BOSTON. Harvoin on Stanley Cupin loppuotteluissa valunut satumainen maalivahtipeli hukkaan, kuten se valui nyt Bostonilla. Tuukka Rask oli päättyneiden pudotuspelien paras pelaaja, mutta iso palkinto jäi tälläkin kertaa saamatta. Sanon tälläkin, koska Tuukka Rask hävisi finaaleissa nyt jo toisen kerran. St. Louis vei NHL:n mestaruuden Bostonin nenän edestä varhain torstaiaamulla Suomen aikaa voittamalla vieraissa 4–1.
Kesällä 2013 Boston taipui Chicagolle kuudessa ottelussa.
Raskista ei kuitenkaan menestys kummallakaan kerralla ollut kiinni. Esimerkiksi keskiviikkona Blues iski avausmaalinsa lähietäisyydeltä tulleella ohjauksella, joka valui sisään savonlinnalaisvahdin jalkojen välistä. Maalivahdin on käytännössä mahdotonta reagoida ohjaukseen, jollaisen Ryan O’Reilly teki.
Toisessa – ottelun tappaneessa – maalissa Alex Pietrangelo sai kävellä kaikessa rauhassa Raskin nenän eteen.
Eikä kyse edes ole ainoastaan ratkaisupeleistä.
Jos katsotaan isompaakin kuvaa, niin Raskin tilastot Stanley Cupin finaalivuosilta ovat historiallisestikin huimalla tasolla. Kuusi vuotta sitten Rask operoi keväällä 94:n torjuntaprosentilla, tänä keväänä lukema oli 93,8. Vuoden 2013 lukema on 2000-luvun viidenneksi paras veskarisuoritus NHL:n pudotuspeleissä. Tämän kevään suoritus riittää sijalle kuusi.
Tämä on tylyä kertomaa Raskin kyvyistä pelata kovien panosten otteluissa.
Raskin oli kuitenkin tyytyminen Miikka Kiprusoffin ja Jean-Sebastian Gigueren kohtaloon. Kiprusoff pelasi kevään 2004 pudotuspeleissä huimalla tasolla, mutta kannu jäi yhden voiton päähän. Sama oli kohtalo Giguerella, joka raahasi kuolleen kiekon aikakaudella (2003) Anaheimin finaaleihin yksinään.
Haaveet kaatuivat kuitenkin kuin Jore Marjarannalla finaalien seitsemännessä pelissä New Jerseyssä.
Jos kevät 2003 kuului Giguerelle, kevät 2019 kuului Tuukka Raskille. Kun joskus tulevaisuudessa tämän kevään pudotuspelejä muistellaan, ne muistetaan kahdesta asiasta: St. Louisin tuhkimotarinasta sekä Raskin uskomattomista otteista. Suomalaisvahdin otteet Toronto sarjan kuutos- ja seiskapeleissä loivat pohjan huimalle pudotuspelikokonaisuudelle.
Konferenssifinaaleissa Carolinaa vastaan Rask piti pystyssä ajoittain täysin uskomatonta klinikkaa. Etenkin kolmospelin avauserän muistavat kaikki paikalla olleet vielä pitkään. Stanley Cupin loppuotteluissa Raskin paras päivä osui elintärkeään kuutosotteluun.
Se, että Rask pelasi itsensä pudotuspelien arvokkaimman pelaajan äänestyksessä kärkisijoille, on kovin suomalainen maalivahtisuoritus koskaan – ja etenkin, kun Boston hävisi sarjan.
Tommi Seppälä
Zeniläinen rauhallisuus ja keskittyminen huokuivat suomalaisesta jo alkuseremonioissa. Ja kuinka ollakaan, sitä seurasi mykistävä maalivahtiesitys. Jo avauserässä oli selvää, ettei Rask päästäisi ottelussa maalia enempää. St. Louisin ainokaiseenkin Rask teki fantastisen venytyksen, mutta pystyssä ollut kiekko lipsahti sisään ehkä viiden sentin verran.
Toisaalta kunnia on osattava myös antaa sinne, minne se kuuluu.
Rask kohtasi parempansa vasta finaalivaiheessa. St. Louisin Jordan Binnington otettiin vaihtoon sarjan kolmannessa ottelussa kesken pelin, kun Boston moukaroi taululle 7–2-lukemat. Sen jälkeen Binnington nousi kuitenkin huimalle tasolle. Kanadalaisen otteet otteluissa viisi ja seitsemän vetivät hiljaiseksi.
Päättynyt finaalisarja oli mykistävä maalivahtitaisto, vaikka veskarit eivät sanan varsinaisessa merkityksessä toisiaan vastaan pelaakaan. Suomalaisten harmiksi Jordan Binnington oli sitten kuitenkin viime metreillä aavistuksen Raskia terävämpi. Eikä tämä ole kritiikkiä Raskia kohtaan.
Se, että Rask pelasi itsensä pudotuspelien arvokkaimman pelaajan äänestyksessä kärkisijoille, on kovin suomalainen maalivahtisuoritus koskaan – ja etenkin, kun Boston hävisi sarjan. On hyvä muistaa, että Conn Smythe-nimellä kulkeva pokaali on ojennettu häviävän joukkueen pelaajalle NHL:n historiassa vain viisi kertaa.
Ei jäänyt tämä homma Raskista kiinni.
Lue myös:
Bostonin ja Raskin haaveet kaatuivat – St. Louis juhlii Stanley Cupia!