Rekrytointiongelmat ovat arkea useissa Lapinkin apteekeissa, erityisesti pienillä paikkakunnilla. Useat apteekkarit kertovat, että Lapissa työskentely toki kiinnostaa hakijoita, mutta työpaikka vaihtuu herkästi takaisin Etelä-Suomeen, kun pohjoisen viehätys on koettu.
Esimerkiksi Sodankylässä on ollut vaikea löytää uusia farmaseutteja töihin. Nytkin olisi paikka avoinna uudelle työntekijälle.
– Meillä on käynyt sinänsä hyvä tuuri, sillä löytyy ihmisiä, jotka ovat haaveilleet asuvansa jossain vaiheessa pohjoisessa. Tosin yleensä nämä ihmiset eivät ole kovin pitkäaikaisia työntekijöitä, vaan palaavat sitten helposti takaisin Ruuhka-Suomeen nautittuaan tarpeeksi Lapin lumosta, kertoo apteekkari Marjo Rajamäki.
Saman suuntaisia kokemuksia on myös Ivalon apteekin apteekkari Risto Ropposella. Nyt tilanne Ivalossa on hyvä, mutta loma-aikana tai ammatillisten koulutusten ja pidempien poissaolojen paikkaamiseen on ollut hankaluuksia saada tuuraajia edes vuokrafirman kautta.
– Moni on sanonut, että Lapissa on mahtavaa käydä tekemässä viikon parin pätkiä. Täällä on mahtavia ihmisiä sekä hyvä henki, mutta mikä on sitten tilanne, jos joutuisi sitoutumaan työpaikkaan useammaksi vuodeksi. Kaikista ei ole siihen, että kaveripiiri ja sukulaiset eli oma tukiverkosto on kaukana, Risto Ropponen sanoo.
Hänen mielestään Lapista pitäisikin saada enemmän ihmisiä kouluttautumaan apteekkialalle. Edellyttäen tietysti, että koulutuspaikkoja on.
– Tekijöillä, jotka ovat näiltä seuduilta lähteneet, on helpompaa asettua aloilleen, kun seudut ja ihmiset ovat ennestään tuttuja. Jos Lappi ei heitä pysty työllistämään, aina töitä löytyy muualta ja voi sitten palata takaisin, kun hetki on oikea ja maailmaa on nähty.
Myös pitkät välimatkat karsivat tulijoita
Lapissa työvoiman liikkuvuus myös maakunnan sisällä vaikeutuu pitkien välimatkojen vuoksi.
– Halukkuutta Pellon apteekissa työskentelyyn olisi ollut enemmänkin, mutta kulkeminen pidemmän matkan päästä on koettu ongelmalliseksi. Eli pitkät välimatkat ovat yksi syy rekrytoinnissa esiintyviin ongelmiin. Aina muutto ei tule kyseeseen, jos elämä on jo vakiintunut tietylle paikkakunnalle, sanoo Pellon apteekkari Anne Kiviniemi.
Yliopiston Apteekkia Kemissä on onnistanut, sillä työntekijöitä on löytynyt omasta seutukunnasta, mikä on tuonut vakautta henkilökuntatilanteeseen valtakunnallisesta työvoimapulasta huolimatta.
– Meillä on jo useamman vuoden ollut niin, että aina kun farmaseuttisen henkilön paikka on ollut auki, olemme saaneet siihen työntekijän rekrytoitua, kertoo apteekin hoitaja Anne Luukkonen.
Kemin YA:ssa työskentelee 13 farmaseuttia, kaksi proviisoria ja yksi farmanomi.
– Meillä on aika vähän vaihtuvuutta ja pitkiä työuria. Monet, jotka ovat meillä ensin määräaikaisina, jäävät sitten taloon, kun vakituinen paikka tulee auki, Anne Luukkonen sanoo.