Antti Härkönen istui kajakissa ja häntä pelotti. Suuntaa ei voinut enää muuttaa, vaikka tuuli oli odotettua navakampi ja teki Itämeren aallokosta kajakille haastavan. Oli vain melottava eteenpäin. Härkönen luotti melojatoveriensa kokemukseen ja huolelliseen etukäteissuunnitteluun.
Bogskärin majakka Itämerellä seisoo yksinäisenä pienellä kallioluodolla kirjaimellisesti keskellä ei mitään. Se venyttää Suomen rajojen eteläisintä pistettä avomerelle, Suomen mantereelle on matkaa sata kilometriä. Vuosittain karulla karikolla käy alle kymmenen ihmistä. Nyt sitä kohden meloi kolmen hengen retkikunta.
– Aavaa merta oli kaikkialla ympärillä kymmeniä kilometrejä. Tuulen nostattamat aallot olivat ennusteissa esitettyjä pahempia, emmekä tienneet pääseekö Bogskärin kallioluodolle rantautumaan siinä säässä.
Härkösen pelko ei ollut turha, vaan se viritti ja auttoi keskittymään vaikeissa olosuhteissa.
– Se on ennen kaikkea tervettä pelkoa ja kunnioitusta luontoa kohtaan.
Matkan riskit oli otettu huomioon hyvissä ajoin. Oli varmuus siitä, että oltiin tilanteen päällä eikä toisinpäin.
– Turvallisuussuunnitelma tehdään aina huolella, ja se toimitettiin myös Turkuun merivartiostolle. Kun sää yllättäen huononi, merivartiostosta yritettiin silloin olla yhteydessä meihin ja varmistaa, että kaikki on kunnossa.
Vaikea matka oli kuitenkin tärkeä. Edessä oli nimittäin ainoa suomalainen majakka, jonka juurella Härkönen ei ollut vielä käynyt.
Viisi viikkoa merillä muuttaa kotiolot ihmeeksi
– Suomen saaristo on maailman hienoimpia paikkoja kesällä. Näin ykskantaan toteaa Antti Härkönen, jonka melontapäiväkirjassa on merkintöjä niin New Yorkin Manhattanin silhuetista, Karibian lämmöstä kuin Grönlannin Sisimiutin jäävuorista ja kristallinkirkkaasta merestä.
Härkösen merikajakkiin on kertynyt paljon kilometrejä. Osalla retkistä on tavoitteita, toisilla annetaan tunnelman viedä.
Hän on melonut esimerkiksi Suomen aluevesirajan päästä päähän, Virolahdelta Tornioon. Matkaa kertyi 1300 kilometriä.
Vietettyään kaikkiaan viisi viikkoa merillä kajakissa, paluu kotiin Tampereelle tuntui ihmeeltä. Ei tuullut, vettä tuli hanasta ja virtaa seinästä. Meni hetki, että lattia Härkösen jalkojen alla lakkasi keinumasta.
Matka it-alan insinööristä nykyiseen elämäntapaan yrittäjänä on ollut huima, eikä Härkönen aina itsekään ole tarkkaan tiennyt seuraavaa askeltaan.
– Halusin tehdä jotain muuta. Harrastuksesta matkailun, liikunnan ja seikkailun parissa on tullut nyt työ.
Vuonna 2010 Härkönen irtisanoi pitkän ja antoisan työsuhteensa. Työssä tapahtui isoja muutoksia ja työnkuva muuttui hallitsemattomaksi. Kun yt-neuvottelut tulivat, Härkönen otti irtisanomispaketin ja lähti vapaaehtoisesti.
– Kertaakaan en ole lähtöä katunut, vaikka silloin ei ollut aavistustakaan mitä seuraavaksi tekisin. Vaikka pienyrittäjän elämä nousuineen ja laskuineen on tullut tutuksi, tämä tuntuu oikealta. Elämässä pitää tehdä isojakin päätöksiä ja elää niiden mukaan. Niitä on turha katua jälkeenpäin.
Piti kuitenkin tapahtua yksi merkittävä melontareissu, ennen kuin Härkönen oli valmis irtisanomaan itsensä.
Bengtskär antoi sysäyksen majakoiden valloitukseen
Turun saaristossa seisova jyhkeä, laivaliikennettä turvannut Bengtskärin majakka täytti sata vuotta vuonna 2006.
Samana kesänä sen kallioille rantautui joukko melojia, heidän joukossaan merillä ensimmäistä kertaa melonut Antti Härkönen.
Itämeren aalloilla, sen pyöreillä ulkosaariston muodoilla ja yli 50 metrin korkeuteen kohoavalla Bengtskärin majakalla oli Härkösen elämään lopulta suurempi vaikutus kuin hän aavistikaan.
– Aava meri olikin tällaiselle Itä-Suomen kasvatille sielunmaisema. Vaativa ja karu ympäristö ja silti todella kaunista.
Retki sai Härkösen marssimaan kajakkikauppaan.
– Ostin heti sen reissun jälkeen itselleni oman merikajakin. Sama kajakki on minulla edelleen.
Kymmenen vuotta myöhemmin Härkönen oli ehtinyt rantautua melkein jokaisen suomalaisen majakan ja pookin, eli tunnusmajakan rantaan. Vain yksi oli vielä valloittamatta.
Kaukainen ja vaikeasti tavoitettava Bogskär
Matka Bogskärin majakalle oli Antti Härkösen majakkaretkistä viimeinen ja samalla vaikein. Matkaa tehtiin neljä päivää. Viimeinen 40 kilometrin ylitys melottiin kerralla, sillä avomerellä ei ollut muuta vaihtoehtoa.
Kun umpiväsynyt Härkönen ja kaksi muuta melojaa lopulta vetivät kajakkinsa Bogskärin tuuliselle kallioluodolle, oli lähdöstä ehtinyt kulua kahdeksan tuntia. Luoto oli pieni, puuton ja karu, noin 50 metriä suuntaansa. Sen keskellä nousi sinivalkoinen pieni majakka.
– Tuuli oli navakkaa. Oli vaikea löytää rantautumispaikkaa. Kun se löydettiin, tajuttiin että nyt näyttää hyvältä. Jollakin tavalla varmistui, että mitään hätää ei ole ja seuraavana päivänä päästään turvallisesti pois.
Sinä yönä Härkönen seurueineen nukkui yksinäisen Bogskärin juurella. Puhelin ei toiminut ja ympärillä oli kymmeniä kilometrejä vellovaa merta. Rantakalliolle ei istuttu miettimään elämänmenoa ja taitettua matkaa.
– Niissä olosuhteissa aika ja huomio meni täysin toimintakyvyn ylläpitämiseen. Ruokailu, kuivat vaatteet, välinehuolto ja uni ovat elintärkeitä.
Seurue hankki myös materiaalia lyhytelokuvaan “Haaveena Bogskär”, joka kertoi juuri tästä odotetusta ja pitkään valmistellusta matkasta.
Vielä kerran Bengtskär
Vaikka melontapöytäkirjassa oli nyt merkki kaikkien majakoiden ja pookien kohdalla ja Härkösen merikajakkiinkin oli ehtinyt kertyä noin 3500 kilometriä, jotain vielä puuttui.
Ensimmäinen reissu Bengtskärin majakalle oli tehty lainakajakilla. Nyt Härkösellä oli oma kajakki, jolla hän oli melonut kaikki Suomen majakoilla ja pookeilla. Paitsi yhdellä.
– En ollut vielä käynyt omalla kajakilla bengtskärissä, ja halusin siksi tehdä vielä yhden reissun sinne. Käytyäni siellä uudelleen omalla kajakilla, ympyrä tavallaan sulkeutui ja se oli piste iin päälle.
Kuuntele:
74 majakkaa ja Suomen rannikko rajalta rajalle - vieraana meloja Antti Härkönen