Oletteko lukeneet antiikin taruja jumalista? He ovat kuin ihmiset, kateellisia, mustasukkaisia, kostonhimoisia ja pikkumaisia, mutta heillä on ihmeellisiä voimia. He osaavat lentää jyminällä ilmojen halki, tietää mitä kaukana tapahtuu sinne matkustamatta tai vaikuttaa tulevaisuuteen.
Sanalla sanoen, he ovat hieman kuin nykyajan ihmiset. Jos antiikin ajan ihmiset tulisivat katsomaan kykyjämme ja mahdollisuuksiamme, he pitäisivät meitä jumalina.
Jokainen meistä, vähälahjaisinkin, voi halutessaan tietää, miten maapallon toisella puolella hallitsee mies nimeltä Trump ja sademetsä palaa juuri tällä hetkellä. Hän voi myös lentää ilmojen halki, ja tietää, miten hänen toimensa vaikuttavat tulevaisuuteen.
Siten me tunnemme myös jumalten ahdistusta.
Voin tosiaankin matkustaa ilmojen halki ja matkustan myös, mutta en pohtimatta otsa kurtussa ilmastoraportteja, Brasilian metsäpaloja ja kaikkia muita katastrofeja, joiden veistämiin ruumisarkkuihin lentolippuni ovat lisää nauloja.
Esimerkiksi minä, lihan(kin) syöjä, en voi syödä lihaa ajattelematta tehosikaloita, ilmastokriisiä ja hiilidioksidipäästöjä. Voin tosiaankin matkustaa ilmojen halki ja matkustan myös, mutta en pohtimatta otsa kurtussa ilmastoraportteja, Brasilian metsäpaloja ja kaikkia muita katastrofeja, joiden veistämiin ruumisarkkuihin lentolippuni ovat lisää nauloja.
Totuuden tunteminen on velvollisuus. Meillä kaikilla on oikeus saada yllin kyllin rauhaamme häiritsevää informaatiota. Näitä asioita tulee toitottaa meille herkeämättä, eikä meille tule sallia unohdusta. Tarvitsemme yhden sijasta satatuhatta Greta Thunbergia, miljoonan.
Monet meistä käyttäytyvät kuin maailman tulevaisuus olisi omien valintojemme varassa. Vaihdamme lihapullat kvinoaan, kierrätämme pakkausmuovit, jätämme lentäen tehdyn lomamatkan välistä.
Silti toisin kuin varsinaiset jumalat, emme ole kaikkivoipia.
Monet meistä käyttäytyvät kuin maailman tulevaisuus olisi omien valintojemme varassa. Vaihdamme lihapullat kvinoaan, kierrätämme pakkausmuovit, jätämme lentäen tehdyn lomamatkan välistä.
Karu totuus on, että näillä yksityisen ihmisen valinnoilla ei ole kokonaisuuden kannalta yhtään mitään merkitystä. Lentokone lentää, ostit sinne lipun tai et. Yksi muovipussi päivässä vähemmän ei merkitse mitään kun kolme jalkapallokentällistä sademetsää haihtuu savuna ilmaan minuutissa.
Jumalallinen tietämys maailman asioista ja pienen ihmisen vaikutusmahdollisuudet on surullinen yhdistelmä. Ivaamme uskovaisia, jotka noudattavat vanhoja ruoka- tai pukeutumustapoja, mutta suhtaudumme hiilijalanjäljen laskemiseen samanlaisella uskonnollisella antaumuksella: toimimme oikein, vaikka se ei johda mihinkään. Osaamme usein myös katsoa tuomiten niitä, jotka eivät paastoa vaan syövät, juovat ja lentävät täysillä kohti helvetin tulta.
Näen jo lukijoiden kurtut kulmat. Aionko siis sanoa, että yksityisten ihmisten ei tule toimia?
Varmasti pitää, mutta yhdessä. Elämme globaalin kriisin aikaa, ja silloin ei riitä, että oma elämäntapa on täysin kosher. Yhteiskunnan täytyy pakottaa myös laiskat ja mukavuudenhaluiset, sellaiset kuin tämän kirjoittaja, muuttamaan elämäntapaansa.
Jos ihmisellä on jumalten voimaa edes hitunen, niin ainoastaan silloin kun ihmiset toimivat liikkeenä. Siksi meidän on siirryttävä yksityisistä boikoteista joukkojen voimaan ja poliittiseen viestiin. On oltavakuin vanha työväenliike: kansainvälinen ja voimakas, pakottaa poliitikot ja pääoma muutoksiin. Mutta toisin kuin vanhan työväenliikkeen, meidän ei tule vaatia työläisten elintason nostamista, vaan sen pikaista laskemista.
On mahdollisimman pian aloitettava globaali lakko. Ihmisten on kieltäydyttävä ekologisesti haitallisista töistä ja talouskasvun ideologiasta. Meidän on istuttava turhaa krääsää tuottavien tehtaiden portailla ja vetelehdittävä ja pidettävä vihaisia puheita samalla kun kapitalisti sisällä repii hiuksiaan.
Meidän on marssittava kaduille ja keskeytettävä autoliikenne Mannerheimintiellä kunnes poliitikot säätävät lait, jotka muuttavat autoliikenteen edes siedettävän ekologiseksi. Meidän on miehitettävä lentokentät, ja estettävä koneiden nousu ja lasku kunnes lentoliikenne loppuu. On mentävä satamaan ja estettävä öljytankkerin tulo maahan. Vietäköön öljy vaan takaisin sinne mistä tulikin. Kukaan ei saa enää rikastua sillä – ja meidän on tultava toimeen ilman.
Vain joukkovoima voi muuttaa yksilön voimattomasta voimakkaaksi, ja pakottaa lammasmaiset päättäjämme toimimaan riittävän nopeasti ilmastokriisin taltuttamiseksi. Yksityiset boikotit eivät siihen pysty.
Nykyajan ihmiset eivät tietenkään ole mitään joukkoliikkeiden hahmoja. Olemme mielellämme yksilöitä, ja siinä ongelma onkin. Yksityiset kuluttajavalinnat ovat meidät tähän tuoneet. Siksi nyt olisi pakko olla myös jotain muuta, nimittäin joukko ja luokka.
Pakko.
Janne Saarikivi
Kirjoittaja on suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professori ja todennäköisesti eri mieltä kanssasi.
Lue myös:
Pekka Juntin kolumni: Minua ei kiinnosta, miten Greta Thunberg jaksaa
Joona-Hermanni Mäkisen kolumni: Pitkä lento on ilmastosynti
Pekka Seppäsen kolumni: 10 000 euron lentovero ja sohvalle makaamaan