Kuolleita tai kuolevia kimalaisia - ei pelkästään muutama, vaan kymmeniä, jopa satoja. Ja lähes poikkeuksetta tiettyjen kaupunkilehmusten alla. Loppukesän joukkokuolemia on yritetty selittää myrkyillä, ravinnon puutteella ja lajikäyttäytymisellä, mutta kaikki ratkaisuyritykset ovat jääneet vaillinaisiksi. Uusin teoria saattaa kuitenkin sisältää ratkaisun avaimen.
Hautova hyönteinen
Kimalainen on hyönteismaailman älykkö ja kimalais-naaraan tapaa toimia on verrattu jopa lintuun. Kimalaiset ovat yhteiskunta-hyönteisiä ja yksivuotisia, paitsi kuningatar, joka syksyn tulle tekee itselleen maankoloon tai muuhun sopivaan paikkaan pesän, talvehtii siellä ja kevään tullen munii sinne ja - kuten isommat siivekkäät - hautoo munia.
Kimalaisten on todettu myös oppivan siirtelemään esineitä, muistamaan asioita ja jopa pelaamaan alkeellista jalkapalloa. Miksi se on sitten niin tyhmä, että jää lehmuksen vangiksi ja menettää henkensä?
Mikä lehmuksessa koukuttaa kimalaisen?
Ravinnon puute vai myrkky?
Muutama kymmenen vuotta sitten luultiin, että kimalaisten kuoleman aiheutti lehmusten medessä oleva hedelmäsokeri mannoosi, joka olisi hyönteiselle myrkkyä. Teoria meni nurin, kun kuolevia kimalaisia elvytettiin samalla aineella ja ne virkosivat.
Sitten selitykseksi keksittiin ravinnon puute. Lehmuksen mesipitoisuus nimittäin vaihtelee kesän mittaan. Alkukesästä mettä on runsaasti, ja silloin kimalaiset tottuvat käymään lehmuksessa ja yhteiskuntaeläimenä kimalainen on ravinnon lähteellen uskollinen.
Loppukesän kukat eivät enää tarjoa riittävästi energiaa ja tuho tulee.
Tämän todettiin pitävän osaksi paikkaansa, mutta se ei selittänyt sitä, että miksei fiksuksi todettu hyönteinen ei vain katsonut ympärilleen ja vaihtanut ravintokasvia, monen lehmuksen lähellä oli riittävästi esim apiloita ja muita ruokalupaikkoja.
Sitten lehmuksen medestä löydettiin trigonelliini -alkaloidia, joka vaikuttaa muistin aivokemiaan.
Alkaloidin vaikutuksesta kimalaiset eivät välttämättä muista, että lehmuksesta ei saa tarpeeksi mettä ja että olisi aika hakeutua muualle.
Ne eivät enää osaa hoitaa hommaa.
Aamusumppi tapaa
Lisätutkimusten jälkeen medestä löytyi vielä yllättävä ainesosa: kofeiini, jota me ihmiset olemme tottuneet nauttimaan kahvissa.
Ja kuten mekin, myös kimalainen voi jäädä kofeiinikoukkuun ja haluta ainetta jatkuvasti lisää.
Kun tähän yhdistettiin se, että joukkokuolemia edelsi yleensä kylmä aamu, alkoi mahdollinen ratkaisu muotoutua.
Kohmeisina heräävät kimalaiset tarvitsevat koleina aamuina paljon energiaa lentolihastensa lämmittämiseen, siksi ne ovat energiavajeisia jo lentoon lähtiessään. Ja kun kun ne lähtevät aamukahville, siis tankkaamaan lisää piristävää kofeiinia, eikä muisti varoita, että ruokaa ja energiaa ei ole enää oikeasti tarjolla, ratkaisu on kohtalokas.
Voimat eivät enää riitä paluulentoon ja kimalaisparka ja monet lajitoverinsa kuolevat.