Vielä viime vuosikymmenellä asetyylisalisyylihappo oli lääkärien suosittelema jokapäiväinen ennalta ehkäisevä lääke ihmisille, joilla oli sydän- ja veritautisairauksien riskitekijöitä, vaikka itse tautia ei ollutkaan.
Tunnetuimman tuotemerkkinsä mukaan aspiriiniksi kutsutun lääkkeen uskottiin tasapainottavan tupakoinnin ja kohonneen verenpaineen kaltaisia riskejä. Päivittäisellä tabletin puolikkaalla tai neljänneksellä ei nähty haittavaikutuksia.
Nykyisin asian on osoitettu olevan aivan toisin: haittoja on mutta hyötyjä ei. Hyödyt päihittävät haitat vain niillä, joilla on sydän- tai verisuonisairaus.
Aspiriini vaikuttaa veren hyytymiseen estämällä verihiutaleita liittymästä yhteen. Siten se voi estää verisuonten tulppaantumista. Mutta samasta syystä siitä voi koitua mahasuolikanavan verenvuoroa tai jopa aivoverenvuoto.
Omalta valinnalta hyväksytään haitat
Ihmiset ymmärtävät aspiriinin haitat paremmin kuin ennen, mutta ihmelääkkeen maine ei ole kaikkien mielistä karissut, sanoo Turun yliopiston professori, kardiologian erikoislääkäri Juhani Airaksinen.
– Kyllä vieläkin on illuusiota ja uskoa, että se kuitenkin voisi ehkäistä sydän- ja aivoveritulppia, terveilläkin. Aika monet iäkkäät ihmiset ovat tottuneet käyttämään aspiriinia ja ajattelevat, että ovat sillä tavoin paremmassa suojassa sydäninfarktilta.
Jos aspiriini olisi lääkärin määräämä hoitoa, siihen varmasti suhtauduttaisiin eri tavalla, Airaksinen uskoo.
–Media ja myöskin potilaat suhtautuvat kriittisesti rokotuksiin, joilla on hyvin vähän ja kyseenalaisiakin sivuvaikutuksia. Mutta kun aspiriini on itsehoitoa, jonka potilas itse valitsee, siltä hyväksytään paljon enemmän myös hyvinkin vakavia sivuvaikutuksia.
Aspiriinin tiedetään jopa lisäävän kuolleisuutta iäkkäillä ihmisillä, jos sitä käyttää ilman selvää lääketieteellistä syytä, Airaksinen huomauttaa.
Aspiriinin juuret ovat tuhansien vuosien takana, pajun kuoren pureskelussa. Kuori sisältää salisylaattia, jonka ihmiset huomasivat alentavan kuumetta ja vähentävän kipuja.
Mahtavatko kaikki ajatellakaan aspiriinia lääkkeenä, vai vertautuuko se aamulla napattavaan vitamiinilisään? Tulevatko kaikki ajatelleeksi, että aspiriini on tulehduskipulääke, jolla on myös haitallisia vaikutuksia kuten muillakin tulehduskipulääkkeillä?
– On totta, että lääkärin täytyy varmistaa, käyttääkö potilas aspiriinia oma-aloitteisesti. Jotkut eivät tuo sitä spontaanisti esille. Vaikka tieto haitoista on lisääntynyt, jotkut ehkä suhtautuvat aspiriiniin niin, että se on heidän oma valintansa, he ovat tottuneet käyttämään sitä ja haluavat käyttää edelleen, Airaksinen vastaa.
Hänen mukaansa tästä asiasta joutuu neuvottelemaan vastaanotolla aika varovasti, suosittelemaan lopettamista ja kertomaan potilaalle, ettei aspiriinin hyödystä ole mitään näyttöä terveillä ihmisillä ja turhaan käytettynä siitä voi päinvastoin olla haittaa.
Aspiriinista luopuminen saattaa olla hankalaa, jos sitä on käyttänyt kymmenen vuotta ilman minkäänlaisia ongelmia. Aspiriinin riskit ovat kuitenkin aika pieniä yksittäiselle ihmiselle, Airaksinen sanoo.
– Jos lääkäri määrää lopettamaan ja sen jälkeen tuleekin aivoinfarkti tai sydänveritulppa, silloin ajatellaan helposti, että lääkkeen lopettaminen on syynä siihen.
Viime kuussa ilmestyneen tutkimuksen mukaan neljännes yli 40-vuotiaista yhdysvaltalaisista, joilla ei ole sydän- tai verisuonisairauksia, syö aspiriinia päivittäin. Miljoonat tekevät niin, vaikka heidän lääkärinsä on suositellut käytön lopettamista.
Airaksinen korostaa, että aspiriinia tulee edelleen käyttää, jos on sepelvaltimotauti tai esimerkiksi kaulavaltimossa ahtaumia. Silloin hyöty on selvä.
– Meillä on hyvin paljon sepelvaltimotauti- ja aivoverenkiertohäiriöpotilaita, jotka tarvitsevat aspiriinia.
Tutkimukset kumosivat kaikki hyödyt
Käsitys aspiriinista terveiden ihmisten ennalta ehkäisevänä lääkkeenä on lääkäreilläkin muuttunut aika vastikään. Ei siitä monta vuotta ole, kun ajatukset olivat vielä aivan toisensuuntaisia, Juhani Airaksinen sanoo.
Koska aspiriini oli hyödyllistä sepelvaltimotautia poteville, ajatus laajeni niin, että hyödyn ajateltiin koskevan myös valtimotautien vaaratekijöitä, hän kertoo.
–80-luvulla saatiin tutkimuksissa jonkin verran näyttöä siitä, että aspiriinista olisi hyötyä myös terveille ihmisille, joilla on niitä vaaratekijöitä, kuten diabetesta, tupakointia ja korkeaa verenpainetta.
Viime vuonna laajat tutkimukset näyttivät aivan toista. Hyötyjä ei näkynyt enää yhdessäkään tutkimuksessa.
– Sillä tavoin ollaan tässä asiassa vasta nyt varmalla pohjalla. Varsinaisesta muutoksesta on runsas vuosi, nyt ollaan sen jälkimainingeissa ja informaatioita on pyritty levittämään, Airaksinen sanoo.
The New England Journal of Medicine -lehdessä ilmestyi viime syksynä kolme "Aspiriini iäkkäitten sairauskohtauksien ehkäisijänä" eli ASPREE-tutkimusta, joihin osallistui yli 19 000 yli 65-vuotiasta perustervettä yhdysvaltalaista ja australialaista:
- Effect of Aspirin on Cardiovascular Events and Bleeding in the Healthy Elderly
- Affect of Aspirin on All-Cause Mortality in the Healthy Elderly
- Effect of Aspirin on Disability-free Survival in the Healthy Elderly
Kipulääkkeenä aspiriini on mennyttä aikaa
Ihmisellä täytyy tietysti olla valinnanvapaus sen suhteen, mitä hän tekee tai jättää tekemättä terveytensä eteen, mutta aspiriini on problemaattinen asia, kuten kaikki veren hyytymiseen vaikuttavat lääkkeet, Juhani Airaksinen sanoo.
Tulehduskipujen hoidossa aspiriini on kyllä tehokas, mutta verenvuotovaikutukset mahasuolikanavassa tekevät siitä ongelmallisen. Siksi sillä ei enää ole merkitystä kipujen hoidossa, vaan niitä kannattaa hoitaa modernimmilla lääkkeillä, joilla on vähemmän sivuvaikutuksia mahassa, hän suosittelee.
Vaihtoehdotkaan eivät tosin ole ongelmattomia, eivätkä ihmiset tule Airaksisen mukaan useinkaan maininneeksi niidenkään käytöstä ollessaan lääkärin puheilla, ellei tämä erikseen kysy.
– Esimerkiksi ibuprofeenista on hyvin paljon haittaa sydämen tai munuaisten vajaatoiminnasta kärsivälle potilaalle. Ne voivat provosoida veren kaliumarvojen nousua ja sen tyyppisiä haittoja.
Internetin opit näkyvät vastaanotolla
Suomen päivittäistavarakaupat haluaisivat käsikauppalääkkeitä hyllyihinsä. Monissa muissa maissa itsehoitolääkkeiden monopoli ei ole apteekeilla. Jos se Suomessakin purettaisiin, miten Airaksinen arvelisi sen vaikuttavan esimerkiksi juuri tulehduskipulääkkeiden käyttöön?
– En usko, että se hirveän paljon vaikuttaisi. Apteekissa on tietysti se etu, että sieltä saa neuvontaa lääkkeiden käytöstä ja ohjausta myös siitä, mikä on turvallista käyttöä. Se puuttuu, jos lääkkeitä saa kaupan tai huoltoaseman hyllystä.
Nykyään neuvoja löytyy myös internetistä. Se on toisaalta hyvä, toisaalta huono asia, sillä tarjolla on kaikenlaista tietoa, totta ja tarua. Kardiologi Airaksinen sanoo, että netin vaikutus näkyy lääkärien työssä.
– Varmasti yleislääkärien vastaanotolla. Sinne tulee varmasti enemmän potilaita, jotka ovat lukeneet netistä jotakin mutta eivät pysty asemoimaan, mitä se heidän kohdallaan tarkoittaa. Voi myös olla epäluottamusta lääkärin mielipiteeseen, kun hän suhtautuu asioihin koululääketieteen tietämyksen mukaisesti.
Airaksisen mukaan tällä hetkellä muodissa lienevät eniten ferritiini- eli veren raudanpuuteasiat.
– Koko ajan tulee uusia asioita, joissa on erilaisia asiantuntijamielipiteitä suuntaan ja toiseen, Juhani Airaksinen sanoo.
Jotkin asiat tosin vakiintuvat perustotuudeksi. Niissä näytön aste on korkeinta mahdollista luokkaa ja isoja tutkimuksia on paljon, mutta lääkärin eteen tulee paljon sellaista, josta ei ole vahvaa näyttöä.
Tämä päivän iäkäs ei ole kuin 70-luvulla
Kun vain pieni osa on varmaa tietoa, lääkärin täytyy luottaa sen hetken parhaaseen tietoon, joka saattaa kymmenen vuoden kuluttua muuttua toiseen suuntaan, kuten aspiriinin ennalta ehkäisevässä käytössä on tapahtunut.
– 80-luvulla ei vielä ollut statiinihoitoja käytössä. Verenpainetta hoidettiin huonommin kuin nykyään. Tupakointia oli paljon enemmän. Silloin aspiriinilla oli paljon enemmän jalansijaa kokonaisuuden kannalta. Nyt ihmiset keskimäärin huolehtivat terveydestään paremmin.
Niinpä aspiriin hyödyt ovat pienentyneet hyvin paljon mutta haitat ovat ennallaan, Airaksinen summaa.
– Silläkin tavalla totuus tavallaan muuttuu, koska kohderyhmä muuttuu. 70-vuotiaat ihmiset olivat 70-luvulla erilaisia kuin tällä hetkellä. Nykyajan iäkkäät ihmiset ovat keskimäärin paljon parempikuntoisia. Lääketiede on mennyt monella tavalla eteenpäin, ja myös elämänolot ovat muuttuneet.
Sepelvaltimotauti on Suomen suurimpia kansantauteja, mutta kuolleisuus etenkin miehillä on vähentynyt viime vuosikymmeninä selvästi. Vuonna 1991 kuoli noin 9 500 ihmistä, vuonna 2014 noin 3 800, tilastoi THL.
Lääkärin vastaanotolla näkyy myös sukupolvien ero. Nuoret ovat lääkäreitä kohtaan kriittisempiä kuin vanhat. Toisaalta potilaalla voi olla myös väärä käsitys lääketieteen mahdista ja siitä, mihin lääkäri pystyy.
– Joskus nuorilla ihmisillä on sellainen ajatus, että lääkärit pystyvät parantamaan, jos vain haluavat. Että se on tahtokysymys. Mutta kyllä lääketieteellä on edelleen aika lailla selvät rajansa. Paljon pystytään tekemään, mutta paljon on sellaista, mille ei pystytä tekemään yhtään mitään.
Positiivisen kehityksen puolelta Airaksinen ottaa esimerkiksi juuri sepelvaltimotautipotilaat ja heidän elämänsä toisaalta 30–40 vuotta sitten, toisaalta nyt.
– Potilaat olivat huonokuntoisia. Heillä oli koko ajan rintakipuja, ja he jonottivat tutkimuksiin vuosikausia. Nyt sepelvaltimotautipotilaita on paljon enemmän, mutta he pystyvät elämään normaalielämää.
Se vaatii taudin mukaista lääkitystä – ja myös aspiriinia siinä sivussa, professori Juhani Airaksinen sanoo.