Tänä vuonna 34. kertaa järjestettävä Sodankylän elokuvajuhlat on kulttuuritapahtuma, joka hakee vertaistaan. Intiimissä ja korkeatasoisessa tapahtumassa vallitseva "Sodankylän henki" tunnetaan maailmanlaajuisesti ja ensikertalaiselle se on mieleenjäävä kokemus.
Yksi tuon hengen tavoittamista festivaalivieraista oli tällä kertaa Jussi-palkittu näyttelijä Hannu-Pekka Björkman. Hänen mukaansa Sodankylän elokuvajuhlat poikkeavat edukseen etelässä järjestettävistä tilaisuuksista.
– Nämä ovat todella tärkeä elokuvatapahtuma tässä muodossa, missä nämä Sodankylässä järjestetään. Välittömyys ja kompaktius tekevät tästä ainutkertaisen. Tämä on täysin ainutlaatuinen kokemus, kiittelee Björkman.
Björkmanille, kuten monelle muullekin festivaalivieraalle, yksi kohokohta oli omien fanituksen kohteiden ja tärkeiden henkilöiden tapaaminen.
– Tapasin tuossa hotellin takana Elina Knihtilän, jonka kanssa olimme yhtä aikaa viisi vuotta professoreina. Kyllä mä häntä fanitan, hän on loistava näyttelijä, nauraa Björkman.
– Oli myös kiva eilen tavata taiteellinen johtaja Timo Malmi ja tietysti koko elokuvajuhlien isä Anssi Mänttäri. Tapasin myös iranilaisen ohjaajan Mohsen Makhmalbafin, jonka töitä olen diggaillut jo vuosikausia.
Katselukokemus yhdessä yleisön kanssa jännittää
Sodankylän elokuvajuhlien tämän vuoden ohjelmistossa nähdään Makhmalbafin elokuvista viisi: Hello Cinema, Moment of Innocence, Gabbeh, Kandahar – Aurinko kuun takana sekä The President.
Björkmanin omista elokuvista Sodankylässä esitettiin rovaniemeläissyntyisen Miia Tervon ohjaama Aurora, sekä Juha Lehtolan ohjaus Ihmisen osa. Björkman palkittiin elokuvan pääosasta Jussi-patsaalla.
Elokuvat kuuluvat myös Björkmanin katselulistalle Sodankylässä, sillä osa festivaalin hienoutta on se, että elokuvayleisö pääsee keskusteluetäisyydelle valkokankaan tähtien kanssa.
Kokenut näyttelijä myöntää, että kokemus on jännittävä.
– Kyllä siinä huomaa, että on vähän perhosia vatsassa, kun katsoo elokuvaa yleisön kanssa eikä kotona pimeässä, Björkman nauraa.
Talkoolaiset jaksavat univelasta huolimatta
Myös talkoolaisena ahertavalle Juho Liukkoselle iranilaisohjaaja Mohsen Makhmalbafin tapaaminen perjantain aamukeskustelussa oli yksi festivaalin kohokohdista.
– Kyllä ne elokuvat joita on vuosia katsellut avautuvat aivan toisella tavalla, kun kuulee miten tekijä itse kertoo siitä, miksi tekee elokuvia, Liukkonen sanoo.
Talkoolaisille, joita elokuvajuhlien kulisseissa toimii yhteensä 300, festariviikko on riuskaa ahertamista ja univelkaa. Aikaa elokuvien katsomiseen jää, jos osaa järjestellä aikataulujaan – tai jos on valmis tinkimään yöunista.
– Takana on ehkä kolme tuntia yöunta, koska oli ihan pakko katsoa eräs elokuva, Liukkonen myöntää.
Ensikertalaisena talkoileva Johanna Lehtonen oli mukana ykköstiimissä, jonka tehtäviin kuului muun muassa festarien yhden maamerkin, suuren sirkusteltan pystyttäminen elokuvakatsomoksi.
Vaikka virallisesti urakka olisi jo päättynyt, ei hän silti ole jäänyt vain nauttimaan Sodankylän ilmapiiristä ja elokuvista.
– Käytännössä olisin jo vapaa, mutta olen kyllä silti jatkanut hommia. Maalaillut, paistanut vohveleita ja siivoillut, jos aikaa riittää.
Kummallekin on selvää, että kesäkuun puolivälissä suunta on kohti Sodankylää myös ensi vuonna.
– Joo, totta kai. Kun löytää jostain kodin, niin kyllä sinne haluaa tulla takaisin, Lehtonen kiittää.
Lue myös: