Liikunnan iloa. Sitä akroilu on ehkä puhtaimmillaan. Nuoret harjoittelevat hyppyjä, voltteja ja kärrynpyöriä yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes liikkeet napsahtavat kohdalleen.
Akrobatian voi aloittaa olipa lähtötaso mikä tahansa. Harrastus koukuttaa, koska akrossa riittää aina uutta opittavaa.
Fanny Hosiokangas, 11, aloitti harrastuksen kaksi kuukautta sitten. Hän halusi kokeilla akrobatiaa, koska se näytti kivalta. Harrastus on täyttänyt odotukset.
– Temppujen opetteleminen on kivaa.
Hypyt taakse vaativat rohkeutta
Asikkalalainen Melissa Mäkinen, 19, on vetänyt akrobatiatunteja useamman vuoden. Oppilaita akrotunneilla on noin 70. Tunneille tullaan nimenomaan oppimaan uusia temppuja.
Suosituimmat temput ovat flikki, bäkki ja perhonen. Nämä liikkeet halutaan oppia, koska ne ovat näyttäviä ja vaativia. Flikki on puolivoltti taakse.
– Siinä hypätään taaksepäin kädet suorana, selkä kaarella ja aika kovalla vauhdilla.
Bäkki eli voltti takaperin on samanlainen, mutta siinä ei laiteta käsiä maahan ja hypyssä mennään kerälle. Perhonen puolestaan on kärrynpyörä ilman käsiä.
– Takaperin tehtävässä voltissa uskallus on tosi iso juttu. Minunkin oppilaista monet eivät vaan meinaa uskaltaa, vaikka osaisivat. Perhosessa ratkaisee hyvä ponnistusvoima ja notkeus, Mäkinen kuvailee.
Somesta saa vauhtia uusiin temppuihin
Akroiluun kuuluu, että omia suorituksia jaetaan somessa ja sieltä myös haetaan oppia uusiin liikkeisiin. Tämä kasvattaa entisestään harrastuksen suosiota.
Melissa Mäkisellä on videosovellus TikTokissa 140 000 seuraajaa. Mäkiselle se toimii myös markkinointikanavana ohjatuille akrotunneille. Mäkinen kuvaa videoille tunnelmia tunneilta ja oppilaiden suorituksia.
Videoille on helppo vangita vahvoja tunteita. Kun vaikea temppu viimein onnistuu, Mäkinen kertoo, että pinnalle nousee helpotus ja ylpeys.
– Me kiljutaan täysillä, kun onnistumme tempussa, jota on pitkään yritetty.
Kun Fanny Hosiokangas oppi tekemään perhosen maalla, fiilis oli mahtava.
– Kerroin heti äidille ja kaikille kavereille, että jee, mä opin uuden tempun.
Akroryhmissä 2 251 harrastajaa
Innostus akrobatiaan ja trampoliinivoimisteluun näkyy myös lajeja tarjoavissa Suomen Voimisteluliiton jäsenseuroissa. Viime vuonna seurojen akroryhmissä kävi yhteensä 2 251 harrastajaa. Myös kilpatasolla kasvu on ollut huimaa.
Satu Åkerlund toimii Suomen Voimisteluliitossa lasten ja nuorten voimistelun kehittäjänä. Liitossa seurataan ihastuneena lasten ja nuorten omaehtoista innostusta liikkumiseen ja temppujen harjoitteluun. Innostus hyödyttää myös seuroja, sillä niissä on viimeisen viiden vuoden aikana lisätty huomattavasti harrastus- ja höntsähenkistä tarjontaa.
Åkerlund kertoo, että usein lapset ja nuoret harjoittelevat aikansa temppuja omatoimisesti ja tulevat seurojen ohjaukseen, kun haluavat oppia haastavampia ja ohjaajan varmistusta vaativia liikkeitä.
Akroilu vetää rämäpäitä
Tampereen Voimistelijoiden valmentaja Sanni Suominen kertoo, että seurojen näkökulmasta akrobatian suosio lähti kasvuun vuonna 2015 Helsingissä järjestetystä kansainvälisestä World Gymnaestradasta. Akrobatiavoimistelu oli tapahtumassa vahvasti esillä. Suominen kertoo, että tapahtuman jälkeen seuroihin alkoi tulla kyselyjä, miten lajia voi alkaa harrastaa.
Tampereen Voimistelijoiden akroryhmissä käy noin 400 harrastajaa. Suominen kertoo, että perhetunneilla on mukana jo ihan pieniä lapsia ja aikuisten ryhmissä itseään taivuttelee viisikymppisiäkin harrastajia. Suurin harrastajaryhmä on kuitenkin 7–15-vuotiaat.
– Akro vetää ehkä vähän rämäpäisiä tyyppejä. Treeneissä on hauskaa ja yhteishenki on hyvä.
Parin vuoden takainen flossausvillitys on jo unohtunut. Suominen uskoo, että akro pitää harrastajat paremmin otteessaan, sillä akrobatiassa on enemmän haastetta.
– Kun kerran opit flossauksen, siinä et voi juuri enää kehittyä.