Joko maa tömisee biisonin levitessä Suomeen?
Euroopanbiisoni voisi olla yksi Suomeen saapuvista uusista eläinlajeista. Viime aikoina puhuttanut kultasakaali on vain yksi noin tuhannesta uudesta eläinlajista, jotka ovat kotiutuneet Suomeen vuosisadan alusta.
Lajikadon rinnalla Suomen luonnossa on käynnissä ennen näkemätön uusien eläinten muuttoaalto. Uusia eläinlajeja tulee kaikista lämpimän puoleisista ilmansuunnista, mutta luultavasti eniten kaakosta. Kuten sakaali, joka hyvin varovaisena tulokkaana on saattanut ylittää rajan jo ennen sen virallista havaintoa.
Kyse on ilmaston lämpenemisen mukanaan tuomasta nopeasta ja isosta muutoksesta suomalaiseen lajistoon. Vuosisadan alusta Suomeen on jo saapunut usean prosentin verran uusia tunnistettuja eläinlajeja. Samaan aikaan on käynnissä osittain ilmastonmuutoksesta johtuva, mahdollisesti kiihtyvä lajikato.
Muuttajien joukossa on eniten hyönteisiä, kuten yöperhosten kaltaisia pieniä ja melko huomaamattomia lajeja. Päivä- ja yöperhoskantojen nopeasta muutoksesta tiedetään parhaiten pitkäaikaisten seurantojen ansiosta, mutta tutkijoiden arvioiden mukaan vastaavaa tulomuuttoaaltoa ei ole nähty sitten edellisen leudomman kauden.
Siitä on jo yli 5 000 vuotta.
Kokenut luontoharrastaja näkee lähiluonnossa muutoksen
Luontoharrastaja Petro Pynnönen on ollut kolme viime vuotta innostunut luteiden maailmasta. 250 ludelöydön joukossa on myös kaksi ennen havaitsematonta tulokasta. Ihan tuore lajilöydös on muualla Euroopassa melko yleinen Piezodorus lituratus -lude.
Pynnösen tavoitteena ei ole kerätä kaikkia Suomessa todettuja ludelajeja, mikä tarkoittaisi hänen osaltaan vähintäänkin löydösten tuplaamista. Ludeharrastus, kuten aikaisemmin sudenkorentojen ja lintujen tarkkailu, on ollut eläinten maailman ihmettelyä ja ihastelua.
Mies vie meidät tapaamispäivänä kotikuntansa Lohjan keskustan laidalle, Porlan vanhojen kalanviljelyaltaiden reunalle. Lehtipuuvaltainen ja rehevä alue on luontoharrastajalle lähiseudun parhaita.
Sieltä on löytynyt 20 Suomen noin 60 sudenkorentolajista, muun muassa kaksi EU-direktiivillä suojeltua lajia, täplälampi- ja idänkirsikorennot.
– Sudenkorentotulokkaita on niin vähän ja harvassa ja että niiden löytäminen on onnenkauppaa. Muissa hyönteisryhmissä toki löytäminen on mahdollista ja hauskaa, Luonto-Liiton alueen toiminnanjohtajana toimiva Pynnönen kertoo haavin heiluttamisen lomassa.
Rantaheinikössä ja kasvillisuuden seasta löytyy aurinkoisena päivänä lukuisia korentoja, niiden joukossa nopeasti yleistynyt verikorento.
Sudenkorennot ja luteet ovat yksi hyönteismaailman alaryhmistä, jotka ovat runsastuneet samalla, kun Suomen keskilämpötila on lämmennyt yli kaksi astetta ja talvet ovat leudontuneet.
Suomessa ja Lohjalla ollaan vielä kaukana eteläisen Euroopan ludelajitiheydestä. Sieltä löytyy moninkertainen määrä luteita ja päiväperhosia. Tulomuuttoaalto on kuitenkin iso ja näyttää jatkuvan ja jopa voimistuvan.
Luonnontieteellisen keskusmuseon entinen museomestari, rakennusalan suunnittelu- ja konsultointitoimisto Sitowisen vanhempi asiantuntija Jaakko Kullberg kertoo virne suupielessä tarinaa hullujenhuoneesta ja muista perhoskonkareista.
– Jos yhdestä pyydyksestä leikillisesti ottaisi 80-luvulla harvinaisina pidetyt lajit, ne eivät mahtuisi A4-kokoiseen laatikkoon. Jos pyydyssaaliin olisi vienyt sen ajan perhosseuran kokoukseen, olisi varmasti pistetty hullujenhuoneelle.
Nyt näkyvillä olevaa muutosta Kullberg pitää radikaalina. Valtava määrä lajeja on muuttunut tavallisiksi tai niitä on tullut Suomeen vaellukselle tai pysyvämmin uusina. Kuvaava esimerkki on pikkuhäiveperhonen, joka löytyy jo keskistä Suomea myöden.
Intohimoisten perhosharrastajien parissa epäiltiin aikanaan, että yhden ihmisen ikä ei riitä 900 perhoslajin havaitsemiseen. Kullberg naurahtaa, että kollegoilla henki vielä pihisee ja koossa on vielä joitakin vuosikymmeniä sitten maagisena pidetty 900 lajia.
– Keskieurooppalaisissa kirjoissa oli kuvia eksoottisia perhosista. Ne kaikki on löydetty Suomesta.
Kullbergilta itseltä puuttuu parisen sataa Suomen tunnetuista perhoislajeista, joita on kaikkiaan 2 600.
Muutos on ollut vielä melko näkymätön
Petoeläin sakaali on herättänyt uusista lajeista paljon huomiota. Tulijoista suurin osa on kuitenkin ollut melko näkymättömiä yöperhosia, kuten täplämorsiusyökkönen.
Luteita ja korentoja muuttajissa on ollut joitakin kymmeniä. Arviot uusista lajeista perustuvat pitkälti päivä- ja yöperhosten harrastajien havaintoihin. Lisäksi lajitietoa keräävät asiantuntijat, jotka ovat mukana arvioimassa myös Suomen lajien kehitystä, kuten uhanalaisuutta.
Yksi heistä on luonnontieteellisen keskusmuseon yksikön johtaja Aino Juslén.
– On pysäyttävää, miten nopeasti muutos on tapahtunut.
Suomen ympäristökeskuksen alaisen Biodiversiteettikeskuksen johtaja Petri Ahlroth on samaa mieltä.
– Minun silmissäni muutos on ihan hurjaa ja näen, että se kertoo suurista muutoksista ekosysteemeissä. Tavallaan se, että liikkuvat lajit vaihtavat nopeasti paikkaa, tarkoittaa, että nekin, jotka reagoivat muutoksiin hitaammin, tekevät sen myös ajan myötä.
Suomessa on asiantuntijoiden arvioiden mukaan todennettu lähes 28 000 eläinlajia, joten tuhat uutta lajia on siitä joitakin prosentteja.
Ahlrothin mukaan olemme kuitenkin nähneet vasta eräänlaisen ensinäytöksen, jonka luonto tarjoaa ilmaston muuttuessa. Näytös on ollut paljon dramaattisempi, kuin 1990-luvulla ennakoitiin, kun ilmastonmuutoksen vaikutuksia mietittiin Suomessa.
– Ennemminkin nopeus on yllättänyt, eikä niitä ole paljon tarvinnut vartoilla täällä. Tulijoita riittää jatkossakin, Ahlroth arvioi varovasti.
Muutos ei ole maallikolla vielä edes varovaisen sakaalin osalta kovin näkyvää. Näkyvä muutos tulee Ahlrothin mainitsemien hitaasti leviävien ja uusille alueille muuttavien puiden ja pensaiden myötä. Havupuiden vähentyessä eteläisessä Suomessa lehtipuut tuovat mukanaan myös muita uusia lajeja.
– Puiden luontainen levinneisyys tulee aivan väkisin muuttumaan ilmaston lämmetessä. Puut vaikuttavat niin paljon koko ekosysteemiin, siitä syntyy iso muutos.
Ahlroth ei lähde ennakoimaan, milloin iso muutos on käsillä. Ylipäätänsä muutoksen ennakoiminen on vaikeaa. Ahlrothin mukaan moni laji jatkaa esimerkiksi Kaakkois-Euroopasta meille. Tulijoiden kirjo on niin suuri, että niiden vaikutuksia Suomen luontoon on vaikea ennustaa.
Euroopanbiisoni voisi menestyä myös Suomessa
Tulijoiden joukossa sakaalin rinnalla voivat olla nisäkkäistä siiseli, pesukarhu ja mahdollisesti myös euroopanbiisoni. Näistä pesukarhu olisi niin sanottu vieraslaji. Nämä ovat levinneet luontoon ihmisen toiminnan takia ja niitä pidetään epätoivottuina.
Suurin osa Suomeen tulleista uusista lajeista kuuluu tulokaslajien joukkoon. Esimerkiksi kaikki hyönteiset, kuten korennot ovat tulokaslajeja.
Suomesta voisi löytyä euroopanbiisonille eli visentille elintilaa. Visentin tuloon myönteisesti suhtautuvan luonnonsuojeluyhdistys Suomen luonnon villiinnytyksen puheenjohtaja Aino Tuomisen mukaan visentti voisi saapua ja menestyä eteläisessä Suomessa. Tuloon menee aikaa, koska sukupuuton partaalle metsästetyn lajin kanta on heikko ja eläintä salametsästetään.
Visentti voisi vaeltaa Suomeen Venäjältä, jossa visenttejä on kasvatettu ja vapautettu luontoon. Niitä elää luonnossa myösi muun muassa Puolassa, Valko-Venäjällä ja Ukrainassa. Tuomisen mukaan visenttejä on vapautettu luontoon myös Saksassa ja Espanjassa.
– Jos määrä Venäjällä pääsee kasvamaan, se melko varmasti leviää myös Suomeen.
Biodiversiteettikeskuksen johtaja Ahlroth suhtautuu visentin tuloon varauksella. Kyse ei hänen mukaansa ole aina yhdestä lajista, vaan siitä, mikä on luonnon kannalta järkevää.
Villieläinpopulaation luomiseen liittyy myös lieveilmiöitä, sanoo Ahlroth ja viittaa metsästykseen.
– En yllyttäisi kokeilemaan visenttien siirtämistä Suomeen.
Muutostahtia on vaikea arvioida
Visentti tuo esille sen, kuinka vaikeaa on arvioida muuttuvaa luontoa. Luomuksen johtaja Aino Juslén menee hetkeksi sanattomaksi, kun häneltä kysyy, onko muutos hyvä vai huono.
Hän ei lopulta halua lähteä arvottamaan käynnissä olevaa muutosta.
– Tämä on todiste siitä, että luonto on muuttumassa, Juslén sanoo luonnontieteilijänä.
Hän ei myöskään halua museoida luontoa. Lopulta kyse on luonnon monimuotoisuudesta ja geeniperimästä, jolla Suomen luonto vastaa muutokseen.
Ahlroth on samoilla linjoilla. Muuttoaallon etenemiseen vaikuttavat myös samanaikainen sukupuuttokehitys ja luontoon päätyvät kemikaalit.
Tämä voi näkyä esimerkiksi siinä, löytävätkö Petro Pynnösen tarkkailemat sudenkorennot tai luteet ravintoa muista hyönteisistä ja kasveista.
Kala-altaiden vieressä kasvaa jo tiheänä karhunköynnös, joka vieraslajina syrjäyttää alkuperäiskasveja. Pynnösen tarkka silmä näkee myös, että köynnösten lehdistöissä ja ympärillä lajisto on köyhempää kuin viereisen lammikon reunassa.
– Jostain Etelä-Euroopasta löytyy helposti 1 000–2 000 ludelajia Suomen kokoiselta pläntiltä. Sieltähän ne pikkuhiljaa ryömivät tänne, mutta se ei ole kaikin puolin hyvä juttu, Pynnönen summaa.
Havu- ja lehtinunnat uhkaavat puustoa
Uusien lajien joukossa on jo tullut yksittäisiä lajeja, jotka ovat tehneet muualla isoja tuhoja. Samalla kun lämpö on lisännyt lehtipuiden taimien kasvua, tuholaiset voivat nopeasti tuhota havupuita ja heikentää niiden luontaista lisääntymistä.
Havununnan toukat ovat Keski-Euroopassa tappaneet kokonaisia metsiä, ja laji on vähitellen runsastunut Suomen eteläosissa. Seuraavaksi pelätään lehtipuiden vastaavan perhostuholaisen, lehtinunnan, saavan kunnon jalansijan eteläisestä Suomesta.
Suomeen tulleilla lajeilla on ollut mahdollisuus ja kyky levitä uusille alueille. Ilmastonmuutos voi olla joillekin lajeille myös kohtalokasta, kun uudet alueet eivät tarjoa sopivia elinympäristöjä kotiutumista yrittäville lajeille.
Etelä- ja Keski-Suomeen on odotettavissa lisää lajeja. Pohjoisilla lajeilla ei sen sijaan ole tilaa levitä pohjoisemmaksi.
Lue myös:
Jättiampiaisen kotirauhan rikkojan kannattaa olla varuillaan