Seurakuntapastori Henna Salo ei kerro kesällä 2017 vietetyistä häistä oikeastaan mitään. Ei kirkkoa, seurakuntaa, vihkipäivää tai edes sitä, olivatko vihityt naisia vai miehiä.
– Tilaisuus oli aivan ihana. Se oli kirkossa ja läsnä oli paljon ystäviä sekä sukulaisia. Juhla oli erityisen herkistävä, koska se ei ollut itsestäänselvyys, Salo sanoo vain.
Vaikka häiden yksityiskohdat jäävät salaisuudeksi, se tiedetään, että kyseessä olivat homohäät.
Samaa sukupuolta olevan parin vihkiminen, mihin Salolla ei ollut lupaa. Vihkiminen, jonka kaikkia seurauksia ei tiedetä vieläkään.
Sateenkaaripappi Nurmosta
Henna Salo on Nurmon seurakunnan pappi Etelä-Pohjanmaalta. Hän on myös Etelä-Pohjanmaan Vihreiden puheenjohtaja, vaimo ja äiti.
Media on nimennyt Salon sateenkaaripapiksi ja viime aikoina hän on alkanut käyttää nimitystä itsekin. Vähemmistöjen aseman ja tasa-arvon puolesta hän on puhunut kuitenkin jo kauan.
Heikomman puolustaminen ei päästä aina helpolla. Salo on saanut palautetta – painokelvotontakin – ja joutunut selittelemään sanomisiaan ja tekemisiään. Halu auttaa ja muuttaa epätasa-arvoisuutta ei kuitenkaan väisty. On tehtävä jotain.
– Maailmassa on niin paljon asioita, joihin haluaisin vaikuttaa. Pelkkä puhe ei enää riitä.
Annin tarinasta se alkoi
Julkisuudessa Henna Salon puheista kohistiin ensimmäisen kerran 2011. Tuolloin Salo älähti Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen Älä alistu-kampanjasta.
Osa kampanjaa oli Annin tarina -video, jossa nuori nainen kertoi eheytyneensä homoseksuaalista heteroseksuaaliksi. Vihjaus siitä, että jos murhaaja voi tehdä parannuksen, niin miksei homoseksuaalikin voisi, ärsytti Saloa.
– Tein Facebookissa omille kavereilleni päivityksen, että nyt ei lähdetä syksyn Maata näkyvissä -festareille, mutta se päätyi jotenkin julkiseksi, Salo muistelee.
Vasta pari vuotta aiemmin valmistunut pastori joutui selittelemään heittoaan mediassa ja esimiehilleen. Nurmon kappeliseurakunnasta matkaa festivaaleille ei tuona vuonna tehty, mutta halukkaat pääsivät Seinäjoen seurakunnan retkelle mukaan.
– Oli se vähän epämiellyttävää, mutta onneksi esimies ymmärsi asian, Salo kertoo.
Maailmassa on niin paljon asioita, joihin haluaisin vaikuttaa. Pelkkä puhe ei enää riitä.
Henna Salo
Toivosta vihkimiseen
Älä alistu -kohun jälkeen Salo alkoi saada yhteydenottoja ihmisiltä, jotka olivat kokeneet syrjintää kirkossa seksuaalisen suuntautumisensa takia. He olivat seurakuntalaisia ja seurakuntien työntekijöitä eri puolilta maata.
Kun sukupuolineutraali avioliittolaki sitten hyväksyttiin eduskunnassa joulukuussa 2014, Salo seurasi jännittyneenä, miten kirkko suhtautuisi samaa sukupuolta olevien vihkimiseen.
– Lain läpimeno oli iso hetki. Tuli toivo, että asia voisi edistyä. Ajattelin kuitenkin, että odotan kirkolliskokouksen virallisia päätöksiä ennen kuin alan vihkiä, Salo muistaa.
Kirkolliskokous on se taho, joka voi tehdä muutoksia evankelis-luterilaisen kirkon vihkimiskäytäntöihin. Toistaiseksi muutoksia ei ole tehty. Kuitenkin piispainkokous totesi jo 2016, että samaa sukupuolta olevien parien puolesta voidaan rukoilla messussa tai toimittaa rukoushetki.
Henna Salo toteaa, että lain tultua voimaan keväällä 2017 jotkut seurakunnat eivät antaneetkaan tiloja piispojen hyväksymiin rukoushetkiin tai eväsivät samaa sukupuolta olevalta parilta kirkollisia toimituksia.
– Kun huomasin, että muutkaan eivät noudattaneet selontekoa, päädyin vihkimään.
Salo sai vihkimisestä kirjallisen varoituksen Lapuan hiippakunnan tuomiokapitulilta. Seuraus oli odotettu. Oman uransa puolesta hän ei tunnusta olleensa huolissaan.
– Ajattelin, että varoitus voi tulla, mutta jos virka lähtee, niin sitten se lähtee, Salo miettii.
Hän kuitenkin korostaa, että päätös toimia piispojen ohjeita vastaan ei ollut helppo.
– Ei minulle ole yhdentekevää, mitä piispat sanovat. Heistä voi tuntua, että heidän ylitseen on kävelty, enkä sitä halunnut tehdä.
"Aika iso ja periaattellinen päätös"
Salo teki saamastaan varoituksesta valituksen hallinto-oikeuteen.
Hallinto-oikeuksissa eri puolilla maata ovat käsiteltävinä myös kolmen muun sateenkaaripapin varoituksistaan tekemät valitukset. Kai Sadinmaan saamaa vakavaa moitetta ei otettu tutkittavaksi Helsingin hallinto-oikeudessa.
Päätöksiä hallinto-oikeuksista odotetaan ehkä jo tänä kesänä, eikä asia jää siihen, vaan Salo lupaa, että käsittely jatkuu korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
– Se päätös, mikä lopuksi korkeimmasta hallinto-oikeudesta tulee, on aika iso ja periaatteellinen, Salo miettii.
Valituksessaan Salo vetoaa kirkkolakiin ja kirkkojärjestykseen, joiden mukaan kirkon jäsenillä on oikeus kirkollisiin toimituksiin. Vihkimisen edellytykset taas ovat kirkon jäsenyys sekä se, että on käynyt rippikoulun.
– Hallinto-oikeus ottaa nyt kantaa siihen, onko näin.
Tämä on isompi kysymys kuin pelkkä avioliitto.
Henna Salo
Kompromissiratkaisuna Salo hyväksyisi esimerkiksi sen, että papit saisivat toimia kukin omatuntonsa mukaan. Tai että vihkimiset tapahtuisivat maistraatissa ja avioliitolle voisi saada siunauksen kirkossa. Hän ei kuitenkaan usko, että kiista ratkeaisi siihen, vaan arvelee, että kiistely jatkuisi sitten siunaamisen luvallisuudesta.
– Tämä on isompi kysymys kuin pelkkä avioliitto. Takana ovat usein suuremmat maailmankatsomukselliset erot, Salo miettii.
Samalla, kun oikeusasteista odotellaan päätöksiä oikaisupyyntöihin liittyen, sateenkaariparien vihkimiset jatkuvat.
– Kaikki, jotka haluavat tulla vihityiksi tai siunatuiksi löytävät varmasti papin.
Jos ihmisellä on hätä, häntä pitää auttaa
Kun vuoden 2015 pakolaiskriisin myötä Seinäjoellekin perustettiin vastaanottokeskus, oli luonnollista, että Henna Salo oli yksi sen vapaaehtoistyöntekijöistä.
– Ensimmäinen ajatukseni oli, että pitää auttaa ihmisiä, joilla on hätä, Salo perustelee mukaan lähtemistään.
Vastaanottokeskuksessa Salo tutustui Shihab Ahmediin. Irakista pakolaisena Suomeen tulleeseen nuoreen mieheen, joka oli yksi harvoista englantia puhuvista keskuksen asukkaista.
Salon työhön kuuluu kouluyhteistyö. Hän vierailee uskonnontunneilla kertomassa esimerkiksi papin työstä tai Kirkon Ulkomaanavun toiminnasta. Kun yläkoululaiset opiskelivat etiikkaa, Salo päätyi ottamaan Ahmedin mukaansa tunneille.
– Shihab kertoi, millainen maa Irak on, miksi he joutuivat sieltä lähtemään ja millainen matka oli, Salo sanoo.
Islamista Shihab Ahmed ei kouluissa puhunut, vaikka Salo kertookin todenneensa, että Suomessa yläkoululaisten opetusohjelmaan kuuluvat myös muut uskonnot. Vieras ei kuitenkaan halunnut puhua islamista kristityssä maassa.
Kevään mittaan kaksikko pyydettiin vierailemaan Nurmon yläkoulun lisäksi muihinkin eteläpohjalaiskouluihin. Yllättäen vierailuista syntyi kuitenkin kohu, kun sanomalehti Ilkassa julkaistiin kouluvierailuja paheksuva yleisönosastokirjoitus.
Salo on tuntenut kyseisen herran muutaman kuukauden, mutta menee hänestä takuuseen. Herättää suuresti ihmetystä, kuinka kukaan voi mennä takuuseen täysin eri kulttuurisesta maasta tulleesta ihmisestä, jonka taustoista ei ole mitään varmuutta. (Yleisönosastokirjoitus, Ilkka 28.4.2016)
Salo kutsui kritisoijan keskustelemaan kanssaan ja kertoo asian ratkenneen. Silti palaute pääsi vähän yllättämään.
– Itselle se oli tavallista arkipäivää.
Salo ymmärtää, että vuoden 2015-16 osin kaoottinen tilanne saattoi pelottaa suomalaisia. Hän muistuttaa kuitenkin, että aina, kaikissa ihmisryhmissä, on hyviä ja myös pahoja ihmisiä.
– En ymmärrä sitä, että joidenkin ihmisten tekojen takia halutaan kieltää apu kaikilta. Osa ihmisistä tarvitsee apua ja heillä on hätä.
Lehdistötilaisuuteen ilman osoitetta
Englanninkielentaitoisesta Shihab Ahmedista tuli yksi_Seinäjoen Arabikevät_ -dokumentin päähenkilöistä. Dokumenttia kuvattiin Seinäjoen vastaanottokeskuksessa.
Salo vilahtaa dokumenttielokuvassa muutaman kerran Ahmedin kanssa, mutta sen suuremmassa roolissa hän ei kuvauksissa ollut.
Maaliskuussa, kun Seinäjoen Arabikevät esitettiin lehdistölle Helsingissä, Salo lähti ystävänsä seuraksi tilaisuuteen.
– Se oli jännittävä kokemus, Salo sanoo.
En ymmärrä sitä, että joidenkin ihmisten tekojen takia halutaan kieltää apu kaikilta.
Henna Salo
Dokumentista kohistiin ennakkoon rasistisena ja äärioikeistolaisena.
Päivää ennen lehdistönäytöstä Suomen Elokuvasäätiö perui tilaisuutta varten tehdyn tilavarauksen ja totesi, että dokumentti ei vastaa säätiön arvoja.
Kun Salo ja Ahmed lähtivät Seinäjoelta kohti Helsinkiä, he eivät tienneet, missä lehdistötilaisuus pidettäisiin ja millainen se olisi.
Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan tilaisuuteen odotettiin muun muassa englantilaista maahanmuuttokriitikko Tommy Robinsonia. Ilmapiiri oli arvoitus.
Salo muistaa jännittäneensä myös dokumentin sisältöä. Filmin edetessä jännitys kuitenkin helpotti vähitellen. Kun näytöksen jälkeen kävi ilmi, että pääpuhujaksi kutsuttu Robinson ei ollut sittenkään paikalla, tunnelma tilaisuudessa ei päässyt kärjistymään.
– Jos Robinson olisi ollut paikalla, tilaisuuden luonne olisi ollut ehkä erilainen, Salo huokaisee.
Eriarvoisuutta ja tasa-arvossa takapakkia
Opintovapaalla oleva Salo palaa töihin Nurmon kappeliseurakuntaan elokuussa.
Pahin pakolaiskriisi on laantunut, mutta yhteiskunnassa on paljon eriarvoisuutta, jota Salo haluaisi muuttaa. Hän pelkää esimerkiksi, että tasa-arvoasioissa erityisesti naisten osalta on otettu viime vuosina askeleita taaksepäin. Ihmisten köyhyys järkyttää.
Salo toivoo, että olisi puhunut vähemmistöjen ja ihmisoikeuksien puolesta rohkeammin jo vuosia sitten.
– Olen aina ajatellut, että kaikkien ihmisten tasa-arvo on kirkolle tärkeää. En ole vain uskaltanut puhua. Yhteiskunnassa jotkut jäävät alakynteen ja ilman omaa ääntä, Salo miettii.
“Miten helppoa olikaan, kun vihapuhetta oli vain netissä”
Kun julkisuuteen uskaltautuu mielipiteineen, pitää varautua siihen, että kaikki eivät niistä tykkää.
Henna Salo on saanut oman osansa nimittelystä ja kritiikistä. Vaikka hän sanoo jättävänsä itseensä kohdistuvat kommentit pääosin lukematta, keskustelujen luonne hätkähdyttää.
– En olisi valmistuessani 2009 voinut kuvitellakaan sellaista vihapuhetta kuin tänään on esimerkiksi maahanmuuttajia ja vähemmistöjä kohtaan.
Salo arvelee, että pahin vihapuhe on jo jonkin verran laantunut tai löytänyt kanavat, joissa se ei niin näy. Tulevasta ei kuitenkaan tiedä.
– Voihan olla, että kymmenen vuoden kuluttua muistelemme tätä ajanjaksoa haikeina. Ajattelemme, miten helppoa olikaan, kun vihapuhetta oli vain netissä.