Olin Ruotsissa reissussa ja sain puhelun tutulta, joka tiesi minun olevan siellä.
Ennen kun edes vastasin, tiesin, mitä soittaja aikoi kysyä.
“Voitko tuoda nuuskaa?”
Kun sain puhelun, tiesin nuuskasta vain sen verran, miltä yksi yleisesti käytetty purkki näyttää. Olin nähnyt sitä esimerkiksi sullottuna työpaikan pakastimeen jäätelön sijaan. En edes tiennyt paljonko nuuskaa saa tuoda maahan tai paljonko se maksaa. Pian minut oli kuitenkin briiffattu perustiedoilla.
Ahne pikkurikollinen minussa heräsi. Mietin, kuinka helposti voisin tienata satasia roudaamalla muutaman tornin Suomeen. Leikittelin ajatuksella, ettei minua ja rikoskumppaniani todellakaan luultaisi nuuskan salakuljettajiksi viattomine vintage-ostoskasseinemme.
Lainkuuliaisuus vei kuitenkin voiton, enkä täyttänyt kasseja laittomalla määrällä nuuskatorneja – oikeasti vihaan tupakkatuotteita röökistä nuuskaan. Koko bisnes, hajut ja niistä tuleva roska, ällöttää.
Aloin kuitenkin kelaamaan, kuinka älyttömäksi ilmiöksi vuosia jatkunut kymmenien miljoonien eurojen arvoinen nuuskaralli on muodostunut.
Nuuskaa diilataan täysin avoimesti somessa, kouluissa ja työpaikoilla, urheiluseuroissa ja armeijassa. Oulun Kärppien kotihallissa mainostajana toimii Haaparannassa tupakkatuotteita myyvä tukku. Nuorisovaikuttajien Instagram-stooreissa voi ihastella nuuskabuffettia eli laudanpätkään kiinnitettyä valikoimaa erilaisista nuuskapurkeista. “Ruotsista” löytyy jopa selkeästi suomalaisille nuuskaajille suunnattu Sisu Extreme Nuuska, jonka pakkausta koristaa sinivalkoinen leijonavaakuna.
Viranomaiset voivat puuttua salakuljetukseen, mutta poliisi on todennut, että rajalliset resurssit kannattaa nuuskabisneksen valvomisen sijaan suunnata vahingollisempaan rikollisuuteen. Nuuskan käyttäjät ja diilerit tietävät tämän. Nuuskan laiton myyminen on suhteellisen tuottavaa touhua pienellä kiinnijäämisen riskillä.
Niin tuottavaa ja vähäriskistä, että minussakin heräsivät hetkeksi pikkurikolliset ajatukset.
Nuuskan kohdalla nykytilanteen ongelma on, että vaikka nuuskan myyminen on laitonta, ei sen ostaminen ole kovin vaikeaa.
Nuuskaa fiilistelevät erityisesti nuoret, jotka eivät tupakoi ja dokaa niin kuin edeltävä sukupolvi.
Nuuska on tupakkaa kätevämpi: se ei haise samalla tavalla kuin rööki, eikä pilaa keuhkoja ja siksi sitä haippaa myös moni jääkiekkoilija. Sitä voi käyttää huomaamattomasti niin sisällä kuin ulkona, eikä siitä jää samalla tavalla kiinni kuin tupakoinnista. Eikä nuuskaa ostaessa tarvitse näyttää edes papereita.
Itsekin siedän mieluummin terassin täydeltä nuuskasuita kuin röökihuulia, koska tupakansavu haittaa ympärillä olevia, mutta biitti huulessa ei vahingoita kuin käyttäjän omia ikeniä.
Silti nuuska on haitallista. Kansanterveydestä ja erityisesti nuorten käytöstä pitää syystä olla huolissaan.
Mutta onko nykytilanne kuitenkaan paras tapa taklata tätä kansanterveyshaittaa? Nyt nuuskasta on kansanterveydelle haittaa, se luo rikollisuutta, jonka valvominen työllistää viranomaisia – eikä laittomasta nuuskasta tietenkään tule senttiäkään verotuloja.
Uskon yksilön oikeuteen aiheuttaa itselleen suusyöpä yhtä lailla kuin uskon siihen, että on täysin jees, että valtio ohjailee kulutustottumuksiamme ja käyttäytymistämme, tässä tapauksessa siis pyrkien estämään yksilöä aiheuttamasta itselleen suusyöpää.
Esimerkiksi tupakanpolttoa on Suomessa onnistuttu vähentämään hienosti, kun sisätiloissa polttaminen kiellettiin ja röökin myyminen piilotettiin tiskien taakse. Minusta tärkeintä kuitenkin on, ettei röökaamista kokonaan kielletty, siitä vaan tehtiin vaikeampaa.
Nuuskan kohdalla nykytilanteen ongelma on, että vaikka nuuskan myyminen on laitonta, ei sen ostaminen ole kovin vaikeaa. Mitä jos tehtäisiin siitä helppoa valtion ehdoilla? Mitä jos nuuskan myyminen sallittaisiin Suomessa samoilla ehdoilla kuin tupakan myyminen?
Äkkiseltään voi ajatella, että ostomahdollisuus Suomessa kasvattaisi nuuskan käyttöä ja täten lisäisi terveyshaittoja, ainakin THL:n arvion mukaan, mutta tästä ei toki ole varmuutta. Ennustettiinhan uuden alkoholilainkin lisäävän käyttoä, mutta toisin kävi. Tavallaan voisi ajatella, että keinovalikoima nuuskan käytön vähentämiseen olisikin sitten laajempi, kun nuuskasta voisi puhua täysin avoimesti ilman, että siihen liittyisi enää mitään laittomuutta.
Näennäinen laittomuus luo välinpitämättömän ilmapiirin, jonka keskiössä ovat käyttäjien nuuskan haittoja vähättelevät asenteet.
Yksi nykytilanteen ongelmista on myös se, että Suomeen roudattavissa nuuskamerkeissä suositaan sellaisia, jotka pärisevät eniten. Päriseminen tarkoittaa, että niissä on paljon nikotiinia. Niihin jää siten myös helpommin koukkuun. Myynnin laillistaminen voisi kenties saada ihmiset siirtymäään miedompien merkkien käyttöön.
Varmaa on ainakin se, että myynnin laillistamisella yhteiskunnan resursseja ei tarvitsisi pistää salakuljetuksen valvomiseen ja miljoonabisneksen verotulot tulisivat Suomeen.
Vapauttamisen sijaan toinen keino olisi kieltää nuuskan myynti kokonaan Ruotsilta. Sitten nuuskaa ei valuisi Ruotsista tänne. Näin nuuskan saamisesta tehtäisiin oikeasti vaikeaa. Tämä vaihtoehto ei varmasti innosta nuuskaajia, ruotsalaisia, saati nuuskan valmistajia.
Valitettavasti tuntuu, että ainoa keino, jota suomalaisessa nuuskakeskustelussa tosissaan väläytellään, on “valvonnan lisääminen ja helpottaminen”. Ja sitten samalla valvontaa ei kuitenkaan voida lisätä, koska “resurssit ovat rajalliset”.
En itse näe, että ongelma ratkeaisi valvontaa lisäämällä, koska valvonta on vain laastaritoimintaa, joka ei poista ydinongelmaa.
Toimenpiteitä kuitenkin tarvitaan, koska nykytilanne on järjetön ihan jo perusnuuskailijankin kannalta. Ajatella sitä määrää ihan “kunnon kansalaisia”, jotka voidaan tällä hetkellä luokitella rikollisiksi, kun he iskevät kaverin tarjoaman pussukan ikeneen! Lain mukaan nuuskan ostaja tai vastaanottaja syyllistyy “laittomaan tuontitavaraan ryhtymiseen”. Maksimirangaistus siitä on vuosi ja kuusi kuukautta vankeutta.
Isot puolueet tosin tuntuvat nössöilevän aiheen kanssa. Muutamia yksittäisten edustajien lausuntoja lukuunottamatta mitään ei sanota painokkaasti, koska ei haluta profiloitua koko aiheeseen. Tai vaihtoehtoisesti vedotaan siihen, että nuuskaaminen on “EU-tason kysymys”. Puolueiden nuorisojärjestöissä on erilaista rohkeutta. Viime eduskuntavaalien Nuorten vaalitentissä kaikki puolueiden nuorisojärjestöt keskustaa lukuun ottamatta olisivat laillistaneet nuuskan myynnin. Tarvitaanko sukupolvenvaihdos, että tämä asia johonkin etenee?
Ina Mikkola
Kirjoittaja on Ina <3 Suomi -ohjelman toimittaja. Hän rakastaa politiikkaa yhtä paljon kuin vintage-vaatekokoelmaansa eli paljon.
Aiheesta voi keskustella 06.10. klo 17.00 asti.