– Mitä olisi musiikki ilman välissä olevaa hiljaisuutta? Kuka sanoo, ettei tauoilla olisi merkitystä? kysyy radiomainos, joka kaupittelee taukojen tilkkeeksi naistenlehteä.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on ainakin ottanut tauosta kaiken irti.
Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti ...(TAUKO) yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.
– Minä pidän siinä kohdassa aina pienen tauon, Niinistö määritteli ulkopolitiikan marssijärjestystä Ylen Ykkösaamussa keväällä 2016.
Eli Niinistön mukaan presidentti on tärkeämpi ja tauon aikana valtioneuvoston asema ikään kuin kutistuu.
Ulkopolitiikan johtoon on astellut Suomessa uusi ketju, joka oletettavasti kunnioittaa presidentin tulkintaa. Niinistön kanssa ulkopolitiikkaa johtavat jatkossa pääministeri Antti Rinne (sd.) ja ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.).
Ulkopolitiikan ykkösketju kohtaa sunnuntaina presidentin Kultaranta-keskusteluissa. Vuotuiset puutarhakutsut järjestetään seitsemännen kerran.
Presidentin puutarhassa ei toki ryhdytä puimaan valta-asemia vaan keskustellaan turvallisuuspolitiikasta sivistyneesti.
Haavisto: Laissa ei ole taukoa
Todellisuudessa mitään taukoa ei tietenkään ole.
Näin totesi myös Haavisto Talouselämä-lehden haastattelussa keväällä.
– Taukoa ei ole lakiin kirjoitettu. Jokainen sen voi pitää tai olla pitämättä.
Sopuisana rauhanneuvottelijana Haavisto tuskin ryhtyy selvästi haastamaan Niinistöä.
Eikä liene näkemyksissäkään suurta eroa. Ne olisivat tulleet esille presidenvaaliväittelyissä, joissa Niinistö ja Haavisto ovat kamppailleet kahdesti.
Haavisto haki viimeksi pisteitä lähinnä hävittäjäsotkusta, jossa presidentti Donald Trump kiitteli Niinistön Amerikan-vierailulla Suomea hävittäjähankinnasta eikä Niinistö korjannut asiaa välittömästi. Kinaa tuli myös aktiivimalliin puuttumisesta.
Pääministeriä Niinistö on puhutellut "Rinteen Antiksi". Ilmaus kätkee sisälleen tuttavallista lämpöä, joten soitteluvälit ovat varmaankin hyvässä kunnossa.
Eduskunta ratkaisisi riidan
Vuoden 2000 perustuslain uudistuksella haluttiin vähentää presidentin valtaa. Muotoilu jättää tulkinnanvaraa, mutta sekä uutta perustuslakia ensimmäisenä soveltanut presidentti Tarja Halonen että Niinistö ovat pitäneet kiinni johtoroolistaan.
Ulkopoliittisia kysymyksiä käsittelee presidentin johdolla kokoontuva hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta, johon kuuluu pää- ja ulkoministerin lisäksi muutama muu ministeri.
Valiokunnan kokoushuoneeseen raahattiin pyöreä pöytä, jotta kukaan ei olisi pöydän päässä.
Myöhemmin täsmennettiin, että jos presidentti ja hallitus ovat eri mieltä, kiistan ratkaisee eduskunta. Tällaista tilannetta ei ole tullut. Ulkopolitiikassa on totuttu korostamaan yksituumaisuutta.
Niinistö voisi haluta EU-lautasen takaisin
Niinistö on saanut ja ottanut paljon tilaa ulkopolitiikan johtamisessa. Turvallisuuspoliittista väittelyä vaimentaa presidentin suuri suosio. Harva uskaltaa olla eri mieltä.
Venäjän-politiikassa Niinistö on profiloitunut näkyvästi EU-tasollakin kun muu EU on laittanut Putinin tapaamiset pannaan Krimin valtauksen takia. Niinistö on tavannut Putinia säännöllisesti.
Ulkopolitiikassa kokematon pääministeri Juha Sipilä (kesk.) jätti kiitollisena koko tontin Niinistölle. Myöskään Rinne ei ole tiettävästi tähän mennessä harrastanut ulkopolitiikkaa. EU-kokouksissa hän liikkui Stubbin hallituksen valtiovarainministerinä.
Ulkoministeri Timo Soinista (ps.) muistetaan lähinnä sooloilu aborttikannassa.
Haavistolla on kansainvälistä kokemusta varsinkin Afrikan konfliktinratkaisuista. Jos hän haluaa ulkopoliittista valtaa lisää, se pitää tasapainotellen ottaa.
Haavisto halunnee nostaa uuteen kunniaan rauhanvälitystä ja YK:n profiilia Suomessa. Hallitusohjelmaan on kirjattu tiekartan laatiminen, jotta Suomi saisi kehitysapunsa YK:ssa sovittuun 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta. Lisärahaa ei tosin näy.
Pohjustus on hyvä aloittaa, jos Suomi mielii YK:n turvaneuvoston jäseneksi seuraavassa rakosessa ensi vuosikymmenen lopulla. Viime haussa 2012 Suomi epäonnistui niin sanotulla hiljaisella diplomatialla. Viro livahti juuri jäseneksi.
Pääministeri Rinteen aika menee alussa EU-asioihin. EU-puheenjohtajuus imaisee ministerit kokousrumbaan heinäkuussa.
EU-asiat on nykyään rajattu perustuslaissa pääministerille. Niinistö haluaisi varmasti EU-pöytiin lautasen takaisin sikäli kun esillä on ulkopolitiikkaa. Esimerkiksi kehotus olla tapaamatta Putinia tuli aikoinaan esille EU-illallisella.
Niinistö on tavannut ahkerasti myös eduskunnan valiokuntia. Ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajana aloittaa perussuomalaisten Mika Niikko, jolle ulkopolitiikka lienee uusi aluevaltaus. Puolustusvaliokunta ryhtyy vetämään konkari Ilkka Kanerva (kok.).
EU:ssa on sotilaallisia alisuorittajia
Kultarannan pääteema on Euroopan turvallisuus ja Suomen rooli siinä. Päävieraana on Saksan liittopresidentti Frank-Walter Steinmeier.
Saksa on Ranskan ohella EU:n veturi. Suomi on tottunut nojaamaan päätöksenteossa samanhenkisen Saksan leveisiin hartioihin, esimerkiksi torppaamaan velkojen yhteisvastuuta.
Saksalla on huolia sekä sisä- ja ulkopolitiikassa. Voimanainen, liittokansleri Angela Merkel hakee kunniallista tietä pois näyttämöltä eikä seuraajasta ole selvyyttä. Steinmeierin puolue sosiaalidemokraatit kärsi EU-vaaleissa murskatappion ja pohtii lähtöä hallituksesta.
Trumpin kaudella Saksa on havahtunut siihen, ettei Yhdysvaltain sotilaalliseen tai muuhunkaan tukeen voi välttämättä luottaa. Tämä on lisännyt Saksan kiinnostusta EU:n puolustusyhteistyöhön.
Trumpin silmissä varakas Saksa on sotilaallinen alisuorittaja. Trump vaatii Nato-mailta lisää rahaa puolustukseen.
Euroopan puolustus alkoi riutua kylmän sodan jälkeen, kun maat arvelivat, ettei perinteisiin sotiin enää jouduta. Useimmilla EU-mailla on pienet ammattiarmeijat, joihin kuluu suurin osa puolustusbudjeteista. Materiaalihankintoihin jää niukasti rahaa.
Suomen puolustuskyvyssä ei ole moitittavaa, mutta pienenä maana Suomi kannattaa EU:n puolustusyhteistyötä lämpimästi.