SDP:n kansanedustaja, entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja toisti viikko sitten sunnuntaina Lännen median haastattelussa vanhan ehdotuksensa kahden vasemmistopuolueen yhdistymisestä.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson tyrmäsi ehdotuksen saman tien, Kansan uutisissa se kuitattiin "väsyneeksi tussahdukseksi", eikä siitä innostuttu SDP:ssäkään.
Siitä huolimatta, että yhdistyminen ei näytä poliittisesti realistiselta, on kiinnostavaa jossitella, minkäkokoisesta tussahduksesta olisi kyse.
Tältä eduskunta näyttäisi, jos SDP:n ja vasemmistoliiton viime eduskuntavaalien äänisaaliit yhdistettäisiin Tuomiojan vision mukaan jokaisessa vaalipiirissä.
Ei ole ihme, jos ajatus houkuttelee. Eduskuntavaaleissa yksikään puolue ei saanut edes neljännestä paikoista. Tällä menetelmällä saisi.
Vasemmistoliitolla ja SDP:llä on jo nyt eduskunnassa yhteensä 56 kansanedustajaa.
Puolueiden yhdistyminen olisi tuonut viime vaalien äänimäärällä vielä neljä lisäpaikkaa eli 60 kansanedustajan eduskuntaryhmän. Lisäpaikat tulisivat eduskuntavaalien 2019 äänipotilla Kaakkois-Suomen, Keski-Suomen, Vaasan ja Varsinais-Suomen vaalipiireistä.
Tämä johtuu siitä, että yhteisestä isosta äänimäärästä on Suomen vaalijärjestelmässä hyötyä, kun paikkoja jaetaan. Tätä D'Hondt-järjestelmää voi kokeilla tästä linkistä, ja myös tämän jutun luvut on laskettu tällä laskurilla.
Vaalipiiristä riippuen yhdistyneen vasemmistojätin lisäpaikat olisivat pois keskustalta, vihreiltä tai kokoomukselta. Puolueiden kovimmat kilpailijat siis vaihtelevat eri vaaleissa ja vaalipiireissä.
Esimerkiksi Varsinais-Suomessa SDP:llä on nyt kolme paikkaa ja vasemmistoliitolla kaksi. Yhteispotilla paikkoja irtoaisi kuusi, kokoomus taas menettäisi yhden paikan.
Toinen jättipuolue: perussuomalaiset+KD
Tuomioja ei ole ainoa puolueiden fuusiosta haaveileva. Vastaavasti perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien välille on väläytelty oikeistokonservatiivista blokkia.
Varsinais-Suomessa KD ja PS olivat vaaliliitossa eduskuntavaaleissa 2019. Kummankin EU-vaaliteemoissa näkyi EU-kriittisyys ja maahanmuutto.
EU-vaaleissa 2009 Sari Essayah nousi mepiksi KD:n ja PS:n yhteisillä äänillä. Puolueiden välisen aidan yli ovat hyppineet muun muassa entinen ja nykyinen kansanedustaja Simon Elo ja Toimi Kankaanniemi.
Eduskunnan paikkajako näyttäisi konservatiivipuolueiden yhdistymisen jälkeen tältä:
Lisäpaikkoja PS-KD saisi yhteisillä äänillään neljä. Ne tulisivat Keski-Suomesta, Oulusta, Satakunnasta ja Uudeltamaalta. Jokaisessa vaalipiirissä se olisi tällä laskutavalla pudottanut eri puolueen ehdokkaan läpimenijöiden listalta.
Esimerkiksi Satakunnassa perussuomalaisilla on nyt kaksi paikkaa, mutta kristillisdemokraateilla ei yhtään. Yhdistettynä PS+KD saisi kolme paikkaa ja nousisi piirin suurimmaksi puolueeksi, ja SDP menettäisi kolmesta paikastaan yhden.
Kolikolla on toinenkin puoli
Yhdistymisen aiheuttamaan riskiin nähden puolueiden saama hyöty ei olisi kuitenkaan suurensuuri.
Yhdistynyt vasemmisto ja konservatiivit voittaisivat teoriassakin lisäpaikan neljässä vaalipiirissä, mutta käytännössä on hyvin todennäköistä, että puolueiden yhdistyminen karkottaisi osan äänestäjistä, esimerkiksi puolueiden oikeisto- ja vasemmistolaidoilta.
Ehkä tämä selittää poliitikkojen nihkeyttä puoluefuusioita kohtaan.
Keskustan Suomenmaassa muistutettiin Tuomiojan ehdotuksen jälkeen, että politiikassa 1+1 ei ole 2, vaan vähemmän. Suomen historiasta ei löydy tapausta, jossa puolueiden yhdistyminen olisi johtanut kannatuksen pysyvään nousuun.
Enemmistössä vaalipiireistä ei tapahtuisi muutoksia. Tämä osoittaa, että Suomessa käytetty D'Hondtin suhteellinen vaalitapa tekee juuri sen, minkä lupaa: se toteuttaa kansalaisten poliittisen tahdon nimensä mukaisesti suhteellisen hyvin.