Kun WWF:n merikotkatyöryhmä perustettiin vuonna 1972, arvioitiin esimerkiksi Turun saaristossa olevan jäljellä vain kolme merikotkaparia. Viitenä vuotena Saaristomerellä ei todettu kotkan pesissä ainoatakaan poikasta, muisteltiin WWF:n raportissa vuonna 2016.
Tätä taustaa vasten tuoreet luvut laskennoista äimistyttävät: tänä vuonna Suomessa on syntynyt yli 550 merikotkan poikasta. Enää lajia ei luokitella uhanalaiseksi.
Merikotkatyöryhmän puheenjohtaja Jouko Högmander oli toimintaa perustettaessa biologian opiskelija. Hän oli mukana raahaamassa maatiloilta saatuja sianruhoja saaristoon, ympäristömyrkkyjen heikentämien merikotkien ravinnoksi.
Aikanaan vapaaehtoisten puuhailua kummasteltiin lintuhullujen hääräilynä, eivätkä tekojen vaikutukset aina olleet selviä suojelijoille itselleenkään.
"Hämmästyttävä tulos"
Nyt Jouko Högmander voi todeta, että merikotkan suojelutarina on vailla vertaansa suomalaisen luonnonsuojelun historiassa.
– Tulos on hämmästyttävä. Ei tule mieleen samanlaista vastaavaa.
Högmander kuvailee merikotkia suuriksi, juhlallisiksi ja ihailtaviksi linnuiksi. Sitä ne ovat olleet jo antiikin ajoista lähtien.
On pakko kysyä, uskoiko hän 1970-luvulla, että nykyisen kaltainen tilanne on mahdollista saavuttaa.
– 1970- ja 1980-luvulla en olisi ikinä uskonut, että tämmöiseen tulokseen voidaan päästä.
Merikotkatyöryhmän asiantuntijat ja lintuharrastajat tekivät valistustyötä ja suojelivat pesäpaikkoja yhdessä maanomistajien ja viranomaisten kanssa. Talviruokinnalla tarjottiin kotkille myrkytöntä ravintoa.
– Ravintoketjun huipulla olevaan petoon kerääntyy myrkkyjä, jos niitä ketjussa on. Siksi merikotka on niin hyvä Itämeren tilan indikaattori, sanoo Högmander.
Ihan kaikki eivät ole innoissaan
Merikotkalaskennan historiallisen hyvät luvut ovat monelle ilon aihe, mutta todellisuudessa merikotka jakaa edelleen mielipiteitä. Monet mökkiläiset ja luonnonystävät ilahtuvat pesintätilastoista, mutta Ahvenanmaalla ja muuallakin saaristossa on niitä, jotka jo vaativat merikotkien vähentämistä.
Perusteluna on yleensä se, että ne veloittavat haahkakantaa.
Vaikka poikasmäärä onkin tänä vuonna ennätyksellinen, on merikotkakannan kasvu jo pysähtynyt rannikkoalueilla ja saaristossa.
– Uloimmassa saaristossa kotkakanta näyttäisi olevan jopa vähenemässä. Pesinnät epäonnistuvat sen takia, että kaikille ei riitä ruokaa ja reviiritaistelussa kuolee lintuja, kertoo Jouko Högmander.
Etelä-Savosta ja Etelä-Karjalasta ei tunneta merikotkan pesiä lainkaan.
– Siellä metsät ovat toisenlaisia. Kotka ei oikein saa pesäänsä pysymään hoidetun talousmetsän puissa. Se tarvitsee isoja, vankkaoksaisia puita.
WWF luopuu vetovastuusta
Koska merikotka ei enää ole uhanalainen eikä kaipaa aktiivisia suojelutoimia, WWF luopuu inventoinnin rahoittamisesta. Vastuun merikotkaseurannasta ottaa Sääksisäätiö.
On aika kiittää vapaaehtoisia pitkäjänteisestä suojelutyöstä.
– Toivottavasti esimerkki kannustaa: näinkin hienoja tuloksia voidaan saavuttaa. Nyt tarvitaan talkoita ja konkreettista osallistumista muun luonnon puolesta, sanoo merikotkatyöryhmän puheenjohtaja Jouko Högmander.
Lue lisää:
Merikotka teki poikasennätyksen – entinen ennätys rikkoutui yli 50 poikasella
Merikotkien yleisimmät kuolinsyyt: luonnollinen kuolema ja lyijymyrkytys