Välillä väki väittää, että nykyajan somekeskustelu ja erityisesti Twitter ovat jotakin ennennäkemättömän kamalaa, jolle ei ole vertailukohtia.
Yleensä näin väittävät ihmiset, joilta jäi huomaamatta internetyhteisöjen kehityskulku 1980-luvulta tähän aikaan. Suomi-Twitter on kuin mikä tahansa näistä, mutta parhaiten sitä ymmärtää, kun ajattelee, että Twitterissä räyhäävä suomalainen "eliitti" on Suomi-fandom, jonka keskustelu on aika lailla samalla tasolla kuin Harry Potter -kirjasarjan tai tv-sarja Supernaturalin fandomeissa.
Fandom tarkoittaa siis fanaatikkojen valtakuntaa, jonkun tietyn asian kovimpien fanittajien alakulttuuria, jotka ovat vuosikymmeniä pitäneet yhteyttä yleensä jossain tietyssä internetpalvelussa.
Aivan samalla tavalla kuin suurin osa muistakin fandomeista, Suomi-Twitter on lohduton helvetinmaisema, jossa samaa asiaa fanittavat ihmiset kiusaavat itku kurkussa toisiaan, koska eivät pysty hyväksymään toisten fanifiktiota heille niin rakkaasta Suomesta.
Fandomeissa fanaatikot keskustelevat innosta pinkeänä fanittamastaan asiasta, juuri kuten suomalaisten miehittämässä osassa Twitteriä keskustellaan lähinnä Suomesta. Fandomeissa yleensä eivät ole juuri mukana satunnaisemmat seuraajat, vaan ne jotka ovat tosissaan paneutuneet aiheeseen. Samoin Suomenkin Twitter-skenessä vaikuttavat lähinnä poliitikot, toimittajat, yhteiskunnalliset vaikuttajat ja muut wannabet.
Aivan samalla tavalla kuin suurin osa muistakin fandomeista, Suomi-Twitter on lohduton helvetinmaisema, jossa samaa asiaa fanittavat ihmiset kiusaavat itku kurkussa toisiaan, koska eivät pysty hyväksymään toisten fanifiktiota heille niin rakkaasta Suomesta.
Melkoista fanifiktiota Suomi-fandomissa tuotetaankin. Lähellä sydäntäni oli esimerkiksi kesäisen lennokas kuvitelma Laiskojen opiskelijoiden suuri puhallus: 3 kk. palkallista kesälomaa.
Fandomeissa keskustellaan hekumallisesti usein siitä, mikä on fanituksen kohteen only true pairing, OTP, eli kenen kanssa vaikkapa Harry Potterin pitäisi olla silleen tiiättekö. Samalla kiimalla Suomi-Twitterissä riidellään siitä, pitäisikö meidän shipata, elitoivoa parisuhdetta, Suomen ja Greta Thunbergin vai Suomen ja Viktor Orbánin välille.
Keskustelu asiasta on yhtä tulista kuin Potter-fandomissa vuosia jatkunut riita siitä, onko ok toivoa, että kaksoisveljillä Fredillä ja Georgella olisi insestinen suhde.
Fandomeissa riidellään myös jatkuvasti siitä, mikä sarjan kausi, kirja tai elokuva oli paras. Samalla tavalla toisille Suomen tosifanittajille sarja on nyt ottanut yhden kauden jälkeen oikean suunnan, kun pääohjaaja Sipilästä päästiin eroon. Toisille taas uusi käsikirjoittajatiimi Rinteen johdolla ei ymmärrä yhtään, mitä fanit ihan oikeesti haluavat Suomelta.
Sitten tietysti on sellaisia fandom-persoonia, jotka kaikki tietävät, eivätkä yleensä hyvällä. Kyseessä on fanien sakein kerma, eli esimerkiksi elektronisen maineensa kokoa kärkkäällä kommentoinnilla kasvattelevat persoonat. Heillä on usein mahtipontisia lempinimiä, kuten Lapin puolustaja, tai JaniMakelaFI.
Twitter on pullollaan samanlaisia trolleja kuin fandomitkin, jotka luulevat ilkeämielisen päänaukomisen olevan älykästä keskustelua fanien välillä ja olisivat joka viikko porttikiellossa Vuotavaan noidankattilaan, jos Twitterissä olisi samanlainen moderaatio kuin muinaisissa nettifoorumeissa.
Fandomeissa on myös tapana kokoontua erilaisiin tapahtumiin, coneihin, joissa tavataan toisia fanaatikkoja niin hyvässä kuin pahassa. Suomi-Twitterilläkin on omansa, kesäinen SuomiAreena, jossa on myös sarjan tavallisempia seuraajia ja sen luojia. Valitettavasti SuomiAreenasta puuttuu fanituksen kohteiksi pukeutumisen kulttuuri, cosplay.
Jos se joskus tulee kuitenkin osaksi tätä Suomi-fandomia, lupaan esittää sieluneläintäni Paavo Väyrystä. Väyrynen itse varmaan cossaisi Kekkosta, kuten hänellä on tapana.
En ole itse kovinkaan aktiivinen Twitterissä juuri siksi, että olen nähnyt saman kehityskaaren jo aika monessa internetyhteisössä viimeisen 20 vuoden aikana. Tämäkin roihuava roskakori sammuu ennemmin tai myöhemmin, fanit menettävät kiinnostuksensa ja siirtyvät uusiin fandomeihin, kuka Eurostoliiton ja kuka Neljännen Valtakunnan tosifaneiksi.
Tulevaisuutta on vaikea ennustaa, mutta laitan tähän lopuksi jakoon linkin sarjaan hauskoja giffejä, jotka selittävät kaikille helpon kuvallisesti popkulttuuriviittauksin, mistä on kyse.
Tuukka Tervonen
Kirjoittaja on Jyväskylän Ylioppilaslehti Jylkkärin päätoimittaja, joka kirjoittaisi mieluummin synkeää fanifiktiota Suomesta kuin oikeita uutisia.
Aiheesta voi keskustella 18.9. klo 16.00 asti.
Lue myös:
Tuukka Tervosen kolumni: Tappelemme aivan vääristä asioista
Sanna Ukkola: Kuvitteletko olevasi älykäs – otan osaa: saatat hyvinkin olla väärässä
Katri Saarikiven kolumni: Ongelmanratkaisu politiikassa tyssää jengimentaliteettiin