Ensin kylmä vesi lirahtaa märkäpuvun niskaosasta persvakoon ja vesi tuntuu kylmältä. Sitten kroppa lämmittää veden ja uimari on valmis nauttimaan vaeltamisesta.
Triatlonisti Arto Rikalainen ui mielummin avovedessä kuin uima-altaalla, sillä lattiakaakeleiden katseleminen on hänen mielestään tylsää. Uintivaellus antaa sen sijaan aina jännittävän kokemuksen luonnosta.
Rikalainen innostui vuosi sitten oikein kunnolla avovesiuinnista. Lajissa kiehtoi sen apuvälineettömyys.
– Vuorelle voi mennä helikopterilla, mutta se ei ole yhtä jännää kuin vaeltaminen jalkaisin. Uintivaelluksesa on sama juttu. Itse asiassa apuvälineettömyys tuo mukanaan seikkailufiiliksen.
Pelkällä uima-asulla pitkälle uimamatkalle ei kuitenkaan kannata mennä. Oman turvallisuutensa voi varmistaa ottamalla tietyt asiat huomioon.
Moottoriveneilijä huomaa värikkään uimarin
Edes viileä vesi ei ole harrastukselle esteenä, sillä märkäpuvulla voi venyttää avovedellä uimista toukokuun lopusta syyskuun puoleen väliin asti.
Jos lähtee kokeilemaan ensimmäistä kertaa uintivaellusta, Rikalainen suosittelee kiinnittämään huomiota erityisesti omaan näkyvyyteen ja turvallisuuteen.
1. Mieti reitti harkiten
Suunnittele vaellusreitti etukäteen. Sen voi tehdä esimerkiksi kansalaisen karttapaikkapalvelussa. Kartalla matka saattaa näyttää lyhyeltä, mutta uidessa se onkin pidempi. Tämän vuoksi uintimatkat kannattaa mitata hyvin tarkkaan.
Tarkista, että uimareitillä on kallioita tai luotoja, joissa voi pysähdellä. Lepäämispaikkoja kannattaa olla parin sadan metrin välein. Rikalainen muistuttaa, että ne myös lisäävät luontokokemusta.
– Kun on maapätkiä välissä, niin uiminen ei muutu tylsäksi. Niissä voi ihailla maisemia.
2. "Lämpöpuku helpottaa elämää"
Märkäpuku on ehdoton turvavaruste, koska se lämmittää ja kelluttaa. Vyötärön ympärille kannattaa kiinnittää hihnan varassa roikkuva kuivapussi tai uimarinpoiju.
Värikkään poijun ansiosta muut vesillä liikkuvat näkevät uimarin. Jos voimat uupuvat, niin uimari voi tarpeen tullen nojata ja hengähtää sen päällä. Lisälämpöä tuovat neopreenisukat-ja hanskat.
3. Herkkuja riittävästi mukaan
Tankkaaminen vaelluksen aikana on tärkeää, sillä liikkuessa hikoilee ja kuluttaa energiaa. Proteiinia, kuten pähkinöitä pitää napostella parin tunnin välein. Vesi ja suolainen eväs ehkäisevät lihaskramppeja, kertoo Rikalainen
– Suklaata ja sipsejä saa syödä hyvällä omallatunnolla.
4. Sammakkouinnilla ei pärjää
Sammakkouinti on vaikeaa avovedessä, koska voimakkaat aallot heiluttavat herkästi uimaria. Sen sijaan vapaauinnilla eli kansanomaisemmin kroolilla pääsee eteenpäin, toteaa Rikalainen.
– Se on helppoa ja rentoa, koska silloin uimari voi maata vedessä. Sitten vain kauhotaan käsillä ja jalkojen käyttö minimoidaan. Pää on vedessä ja happea voi ottaa joka toisen vedon jälkeen.
5. Mukaan retkifiilis
Uintivaellus on aina seikkailu. Matkalla voi tapahtua jotain yllättävää, esimerkiksi saaressa voi olla kyykäärmeitä tai vihaisia joutsenia. Isoja kaloja ei sensijaan tarvitse pelätä.
– Ne eivät onneksi varpaista puraise, kertoo Rikalainen.
Arto Rikalaiselle uintivaellus on elämysuintia ja vastapainoa kilpauinnille.
– Voishan sitä tietysti kauhoa täysillä, mutta silloin uimisesta häviäisi retkitunnelma. Kiireettömyys on se juttu, jotta voi katsella paikkoja eri kulmasta.
Katso, miten toimittaja Helena Lappeteläinen selvisi ensimmäisestä uintivaelluksestaan!