kuin seksistä
Seksityöhön heittäytyminen noin neljä vuotta sitten yllätti hänet monin tavoin. Ensinnäkin tavallinen espoolaisrouva tajusi löytäneensä unelmatyönsä.
– Nautin seksityöstä monin tavoin. Heti ensimmäisistä asiakaskohtaamisista lähtien huomasin, että minulla on sellaisia taitoja, joita työssä voi hyödyntää ja minä nautin ihmisten kohtaamisesta sekä monenlaisesta seksistä.
Seksityön lisäksi tietokirjailijana ja Sexpon hallituksen puheenjohtajana työskentelevä Tiia Forsström on nyt julkaissut kirjan Ammattirakastaja (Like), joka kertoo hänen ja kollegoidensa seksityöhön liittyvistä kokemuksista. Tuomalla esiin aikuisten välistä vapaaehtoista seksityötä, johon ei liity hyväksikäyttöä, pakottamista tai ihmiskauppaa, kirjailija haluaa laajentaa mielikuvaa seksityöstä.
Hänellä itselläänkin oli aluksi ennakkoluuloja seksin ostajista. Asiakkaiden kohtaaminen muutti hänen ajatuksiaan hyvin pian.
– Yllätyin siitä, että asiakaskohtaamisissa on kyse myös paljon muusta kuin seksistä. On kyse läsnäolosta, keskustelusta ja ihmisten näkyväksi tulemisesta.
Nähdyksi tuleminen voi olla asiakkaalle voimauttavaa
Alkutaipaleen kokemukset ihmisten tarpeesta tulla nähdyiksi ja saada neuvoja seksuaalisuuteensa kiehtoivat Forsströmiä niin paljon, että hän lähti kouluttautumaan seksologian alalle. Hän valmistuu pian seksuaaliterapeutiksi.
– Seksityö sillä tavoin kuin minä sitä teen, sisältää paljon neuvonnallista läsnäoloa.
Hän korostaa, että seksuaaliterapia on eri asia kuin seksityö. Niihin molempiin kuitenkin sisältyy kohtaamisen sekä kuulluksi ja nähdyksi tulemisen elementtejä, jotka voivat auttaa asiakasta hahmottamaan omaa identiteettiään ja olla siten voimauttavia ja eheyttäviä.
– Molemmissa keskiössä on asiakas, jolla on lupa olla kokonainen ja tulla kohdatuksi juuri sellaisena kuin on. Hän voi puhua juuri niistä asioista, jotka hänelle ovat tärkeitä. Minä olen siinä tilanteessa häntä varten.
Tapaamisissa joku saattaa vihdoin uskaltaa toteuttaa fetissiä, jota on hävennyt vuosikaudet. Joku toinen liikuttuu siitä, että ensimmäistä kertaa toinen ihminen kehuu hänen vartaloaan. Tai koskettaa tavalla, jota asiakas on aina salaa toivonut. Asiakkaitaan ajatellessaan Forsström hieman herkistyy.
– Parhaimmat kokemukseni ovat sellaisia vakioasiakkaiden kanssa kuljettuja prosesseja, joiden kuluessa näkee miten ihminen uskaltautuu olemaan täysin oma itsensä. Silloin minulla kulkevat kylmät väreet selkäpiissä.
Seksityöstä ja sen eri puolista pitää puhua
Tiia Forsström ei helposti istu siihen mielikuvaan, joka meillä usein seksityöläisistä on. Hän on korkeasti koulutettu, yhteiskunnallinen vaikuttaja ja feministi. Hänen ei ole pakko tehdä seksityötä elääkseen. Hän on monin tavoin hyvin kaukana ihmiskaupan tai muun hyväksikäytön uhrista, jollaiseksi me usein seksityöntekijät miellämme.
Forsströmin mukaan seksityöntekijöissä on kuitenkin paljon hänen kaltaisiaan keskiluokkaisia ja koulutettuja naisia. Se, mikä hänet todella erottaa muista, on avoimuus. Omalla nimellään ja kasvoillaan julkisuudessa esiintyviä seksityöntekijöitä on erittäin vähän. Mistä näin rohkea valinta?
– Koska olen liian laiska elämään kaksoiselämää, Forsström sanoo ja nauraa päälle hersyvää nauruaan.
Sitten hän vakavoituu, ja kertoo valinneensa kaapista tulon yhdessä Jounin kanssa ja tarkkaan sen seurauksia miettien. He tiesivät, etteivät heille läheisimmät ihmiset järkyttyisi asiasta. Avoimuuden valitseminen tuntuu yhä oikealta ratkaisulta.
– Minulle on ollut eheyttävä kokemus saada olla minä itse myös seksityöntekijänä. Olen kaikissa rooleissani ihan sama nainen, ihan sama ihminen.
Forsström tekee omalla avoimuudellaan työtä seksityöhön liitetyn stigman eli häpeäleiman poistamiseksi. Seksi- ja erotiikka-alalla toimivien oikeuksia ajavan Pro-tukipisteen toiminnanjohtaja Jaana Kauppinen muistuttaa, että stigma pakottaa monet salaamaan työnsä, vaikka he tekisivät sitä omasta valinnastaan ja vapaaehtoisesti.
– Kyllä huoran leima on varsinkin naisille vahvasti yhteiskunnasta ulossulkeva häpeäleima, joka estää ihmisiä avoimesti vaatimaan oikeuksiaan, Kauppinen sanoo.
Amnesty kannattaa seksityön dekriminalisointia
Seksin myyminen ja ostaminen on Suomessa laillista. Monet sen mainostamiseen ja järjestämiseen liittyvät toimet ovat kuitenkin rangaistavia.
Kun kauppaa käydään täysin tai osittain salassa, lisääntyvät turvallisuusriskit. Tämän takia muun muassa ihmisoikeusjärjestö Amnesty International on pari vuotta sitten ottanut kantaa seksityön dekriminalisoinnin puolesta. Amnesty ei tuomitse, mutta ei myöskään kannusta seksityöhön.
– On selvää, että seksityön rangaistavuus johtaa suoraan sitä tekevien ihmisten ihmisoikeuksien loukkaamiseen. Rangaistukset eivät ole hyväksyttävä keino yrittää lopettaa seksityön tekeminen, selittää Amnesty Internationalin lakimies Jaime Todd-Gher sähköpostitse.
Todd-Gher painottaa, ettei dekriminalisointi missään nimessä sisällä rikollisten tekojen laillistamista. Seksityöhön liittyvä hyväksikäyttö, väkivalta ja ihmiskauppa pysyvät rangaistavina.
Ongelmalähtöisen näkökulman katveeseen jää tavallisten ihmisten tavallinen, vapaaehtoinen seksityö. Tähän Tiia Forsström toivoo kirjansa osaltaan tuovan muutosta.
– Ensisijainen viestini on, että seksin myymisestä ja ostamisesta voi puhua ihan oikeilla sanoilla, ja omilla kasvoillaan. Toinen viestini on, että seksipalveluiden myymiseen on mahdollista suhtautua työnä, jolloin myös haittoihin voitaisiin puuttua lainsäädännöllä.
Haastattelu espoolaisen omakotitalon pihalla loppuu. Forsström naurahtaa vapautuneesti ja varoittaa kompastumasta jaloissamme oleviin vasta leikattuihin pensaiden taimiin. Hän pohtii lounasta ja keskustelee miehensä kanssa kuin kuka tahansa tavallinen pariskunta. Näin tavallinen on yksi suomalainen ammattirakastaja.
Lue seuraavaksi:
Miesseuralainen Tomi myi seksiä kymmenen vuotta: "Halukas nainen on yhä jonkinlainen tabu"
Seksityötä tekevät miehet jäävät yksin ajatustensa kanssa – Ongelmat samoja kuin naisilla
Päivitetty 23.5. klo 14.12: Jutussa kerättiin lukijoiden kysymyksiä seksityöstä, niiden lähettämislinkki on nyt poistettu ja jatkojuttu työn alla. Kysymyksiä tuli runsaasti, kiitos kaikille osallistuneille.