TOMMI SEPPÄLÄN ÄNÄRIKIRJE. Beantown tervehtii sinua, arvoisa Änärikirjeen lukija! Bostonissa siis ollaan Lord Stanleyn kiertueella ajatuksena tarjoilla teille, rakkaat kirjetoverit, huomioita kulissien takaa tarinoiden ja kuvien muodossa. Ja niitähän riittää aina, ja etenkin Stanley Cupin aikaan.
Kannujahti käynnistyi, kuten monet tietävät, maanantaina Bostonista, missä pelataan loppuottelusarjan kaksi ensimmäistä ottelua paikallisen Bruinsin sekä sensaatiomaisen nousun finaaleihin tehneen St. Louis Bluesin välillä.
Ja mikä olisikaan hienompi kaupunki käynnistää Lord Stanleyn kiertue kuin Boston.
Boston on kaikilla tavoin, eikä vähiten historiansa kautta, äärimmäisen mielenkiintoinen kaupunki. Amerikan Ateena on Yhdysvaltojen selkeästi eurooppalaisin kaupunki, ja nimenomaan historiansa vuoksi. Suuri siirtolaisaalto Briteistä 1800-luvun alussa on merkittävä osa Bostonin historiaa.
”Bostonin teekutsut” vuonna 1773 sen sijaan johtivat sotatoimien kautta Yhdysvaltojen itsenäistymiseen kolme vuotta myöhemmin 1776. Tuolloin kolmetoista amerikkalaista siirtokuntaa yhdistivät voimansa Bostonin johdolla Englantia vastaan.
Bostonin historia on kaikilla tavoin värikäs ja iso osa koko Yhdysvaltojen historiaa.
Myös jääkiekon osalta Bostonista löytyy pitkät perinteet ja monta hienoa tarinaa. Etenkin Bruinsin kotiareenan, TD Gardenin, ulkopuolelta löytyvä Bobby Orr-patsas on noussut tänä keväänä esille ihan uudella tavalla.
Kun Orr teki kesällä 1970 Stanley Cupin neljännen ottelun jatkoajalla mestaruuden ratkaisseen ”The Goalin”, vastassa oli juuri St. Louis Blues, jota vastaan Boston tänäkin kesänä pelaa. Blues ei ole esiintynyt Stanley Cupin loppuotteluissa tuon legendaarisen osuman jälkeen.
Bruins esiintyi Orrin legendaarisen jatkoaikaosuman ja nyt käynnissä olevan finaalisarjan välillä loppuotteluihin viisi kertaa: 1972, 1988, 1990, 2011 ja 2013. Mestaruuteen asti veto riitti kahdesti, kesällä 1972 ja 2011.
Hienojen tarinoiden äärellä olemme jälleen kerran!
Pinnalla nyt: Kaikki tahtoo Tuukan!
Oman työn näkökulmasta pinnalla juuri nyt ovat Stanley Cupin loppuotteluiden mediajärjestelyt. Turha kai totuutta on sen enempää kierrellä: aikamoinen helvettihän täällä irti on juuri nyt, mitä mediahommiin tulee.
Vaikka esimerkiksi konferenssifinaalivaiheessa mediaa alkaa olla paikan päällä jo aika tavalla, finaaleissa homma viedään kokonaan uudelle tasolle, mikä sitten näkyy kaikilla sektoreilla. Jos taisto tilasta ja ajasta on kovaa kaukalossa, samaa voi sanoa mediasta.
Kun yhteen – kuitenkin aika pieneen – pukuhuoneeseen ängetään yhtäkkiä, pelaajien lisäksi, kymmeniä toimittajia, meno on kuin villissä lännessä. Tilasta ja ajasta taistellaan etenkin paikallisen median keskuudessa ajoittain kirjaimellisesti kyynärpäillä.
Finaalien alla järjestettävä niin sanottu mediapäivä vielä menee, koska silloin pelaaja istuvat isossa tilassa kukin oman pöytänsä takana. Mutta kun pelit käynnistyvät ja juttuja aletaan tehdä pukuhuoneessa, touhua saa seurata välillä nauraen.
Osa kameramiehistä kantaa mukanaan rappusia, koska jos jäät ”scrumissa” takariviin, et saa mitään kuvaa. Osa toimittajista on virittänyt mikrofoninsa vanhan lätkämailan jatkoksi, jotta mikin saa työnnettyä pelaajan suun eteen kauempaakin.
Kovaa touhua!
Suomalaisittain ollaan myös haastavan sarjan äärellä. Tuukka Rask on pudotuspelien ylivoimainen MVP-suosikki, joten kaikki haluavat palan suomalaisesta. Tämä taas tarkoittaa sitä, etteivät haastattelusessiot pääty koskaan.
Kun Rask ilmestyy paikalle, ympärillä on välittömästi vähintään parikymmentä toimittajaa – siis vähintään! Ja kun joku lähtee, jostain muualta tulee toinen tilalle. Usein käy vielä niin, että kesken kaiken mukaan tulevat kysyvät samoja kysymyksiä, joita on jo kysytty.
Olemme Suomi-mediassa tavallisesti kohteliaita ja annamme paikallisen median vetää ensin englanniksi, mutta nyt alkaa jänne olla koetuksella. Odottelin varmasti parisen kymmentä minuuttia tiistain välipäivän harjoituksissa saadakseni esittää kolme kysymystä Raskille. Ykköspelin jälkeen Rask vietiin mediahuoneeseen pöydän taakse kaikkien jututettavaksi, joten odottelimme jotakuinkin noin tunnin saadaksemme puhua Raskille Suomeksi.
Tarkoitus ei ole marista aiheesta, vaan tuoda esiin realistinen kuva siitä, mitä verhojen takana tapahtuu. Koska suomalaisia on sarjassa vain yksi, ja hänkin MVP-tasoa, etulyöntiasema, jolla usein suomalaisten kanssa operoimme, on kutistunut olemattomiin.
Onneksi Rask suhtautuu mediapuoleen, kuten pelaamiseen, rauhallisesti ja pitkällä jänteellä. Harvoin on kuitenkaan suomalaisten ympärillä tällaista hässäkkää NHL-maailmassa nähty. Boston on lätkäkylä, missä on paljon mediaa, ja kun joukkueen maalivahti on supertähtitasoa, kysyntä tulee sen mukaan.
Trendejä ja taktiikkaa: Päällikön puheenvuoro
Median eteen asteli maanantaina myös NHL-komissaari Gary Bettman. Bettmanin perinteinen puheenvuoro Stanley Cupin finaaleissa kuuluu ehdottomasti omiin suosikkeihini kiertueen aikana. Vakuuttavampaa puhujaa saa hakea.
Bettmania kuunnellessa alkaa usein miettiä, onkohan kukaan koskaan pystynyt puhumaan komissaaria suohon? Epäilen vahvasti.
Bettmanin lehdistötilaisuuden tärkein anti liittyi videotarkastuksiin. NHL-pomo otti aiheen itse esille jo ennen kuin media päästettiin irti kysymysten kanssa. Bettman sanoi, että videotarkastuksista ja mahdollisista sääntömuutoksista niihin liittyen, tullaan keskustelemaan kesällä laajalti.
Bettman myönsi videotarkastussääntöviidakon ongelmallisuuden, mutta oli samaan aikaan huolissaan siitä, miten mahdolliset lisätarkastukset tekevät pelien intensiteetille ja kestoille. Toisaalta tämä myönsi olleensa hyvin tuohtunut muun muassa jatkoaikamaalista, jonka San Jose teki selkeän käsisyötön seurauksena.
Tärkeintä kuitenkin lienee, että NHL myöntää tilanteen ongelmallisuuden. Tärkeintä on, että se on asian päällä ja että se tarkastelee muutosten mahdollisuutta, koska kukaan ei enää koskaan halua nähdä sellaista kevättä, jota NHL:ssä nyt on eletty. Liian suuria virheitä on nähty liikaa.
Bettman puhui myös työehtosopimusneuvotteluista. Aihe on tärkeä, sillä pahimmassa tapauksessa nykyinen työehtosopimus päättyy jo syyskuussa 2020. Lähtökohtaisesti sopimus ulottuu syksyyn 2022, mutta molemmilla osapuolilla, pelaajilla ja omistajilla, on optio lyhentää sopimus syksyyn 2020.
Jos osapuolista toinen haluaa toimia näin, takarajana toimii syyskuu 2019.
Varakomissaari Bill Dalyn mukaan neuvottelut pelaajayhdistyksen ja liigan välillä jatkuvat kesällä. Bettman sen sijaan lisäsi, että pelin tason, lajin kasvun sekä sen liiketoiminallisen tilan kautta työsopimusrauha on varteenotettava vaihtoehto.
Tämä on jokaiselle NHL:n ystävälle tärkeä ja toivoa antava lausunto! Liigan sulkeminen reilun vuoden päästä työehtosopimustappelun vuoksi olisi paremmin kuin koskaan voivalle lajille hirvittävä takaisku.
Viikon paparazzi: Kiväärimiehet vahdissa
Aina välillä reissuissa tulee ”nyt ollaan kaukana kotoa”-hetkiä, ja maanantaina koin sellaisen jälleen. Vaikka maailma on muuttunut ja kaikenlaiset turvatoimet ja tarkastukset ovat arkipäivää, toiminta Bostonin lehdistökatsomossa ensimmäisen finaaliottelun aikana oli jokseenkin absurdia.
Takanani nimittäin seisoi kaksi poliisia, jotka eivät kannatelleet harteillan enempää eikä vähempää kuin rynnäkkökivääriä.
Vaikka olen asunut tällä mantereella jo lähes kymmenen vuotta, ja varmasti poiminut paljon paikallisen kulttuurin asioita mukaani, tämä on osa-alue, johon en totu koskaan – amerikkalaisten rakkaus aseita kohtaan. On hienoa, että paikallaolijoiden turvallisuus halutaan turvata, mutta että rynnäkkökiväärein?
Ehkä sinko kakkospeliin?
Oli ainakin turvallinen olo. Vähän kuin olisi ollut henkilökohtaiset turvamiehet.
Löikö Mörkö sisään?
Boston on ylikylä myös musiikin suhteen. Olen musiikin suhteen vanhan koulukunnan edustaja, ainakin mitä jääkiekkoon tulee. Lätkämatseihin kuuluu perusrokki, se on ihan selvä asia. Musiikki on vahvasti mielipide asia, toinen tykkää äidistä toinen tyttärestä, mutta en ymmärrä popin rämpyttämistä peleissä.
Bostonissa on ainakin minun näkemykseni mukaan yksi NHL:n parhaista tiskijukista. Ämyreistä paukkuu pääosin vanhan liiton perusrokkia esimerkiksi AC/DC:n, Metallican ja Audioslaven tapaan. Maistuu ainakin minulle.
Ja mikä parasta, tästä hallista löytyy vielä vanha kunnon urkuri, niitä kun ei kaikilla halleilla enää näe.
Kävin kuvaamassa urkuria, joka antoi ilolla näytteen taidoistaan. Alan mies alan hommissa, vaikka ”Löikö mörkö sisään”-biisiä ei valikoimasta löytynyt. Jos joku voisikin nopealla tahdilla postittaa nuotit, jos vaikka viitospelissä saataisiin tämä klassikkokappale eetteriin!
”Löikö Mörkö sisään” ei ole vanhan liiton rokkia, mutta sen kohdalla voin itsekin tulla vastaan.
Tuukka Rask muuten sanoi myös kuulleensa kappaleen, ja omien sanojensa mukaan ”valitettavasti”.
Moni varmasti myös miettii, mitä Stanley Cup-sirkus fanin näkökulmasta maksaa. Voin antaa pienen raportin siitäkin. Lähtökohta tietenkin on, että hotellit ovat tällä hetkellä Bostonissa tukossa, joten jos tulet jostakin muualta asuminen maksaa.
Kollega oli tarkastellut erään hallin vieressä olevan hotellin hintatasoa toissa päivänä. Halvin huone oli irronnut tuolloin 1400 taalalla per yö. Eikä nyt edes puhuta mistään huipputason hotellista. Four Seasons keskustassa pyysi tiistaina huoneesta 1311 euroa per yö.
Lähtökohta kuitenkin on, ettei alle kolmen sadan per yö irtoa mitään juuri nyt.
Jos taas tiistaina halusit ostaa lippua finaalisarjan kakkospeliin, halvin lippu tunnetussa StubHubissa maksoi 558,60 jenkkitaalaa, eli noin viisi ja puoli sataa euroa. Ja tämä lippu oli yläkatsomossa rivillä neljätoista, eli kiikareille olisi myös käyttöä.
Halvin alakatsomon lippu kakkospeliin maksoi tiistaina 925,20 taalaa. Tämä lippu on kulmassa St. Louisin maalin takana.
Kun näiden päälle isketään lennot, ruoat ja muut tilpehöörit, puhutaan usean tuhannen taalan budjetista esimerkiksi kaksi kotiottelua käsittävällä reissulla.
Että sellaista leikkiä.
Pysykää kirjekaverit taajuudella, sillä ensi viikolla paukkuu taas postilaatikossa. Silloin luvassa on St. Louisin matkan kohokohdat! Ja iso, lämmin kiitos muuten kirjekisaveikkauksista ja kauniista palautteista – osallistujia kisassa on reilusti toista sataa, palataan tilanteisiin, kunhan sarja vähän etenee!
Tommi Seppälä, Boston
Korjattu 30.5. kello 6.30: Kuvan poliiseilla on rynnäkkökiväärit, ei konekiväärit.
Aiemmat kirjeet:
Pizzaa, burgeria ja bisseä pelin jälkeen? Näin NHL:ssä vahditaan pelaajien rasva-arvoja