BARCELONA – Elin terveellisesti, mutta tupakointia en pystynyt lopettamaan, muisteli ystäväni, 5-vuotiaan lapsen äiti raskausaikaansa.
Saman olen kuullut usein aiemminkin.
Kun ystäväni tulevat kylään, nostan automaattisesti tuhkakupin pöydälle. Kuka nyt käskisi parvekkeelle menemään, etenkään jos ikkunat ovat auki ja ilmanvaihto toimii.
Vaikka tiukka tupakkalaki on ollut todellisuutta Espanjassakin jo kahdeksan vuotta, kodeissa sisällä polttaminen on edelleen yleistä. Tupakointiin pätee usein sama kirjoittamaton sääntö kuin kenkien pitämiseen sisätiloissa. Kummastakaan ei ole kohteliasta huomauttaa.
Espanjassa tupakointi oli pitkään laskussa, mutta nyt se on jälleen lisääntynyt. Erityisesti nuorten naisten sauhuttelu on kasvussa.
Viimeisimmän tutkimuksen mukaan tupakointi lisääntyi 3,3 prosentilla vuodesta 2017 vuoteen 2019 verrattuna. Tällä hetkellä espanjalaisista polttaa saman tutkimuksen mukaan hieman yli 23 prosenttia. Suomalaisista vuonna 2017 tupakoi THL:n mukaan noin 13 prosenttia.
Suomessa tupakointi on liitoksissa Espanjaa vahvemmin sosioekonomiseen asemaan. Pohjolassa savuke palaa useammin matalapalkkaisen huulessa. Siksi poliitikko tupakka suussa saattaa olla Suomessa uutinen, mutta Espanjassa ei.
Itse lopetin tupakoinnin toukokuun alussa.
Sitä ennen ehdin polttaa lähes 12 vuotta. Espanjaan muutin ensimmäistä kertaa vuonna 2009.
Tuolloin maa oli kaltaiselleni, satunnaistupakoitsijasta nopeasti ketjupolttajaksi siirtyneelle paratiisi. Kun Suomessa sai terassilla pahoitella sauhuttelua, Espanjassa vieruskaverit tarjosivat tulta.
Tupakka oli pitkään myös huomattavasti halvempaa kuin Suomessa. Nykyään hintaero ei enää ole merkittävä.
Lopettamisesta en muista puhuneeni tupakoivien ystävieni kanssa koskaan. Eipä asiasta puhunut espanjalainen lääkärinikään. Hän hoiti kroonista yskääni astmalääkkeillä, vaikka suurempi apu olisi ollut todennäköisesti tumppaamisesta.
Espanjassa nykyinen tupakkalaki astui voimaan tammikuussa 2011. Aiemmin lain olivat ottaneet käyttöön jopa tupakkamyönteisinä maina tunnetut Ranska ja Italia.
Ennen lakia sauhuttelu oli ollut kiellettyä ainoastaan jossain julkisissa paikoissa, kuten kouluissa ja busseissa. Baarit ja ravintolat saivat itse päättää sallivatko ne tupakoinnin.
Siksi etenkin ravintoloitsivat vastustivat lakia aggressiivisinkin keinoin. He pelkäsivät lain vaikutusta liiketoimintaan, joka oli kutistunut entisestään Espanjaa kohdanneen talouskriisin seurauksena.
Muistan, kun ravintoloitsijat järjestivät protesteja sakoista välittämättä.
Ravintoloiden ikkunoihin kiinnitettiin kylttejä, joissa kerrottiin että tupakointi on uudesta laista huolimatta sallittua. Madridissa turhautuneet ravintoloitsijat rynnivät kaduille vastustamaan lakia. Suunniteltiin myös kansallista liikettä tupakkalain kumoamiseksi.
Ajat ovat muuttuneet ja nykyään nämä muistot tupakkaprotesteista lähinnä naurattavat.
Tällä hetkellä esimerkiksi Kataloniassa on suunnitteilla laki, joka kieltäisi tupakoinnin myös terasseilla, autojen sisällä ja bussipysäkeillä Myös tupakka-askin hintaa nostetaan jatkuvasti ja valistusta lisätään.
Kaikista kampanjoista huolimatta sauhuttelu on Espanjassa edelleen huomattavasti salonkikelpoisempaa kuin Suomessa. Tupakointi on jokaisen oma asia, eikä esimerkiksi passiivisen tupakoinnin haittavaikutuksista puhuta yhtä kiivaasti kuin kotimaassa.
Tupakointiin liittyy myös lukuisia myyttejä, joihin törmää Espanjassa säännöllisin väliajoin.
Monet esimerkiksi välttelevät mentolisavukkeita, sillä niiden uskotaan aiheuttavan hedelmättömyyttä erityisesti miehillä. Tässä on kenties vastaus siihen, miksi Espanjassa mentolisavukkeet eivät ole olleet koskaan kovin suosittuja.
Lisäksi olen törmännyt usein niin sanottuun viiden tupakan sääntöön.
Raskaana ollessaan tupakoinut ystäväni kertoi, että hänelle lääkäri oli todennut, ettei tupakoinnista ole merkittävää haittaa, jos savukkeiden määrä pysyy päivittäin alle viidessä.
Kun itse yritin lopettaa, tuttuni kehotti minua ainoastaan vähentämään. ”Jos poltat alle viisi tupakkaa, ei sillä ole juurikaan vaikutusta”, hän vakuutti.
Tätä sääntöä yritinkin noudattaa ennen kuin suostuin myöntämään, että päivittäisten savukkeideni määrä oli yleensä lähempänä viittätoista kuin viittä. Lopulta onnistuin lopettamaan kokonaan.
Rehellisyyden nimissä on kuitenkin myönnettävä, etten nykyään laita tuhkakuppia pöydälle ainoastaan vieraita varten.
Tupakansavusta tulee edelleen kotoisa olo.