Lappeenrannan keskustaan on kasaantunut valtava määrä ihmisiä, joiden kaikkien katse on ylös. 20 metrin korkeudessa kulkee 60 metriä pitkä ja 2,5 senttimetriä leveä liina, jonka toinen pää on kuusikerroksisen talon katolla ja toinen yhtä korkealla Lappeen Marian kirkon tornissa.
Ruokolahtelainen Kalle Leskelä on lähtenyt tasaisin askelin kävelemään liinaa pitkin kellotornista kohti kerrostaloa. Äkkiä hän horjahtaa ja tipahtaa turvaköyden varaan. Kansa kohahtaa.
– Ei tässä ole tarkoitus säikytellä ihmisiä. On sillä horjahtamisella katsojiin kuitenkin sellainen vaikutus, että katsojia jännittää enemmän kuin liinan päällä kävelijää, naurahtaa lappeenrantalainen lajin harrastaja Markus Kiuru.
Taivas on pilvetön. Sää on tuulinen, mutta se ei tunnu näitä huimapäitä haittaavan.
Kalle Leskelä kipuaa takaisin liinalle ja jatkaa matkaansa korkeuksissa. Leskelä on alansa huippuja, sillä kuukausi sitten hän teki lajin Suomen ennätyksen. Hän käveli liinalla 100 metriä tipahtamatta kertaakaan turvavaljaan varaan.
Tasapainokeppiäkään Leskelä ei käytä, sillä tasapaino etsitään omien käsien avulla. Putoamisen tai horjahtamisen vaara on monta kertaa.
– Helpottaa kun katsoo vain liinaa. Katse kannattaa tällaisilla pitemmillä matkoilla pitää sellaiset viitisen metriä eteenpäin, kertoo Markus Kiuru.
Vaikka tuuli heiluttaa kävelijää, suhtautuu Markus Kiuru tuuleen tyynesti. Hän kertoo, että jatkuva tuuli ei tasapainoilua niinkään haittaa. Enemmän on harmia, jos tuulee ja sitten äkkiä tyyntyy. Tällöin liina heilahtaa äkkiä ja saattaa aiheuttaa hankaluuksia.
– Kaikkeen pitää vaan yrittää reagoida mahdollisimman nopeasti, sanoo Markus Kiuru.
Jos liinalla kävelijä horjahtaa, tipahtaa hän turvavaljaan varaan puolitoista metriä alas. Turvavaljaat ovat niin jämerät, että loukkaantumisen vaaraa ei ole. Tosin kävelijä jää silloin roikkumaan 18,5 metrin korkeuteen.
Laji on nimeltään highlining. Siinä liinan päällä kävellään mahdollisimman korkealla ja mahdollisimman pitkä matka. Perinteisestä nuorallakävelystä laji eroaa muun muassa siinä, että nuora ei jousta, mutta tässä lajissa käytettävä nailonliina joustaa.
Liinan joustamattomuus tekee lajista raskaan. Useita kymmeniä, jopa satoja metrejä pitkä liina painaa niin paljon, että jo sen päälle astuminen vaatii voimia.
Käveleminen korkeuksissa ei ole vain hauskanpitoa ja itsensä haastamista, vaan Markus Kiurun mukaan kovaa urheilua.
– Siinä pitää hallita mieltä ja kehoa, vaikka liina kuinka heiluisi. Markus Kiuru taiteilee 20 metrin korkeudessa
Maasta kuuluu kirkunaa ja valtava kohahdus, kun korkeuksissa oleva Kalle Leskelä tipahtaa nuoralta alas ja jää turvavaljaisiin roikkumaan.
Tuuli ei tällä kertaa olekaan syy horjahtamiseen, vaan nyt alkaa paljastua jutun idea. Laji on ennen kaikkea yleisön viihdyttämistä, kuten perinteisen sirkustaiteenkin tarkoitus on.
– Kalle horjahtaa sieltä tarkoituksella. Tämä on freestyleä, jossa tehdään temppuja.
Välillä Kalle Leskelä istahtaa liinalle ja heiluu siinä kuin kiikussa konsanaan. Kohta hän hyppää ikään kuin hyppytornista alas ja jää roikkumaan valjaisiin.
Markus Kiuru innostui liinalla kävelystä viitisen vuotta sitten. Ensin hän viritti liinan puiden väliin matalalle ja alkoi vain treenata. Parin vuoden jälkeen taitoa alkoi olla jo niin paljon, että oli aika kohota korkeuksiin.
Kiuru ei koskaan ole ollut sirkuskoulussa, josta into tähän lajiin olisi tullut. Sen sijaan hän on harrastanut muun muassa telinevoimistelua, kalliokiipeilyä ja kilpauintia.
– Niissä tasapaino ja kehonhallinta ovat kehittyneet.
Perustaidot oppii treenaamalla.
– Kokeilee vaan pitempiä liinoja, niin siitä se taito kehittyy.
Markus Kiuru on itsekin tuttu näky julkisilla paikoilla Lappeenrannassa. Usein hän virittää treeniliinat Lappeenrannan Linnoituksen isoihin puihin tai sataman tuntumaan metrin tai kahden korkeuteen.
Kotona hänellä on 100 metriä pitkä liina.
– Se kulkee yhdeksän metrin korkeudessa Saimaan yllä. Siinä pääsee harjoittelemaan jopa neljä kertaa viikossa.
Yhdessä ystävänsä Kalle Leskelän kanssa miehet kävivät viime talvena Norjan vuonoilla. Siellä kansainvälisessä tapahtumassa liinan pituus oli 500 metriä ja pudotusta alas useita satoja metrejä.
– Siinä oli kunnon vuoristomaisemat. Oli kyllä huikea kokemus, sanoo Kiuru.
Kiurun mukaan on lopulta ihan sama, onko pudotus 20 metriä vai 200 metriä. Korkeuteen tottuu, kun liinalla kävelyä tekee tarpeeksi kauan.
– Alkuun vei kyllä aikaa, ennen kuin pelko katosi. Rupesi pelottamaan heti, kun meni liinan päälle, sanoo Markus Kiuru.
