Analytiikkayhtiö Meltwaterin mukaan Suomen vaikuttavin somettaja on 24-vuotias Miisa Rotola-Pukkila. Pukkila tunnetaan paremmin somenimellään Mmiisas.
Tilanne ei ole keuruulaislähtöiselle Rotola-Pukkilalle uusi. Hän on ollut Suomen vaikutusvaltaisten listoilla jo vuosia.
– Itse koen olevani vastuullinen vaikuttaja ja hyvä roolimalli, Rotola-Pukkila sanoo.
Vastuullisuus tarkoittaa esimerkiksi sitä, että Rotola-Pukkila valitsee kaupalliset yhteistyökumppanit tarkkaan. Ala on kasvanut nopeasti, ja kaupallisuus ja raha ovat tulleet vahvasti mukaan.
– Aloitin 2013, ihan tekemisen ilosta, ei tästä silloin mitään tienannut. Pyrin säilyttämään saman fiiliksen, en himoitse rahaa, vaan teen tätä, koska tämä on mahtavaa.
Fiilispohjalta
Rotola-Pukkilalla on satoja tuhansia seuraajia ja kiistämätöntä vaikutusvaltaa. Hänen julkaisuihinsa halutaan päästä mukaan, joskus merkittävilläkin rahoilla.
– Menen oma fiilis edellä. Jos tarjous ei sovi arvoihini ja brändiini, kieltäydyn siitä. Yritän pitää sisältöni aitona ja rehellisenä Rotola-Pukkila sanoo.
Rotola-Pukkilan bisnes on Mmiisas, ja Mmiisas on hyvin lähellä sitä, mitä Rotola-Pukkila on. 18-vuotiaana lukiolaisena aloittanut Rotola-Pukkila asuu nyt omillaan, ja yliopisto-opinnotkin alkavat olla lopuillaan.
Hän pyrkii siihen, että suunnilleen saman ikäiset nuoret ja nuoret aikuiset pystyisivät samaistumaan hänen elämäänsä, ja ehkä samaan sitä kautta jonkinlaista vertaistukea.
– Oli kyse sitten opiskelupaineista, mielenterveyden ongelmista tai muusta elämää koskettavasta, pyrin käsittelemään sitä samastuttavasti.
Tavallinen tyyppi ja kuuluisuuden kirot
Mutta miksi Mmiisas? Miksi juuri hänellä on satoja tuhansia seuraajia?
– Menestykseni salaisuus on varmaan se, että olen tosi tavallinen tyyppi. En koe olevani julkkis, vaan arkinen tyyppi, jonka elämään pääsee kurkistamaan somesisällön kautta, sanoo Rotola-Pukkila.
Rotola-Pukkila itse pitää suosiota sivutuotteena siitä, mitä hän tekee, ja jopa somettamisen miinuspuolena.
– Välillä se ahdistaa, miten moni ihminen tunnistaa tai seuraa liikkeitäni kadulla. Edelleen tuntuu erikoiselta, jos ihmiset tulevat vaikka moikkaamaan. Mutta se kuuluu tähän, ja sen kanssa pitää oppia elämään.
– Mutta on myös paljon ihania kohtaamisia seuraajien kanssa. Ja aina mieluummin juttusille kuin se, että supistaan hyllyn takana ja otetaan salakuvia. Siitäkin on kokemusta.