TOMMI SEPPÄLÄN ÄNÄRIKIRJE. Aurinkoista torstaita itse kullekin säädylle! Lord Stanleyn jääkiekkokaravaani saapui kahden kahden St. Louisissa pelatun finaaliottelun jälkeen takaisin Bostoniin, missä joukkueet kilvoittelevat viitosottelussa torstaina kahden välipäivän jälkeen.
St. Louisissa oli mukava käydä, mutta oli sieltä myös mukava lähteä.
Bluesin kotikylä on monellakin tapaa erikoinen kaupunki jenkkilässä. Puhumme ihan tilastojenkin puolesta yhdestä Yhdysvaltojen vaarallisimmista kaupungeista. Ainakin vuonna 2017 St. Louis oli Amerikan rikollisin kylä 2082 rikoksella 100 000 asukasta kohden.
CBS:n mukaan tuon vuoden 66 henkirikosta 100 000 asukasta kohden, oli noin kymmenkertainen maan keskiarvoon verrattuna.
Ei tullut iltaisin lähdettyä kylille maisemia ihastelemaan.
Puistoissakin tuli vastaan ”Curfew”-kylttejä, jollaisia en ole nähnyt missään muualla. Esimerkiksi Bluesin kotihallin vieressä, aivan ydinkeskustassa, puistoissa pyöriminen on kiellettyä iltakymmenen ja aamukuuden välillä. Aikamoista.
OIen suuri baseballin ystävä ja olenkin käynyt usein paikallisen Cardinalsin peleissä kylässä vieraillessani. Olimme tälläkin reissulla Busch stadiumilla, jota voi pitää yhtenä MLB:n parhaista areenoista.
Pari vuotta sitten kävi kuitenkin niin, että yhtäkkiä kesken pelin katsomossa istunut nainen sai luodin käsivarteensa. Myöhemmin kävi ilmi, että pelin aikana stadionin ulkopuolelta oli kuulunut ammuskelua ja jokin luodeista oli tullut ilmatietä stadionille.
Ehkä ensi kerralla menen Cardsin peliin luotiliivien kanssa.
Hienointa St. Louisissa on keskellä kaupunkia seisova maamerkki The Arch, joka on muuten Eero Saarisen suunnittelema. Saarinen osallistui suunnittelukilpailuun 1940-luvun lopulla ja voitti. Mukana kisassa oli muuten myös Eeron isä Eliel.
Arch on erikoinen, reilut 200 metriä korkea rakennus, jonka huipulle pääsee ihailemaan maisemia neljäntoista taalan korvausta vastaan. Avaruussukkulakyyti kapeassa ja ontossa The Archissa ei kuitenkaan ole ahtaanpaikankammoisille herkullinen kokemus, kokemusta on.
Pinnalla nyt: Vaak Vaak!
Boston sai St. Louisissa huonoja uutisia, mutta suomalaisittain uutiset voivat kääntyä yhden pelaajan onneksi. Bruins-kapteeni Zdeno Chara nimittäin sai Brayden Schennin laukoman kiekon naamaansa ja mursi tiettävästi leukaluunsa.
Tämä taas tarkoittaa sitä, että Bostonilta saattaa puuttua viitosottelusta kaksi runkopuolustajaa: Chara sekä aiemmin loukkaantunut Matt Grzelcyk. Päävalmentaja Bruce Cassidyn mukaan Boston pelaisi viitosottelussa tässä tapauksessa seitsemällä pakilla ja yhdellätoista hyökkääjällä.
Ja se taas tarkoittaa sitä, että pelaavaan kokoonpanoon saattaa nousta joukkueen farmiporukassa pääosin tällä kaudella pelannut Urho Vaakanainen. Vaakanainen pelasi syksyllä Bruinsin paidassa kahdessa ottelussa ennen kuin sai aivotärähdyksen.
Nyt Vaakanainen, joka pelasi edellisen kerran AHL:ssä huhtikuun 26. päivänä, saattaa päästä yllättäen irti Stanley Cupin loppuotteluissa. Vaakanainen harjoitteli keskiviikkona nelosparissa juuri Grzelcykin kanssa, joka tosin käytti kontaktin kieltävää paitaa.
Vaakanainen voisi siis olla torstaina Cassidyn mainitsema seitsemäs puolustaja.
Erikoinen episodi sen sijaan nähtiin harjoitusten jälkeen. Kun media odotteli Bostonin pukuhuoneessa vielä jäällä olevaa vaakanaista, Bruinsin pr-henkilöstö ilmoitti, ettei suomalainen olisi saatavilla. Terveiden pelaajien on kuitenkin NHL-sääntöjen mukaan oltava median saatavilla, joten pienen protestoinnin jälkeen Bruins joutui taipumaan.
Pr-henkilö vei kuitenkin ensin Vaakanaisen takahuoneeseen, missä suomalainen todennäköisesti sai ukaasin olla sanomatta sanaakaan mahdollisesta pelaamisesta. St. Louisia halutaan pitää viimeiseen asti jännityksessä.
Ja kun Vaakanainen palasi: ”En tiedä mitään pelaamisesta”, oli suomalaisen viesti.
Näin se suuressa maailmassa menee. Pelaako Grzelcyk, nouseeko Vaakanainen kokoonpanoon, vastauksia saamme todennäköisesti vasta aivan ottelun alla.
Uke-lempinimellä Suomessa kulkeva Vaakanainen tottelee muuten Bostonissa lempinimeä ”Vaak”.
Trendejä ja taktiikkaa: Iso ja paha St. Louis
Käynnissä olevan sarjan yksi trendi on fyysinen ja kova peli, mistä kirjoitin jo nelosottelun jälkeen kommentissa. Vaikka usein puhutaan isosta pahasta Bruinsista, tässä sarjassa iso ja paha on St. Louis Blues. Näistä joukkueista Blues elää enemmän fyysisestä kovuudesta.
Blues, joka pääsee oman pelaamisensa ytimeen nimenomaan kovan karvaus- ja riistopelin kautta, on vienyt taklaukset sarjassa nimiinsä toistaiseksi selkeästi 162-133. Toisin kuin aiemmin keväällä kirjoitin, Boston pystyy voittamaan ilman, että päätylaudoista yritetään jatkuvasti mennä läpi, Blues ei.
Boston on joukkueista taitavampi ja jollakin tasolla kliinisempi. Blues on luonteeltaan enemmän hiekkapaperijoukkue, joka syttyy vasta, kun fyysinen elementti yltää tietylle tasolle. Fyysisen yliotteen ja riistopelaamisen kautta tekemiseen löytyy oikea intensiteetti ja suoraviivaisuus.
Blues on voittanut taklaukset jokaisessa loppuottelussa toistaiseksi, mutta voitto-otteluissa se on taklannut selkeästi enemmän kuin tappiopeleissä (94-68). Trendi on ollut tältä osin hyvin selkeä: otteluissa yksi ja kolme Boston pääsi paineen alta pois, jolloin sen laadukas kiekollinen peli ajoi Bluesin totaaliseen ja ahdinkoon. Ja päin vastoin: kun otteluissa kaksi ja neljä Boston tukehtui ison ja ilkeän karvauspelaamisen alle, kyyti oli ajoittain erittäin kylmää.
Erityisen mielenkiintoiseksi tämä pelitapashakki menee nyt, kun Boston menetti avainpuolustajistaan Zdeno Charan ja Matt Grzelcykin. Vaikka esimerkiksi Chara ei ole enää suurvuosiensa vedossa, ulottuvan ja isokokoisen puolustajan merkitys on Bostonille valtava, myös mentaalipuolella. Chara on ollut lisäksi finaalisarjan ahkerin laukausten blokkaaja yhdeksällä merkinnällään. Chara on ollut lisäksi joukkueen toiseksi ahkerin jäähyntappaja puolustajista. Myös Grzelcyk on pelannut vahvaa kevättä.
Nyt siis kysymys kuuluu: miten Boston tulee kestämään St. Louisin antaman armottoman paineen, tai miten se jaksaa kamppailla isoa ja vahvaa Bluesia vastaan b-pisteiden alapuolella, jos riveistä puuttuu kaksi runkopakkia?
Pienen otannan kokemushan meillä tästä jo on. Kun Grzelcyk putosi kakkospelin alkupuolella, Boston oli ottelun toisen puoliskon omalla alueellaan melkoisessa purjeessa.
Jännäksi menee.
Viikon paparazzi: Voittamista ei pelätä!
Viikon paparazzi tulee Bostonin pukuhuoneesta, mistä löytyy useita kuvia Bruinsin edelliseltä mestaruuskeväältä 2011. Yhdessä näistä kuvista Tuukka Rask juo himoitusta jääkiekkopokaalista samppanjaa antaumuksella.
Boston on koristellut koppinsa mestaruuskuvilla päävalmentaja Bruce Cassidyn mukaan muistuttaakseen pelaajia, minkä vuoksi joukkue edelleen pelaa. Hieman erikoisempaa sen sijaan on, että kuvat otettiin mukaan myös vierasotteluihin St. Louisiin.
- Olemme täällä voittamassa Stanley Cupia, enkä halua piilotella sitä, enkä usko, että pelaajatkaan haluavat. Kaikki tietävät panokset, kaikki tietävät, miksi blokkaamme laukauksia tai miksi otamme taklauksia vastaan luodaksemme jotakin. Tuosta siinä on kysymys, Cassidy linjasi.
Raskin samppanjakuva on Bostonissa Raskin paikan vieressä ja Raskin paikan viereen se oli aseteltu myös St. Louisissa.
- Minulla on tuo sama kuva kotona omassa huoneessani. Huoltajat haluavat, että tunnemme olomme kotoisaksi myös reissussa, niin sitä varten ne varmasti ovat mukana. Loistavia muistoja, Rask kommentoi.
Nähtäväksi jää, saako Rask huoneeseensa uuden kuvan.
Urho Vaakanaisella muuten on omalla paikallaan nimikyltin alla teksti: ”How you do anything, is how you do everything!, ilmeisesti muistuttamassa päivittäisen tekemisen laadun merkityksestä.
Voittavaa tekemistä: Vieraissa kulkee
Kuten on tullut jo tovin kaikissa tuuteissa toitotettua, Tuukka Rask on edelleen NHL:n pudotuspelien suurin MVP-suosikki. Ja nythän muistamme, ettei kukaan suomalainen ole koskaan voittanut pudotuspelien arvokkaimmalla pelaajalle ojennettavaa Conn Smythe-pokaalia.
Mikäli Rask voittaa Stanley Cupin ja Conn Smythen, voimme alkaa puhua suomalaisen jääkiekkohistorian parhaasta maalivahdista.
Rask on alistanut kuluvan kevään aikana myös tilastoissa.
Kolmospelin voitto oli nimittäin jo seitsemäs voitokas reissupeli Raskille tänä keväänä. Lukema on Bruinsin uusi seuraennätys. Rask on voittanut urallaan 22 pudotuspeliottelua vieraissa, mikä on sekin Bostonin seuraennätys, tosin tätä savonlinnalainen jakaa Gerry Cheeversin kanssa.
Eikä tässä vielä kaikki.
Raskin torjuntaprosentti (93,6) pudotuspeliuran vierasotteluista, on koko NHL:n historian paras vähintään 30 ottelua pelanneiden veskarien osalta. Tämä alkaa olla jo melko kovaa kauraa, kun muistetaan, että näitä on tilastoitu kaudesta 1955-56.
Eikä päästettyjen keskiarvo (1,97) ole sekään heikko vieraspeleistä. Sekin riittää kaikkien aikojen tilastoissa peräti sijalle kaksi. Vain Turk Broda (1,87) kirii Raskin eteen.
Vieraissa kulkee.
Tietokilpailukysymys
Kuka muuten tietää, mistä St. Louis Blues on saanut nimensä?
Minä en ainakaan tiennyt ennen viime viikkoa. Nimi tulee bluesmusiikko W.C Handyn kappaleesta St. Louis Blues, ja nimen seuralle antoi omistaja Sid Saloman Jr. vuonna 1967, kun joukkue liittyi liigaan. Handyn kappale St. Louis Blues on Blues-klassikko vuodelta 1914.
Kappale oli ensimmäisiä Blues-kappaleita, jotka menestyivät myös popmaailmassa. Klassikkokappaletta ovat esittäneet vuosikymmenien saatossa lukuisat tunnetut amerikkalaisartistit Louis Armstrongista Bing Crosbyyn.
Armstrong on vienyt kappaleen kahdesti Grammy Hall of fameen.
Muita nimiehdotuksia muuten olivat Apollo ja Mercury, jotka olivat St. Louisissa suunniteltuja avaruusaluksia.
Tällaisia juttuja tällä kertaa arvoisat Änärikirjeen lukijat. Kiitos palautteista, niitä on tullut mukavasti, antakaa postilaatikon paukkua myös jatkossa. Kiitos kun olette ja olkaa taas kuulolla viikon päästä, silloin meillä saattaa olla jo mestarinkin nimi tiedossa.
Aiempia kirjeitä: