Kaksi vuotta sitten startup-yrittäjä Henrietta Kekäläinen puki San Franciscossa valjaat päälleen ja kipusi lentokoneeseen.
Tandem-laskuvarjohypyn vapaan pudotuksen aikana oli tarkoitus pitchata eli markkinoida hänen yrityksensä bisnesideaa sijoittajille. Pitchaajiin oli kiinnitetty mikrofoni ja hyppypari videoi puheen.
– Se oli hauskaa, mutta ei siitä koko pitchauksesta oikein mitään tullut kaiken adrenaliinin takia. Hyvä kun sain sanottua yhden lauseen, Kekäläinen naurahtaa.
Hän kuvaa lähteneensä mukaan hyppyyn hetken päähänpistosta. Tempaus oli osa Helsingin startup-tapahtuman Slushin yritystä saada maailman teknologiavaikuttajien huomiota.
Kekäläisen, 31, kasvuyritys Carbo Culture neuvotteli tuolloin rahoitusta pilottihankkeelle oman biohiililaitoksen rakentamiseksi Kaliforniaan.
Rahoituskierros päättyi myöhemmin onnistuneesti: Kekäläinen keräsi yritykselleen runsaan puolen miljoonan euron potin sijoittajilta.
Kekäläinen kaivaa helsinkiläisessä kahvilassa laukustaan pienen lasipurkin. Se näyttää hillopurkilta, mutta sisällä on mustia kokkareita, biohiiltä.
Carbo Culturen Kaliforniassa valmistama biohiili on arvokasta ilmastokriisin kannalta. Yritys tekee sitä ruuantuotannossa syntyvästä jätteestä.
Biohiilellä tarkoitetaan kestävistä raaka-aineista valmistettua hiiltä, jota ei ole tarkoitus polttaa vaan sillä on muita käyttötarkoituksia.
Tämä purkillinen saksanpähkinänkuorista valmistettua biohiiltä on sitonut itseensä noin 700 grammaa hiilidioksidia. Se vastaa keskivertohenkilöauton hiilidioksidipäästöjä noin 4,5 kilometrin ajomatkalla.
"Biohiilen kysyntä on yllättänyt meidät. Meillä on tuotanto pullonkaulana."
Henrietta Kekäläinen, toimitusjohtaja, Carbo Culture
Yhden purnukan määrä voi kuulostaa pieneltä ilmastokriisin mittakaavassa, mutta Kekäläisen aikeet ovat suuret. Biohiilen tuotantoa laajentamalla voidaan vaikuttaa ilmakehään pääsevän hiilidioksidin määrään.
– Biohiilen kysyntä on yllättänyt meidät. Pilottituotantolaitoksemme on aika pieni, ja meillä on siksi tuotanto pullonkaulana tällä hetkellä, Kekäläinen sanoo.
Biohiiliala on herättänyt voimakasta kiinnostusta maailmalla viime vuosina. YK:n alainen hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC nosti viime vuonna raportissaan biohiilen mahdollisuudet esille ensi kerran.
Osa tutkijoista tosin on varoittanut liiallisesta innostumisesta.
– Biohiili on hypetuote. Sen mahdollisuuksiin on latautunut hyvin suuria odotuksia, sanoo erikoistutkija Kimmo Rasa Luonnonvarakeskuksesta.
Rasa viittaa siihen, että tiedon saaminen biohiilen käyttäytymisestä ja pitkän aikavälin vaikutuksista on vielä hankalaa. Luonnonvarakeskus on tehnyt runsaasti omia tutkimuksia biohiilestä Suomen oloissa.
– Jokainen biohiili on erilainen. Aina kun biohiilen raaka-ainetta vaihdetaan, oli sitten kyse eri puulajeista, oljesta tai eri pähkinöiden kuorista, lopputuote on ominaisuuksiltaan erilaista, hän huomauttaa.
Biohiili itsessään on ikivanha keksintö. Tutkijat ovat selvittäneet, että jo noin 2 500 vuotta sitten Amazonin alueen sademetsässä eräät alkuperäiskansat ilmeisesti paransivat viljelymaataan hiillytetyillä jätteillä.
"Biohiili on hypetuote. Sen mahdollisuuksiin on latautunut hyvin suuria odotuksia."
Kimmo Rasa, erikoistutkija, Luonnonvarakeskus
Kuivatislauksella eloperäisestä jätteestä valmistetun biohiilen erikoisuus on, että sen sitoma hiilidioksidi voi säilyä tutkimusten mukaan maaperässä satoja vuosia eikä vapaudu ilmakehään. Käytännössä biohiili on kuin tilapäinen hiilinielu.
Maapallon luontaisessa hiilikierrossa kasvit sitovat kasvihuonekaasu hiilidioksidia yhteyttäessään. Hiilidioksidia vapautuu jälleen ilmakehään, kun kuolleet kasvit ja muut eliöt maatuvat.
Jos biomassaa ei päästetäkään maatumaan vaan se tuotetaan biohiileksi, hiilidioksidia saadaan sidottua ja pidettyä pois ilmakehästä.
Tällä hetkellä hiilidioksidia on ilmakehässä liikaa, ja sitä päätyy sinne eri lähteistä lisää jatkuvasti.
Kekäläinen kuvaakin maapallon hiilikierron vaativan tasapainoitusta.
– Me korjaamme hiilikiertoa emmekä päästä hiiltä ilmakehään, hän sanoo.
Espoolaislähtöinen Kekäläinen päätyi biohiiliyrittäjäksi mutkien kautta. Hänellä on juuria teknologia-alalla ja koodauksessa.
Hänen perustamansa MeHackit-verkosto vie koodausopetusta ja teknologiataitoja kouluihin.
Rails Girls -verkosto, jota hän oli mukana luotsaamassa lastenkirjailijan ja ohjelmoijan Linda Liukkaan kanssa, järjestää koodaustyöpajoja tytöille.
Ura kääntyi kohti luonnontieteitä yhdysvaltalaisen Singularity Universityn ohjelmassa. Kekäläinen pääsi Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan kampuksella järjestettyyn ohjelmaan vuonna 2013 ensimmäisten suomalaisten joukossa.
Ohjelma toi pariksi kuukaudeksi yhteen eri taustaisia ihmisiä ratkomaan maailman polttavimpia ongelmia. Sen rahoittajina oli muun muassa teknologiajätti Google.
– Kokemus oli hyvin intensiivinen. Siellä oli sijoittajia, yrittäjiä, tutkijoita, teknologiaväkeä, muotoilijoita ja humanisteja yli 30 eri maasta. Halusimme kaikki vaikuttaa maailmaan myönteisesti teknologiaa käyttävien yritysten avulla, hän kuvaa.
"Totesimme, että jos ilmastonmuutosta ei ratkaista, kovin monella muullakaan asialla ei silloin olisi enää väliä."
Henrietta Kekäläinen, toimitusjohtaja, Carbo Culture
Ryhmän ajattelua olivat vauhdittamassa muun muassa ruotsalainen kansanterveystieteilijä, nyt jo edesmennyt faktapohjaisen maailmankuvan puolestapuhuja Hans Rosling. Rosling oli tilastotieteen julkkis, joka teki vaikutuksen myös Kekäläiseen.
Kurssille osallistui myös muuan yhdysvaltalainen Christopher Carsten, jolla oli samansuuntaisia ajatuksia kuin Kekäläisellä. Hänen taustansa on energiajärjestelmien kehittämisessä sekä hiilen ja atominohuen ihmeaineen grafeenin tutkimuksissa.
– Totesimme, että jos ilmastonmuutosta ei ratkaista, kovin monella muullakaan asialla ei silloin olisi enää väliä, Kekäläinen kuvaa.
Kaksikon yhteistyö lähti alkuun ja johti Carbo Culturen perustamiseen.
He törmäsivät havaijilaisprofessorin Michael J. Antalin kehittämään tekniikkaan eloperäisen jätteen käsittelystä biohiileksi, lisensoivat tekniikan yritykselleen ja kehittivät sitä pidemmälle.
Biohiiltä on tutkittu maailmalla jo vuosia. Maaperään sijoitettu biohiili voi tutkimusten mukaan vahvistaa kasvillisuutta. Tähän tarkoitukseen myös Kekäläisen yritys myy biohiiltään.
Biohiiltä on nostettu esiin yhtenä ratkaisuna maan viljelykelpoisuuden parantajana etenkin alueilla, joilla maaperä on kärsinyt.
– Huokoinen biohiili auttaa köyhtynyttä maaperää sitomaan ravinteita ja hyviä bakteereja, Kekäläinen kuvaa.
YK:n piirissä on esitetty arvio, että maapallolla olisi enää 60 viljelyvuotta jäljellä, jos maaperän köyhtyminen etenee nykyistä tahtia. Arviosta on kiistelty ja tutkijat ovat siitä erimielisiä.
Tehoviljely, eroosio ja saasteet vaikuttavat maaperän näivettymiseen. Köyhtymistahtia eri puolilla maailmaa on kuitenkin vaikeaa arvioida ja ennustaa yksiselitteisesti.
Suomessa muun muassa Luonnonvarakeskus on tehnyt kenttäkokeita biohiilellä ja saanut alustavia tuloksia.
– Meillä ei ole näyttöä, että viljelijä hyötyisi niin paljon, että kalliiseen biohiileen kannattaisi investoida, erikoistutkija Kimmo Rasa sanoo.
Rasa epäilee, että suomalainen kostea savimaa ei ole otollisin paikka biohiilelle. Karkeammilla ja kuivemmilla alueilla esimerkiksi kehittyvissä maissa sekä tehoviljellyillä paikoilla biohiili "voisi näyttää kyntensä", Rasa pohtii.
Muita käyttötarkoituksia biohiilelle on löydetty muun muassa lääketeollisuudesta, kosmetiikasta ja vedenpuhdistuksesta. Pelloilla sen on arvioitu voivan pysäyttää ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin.
"Meillä ei ole näyttöä, että viljelijä hyötyisi niin paljon, että kalliiseen biohiileen kannattaisi investoida."
Kimmo Rasa, erikoistutkija, Luonnonvarakeskus
Ilmastonmuutokseen varautuvissa kaupungeissa biohiilellä on vahvistettu viheralueita.
Esimerkiksi Tukholma on kokeillut biohiiltä jo vuosia istutuksissa kaupunkipuiden alla. Kaupungin viheraluesuunnittelijat havaitsivat, että biohiilipohjalle istutetut puut kasvoivat nopeasti ja vaikuttivat voivan paremmin kuin monet aiemmin perinteisemmin menetelmin istutetut ja hoidetut puut.
Tukholmassa on myös voimala, joka valmistaa biohiiltä kaupunkilaisten puutarhajätteestä. Asukkaat voivat noutaa biohiiltä oman puutarhansa maanparannusaineeksi. Voimala tuottaa myös energiaa asuintalojen lämmitykseen.
Samankaltaisia hankkeita on myös Suomessa. Esimerkiksi Helsingin Jätkäsaareen on tarkoitus rakentaa biohiilipohjainen niitty, nurmi ja puualueita. Pohjois-Pasilaan on rakennettu biohiilipohjaista vedenpuhdistusta.
– Biohiili ei ole mikään ihmelääke, mutta kyllä haussa on ratkaisuja, jotka tukevat Helsingin ilmastotavoitteita, sanoo Jätkäsaaren hankkeen projektitutkija Esko Salo Aalto-yliopistosta.
Salo tutkii Jyväskylän kauppakorkeakoulussa tekemässään väitöskirjassaan biohiilimarkkinaa ja toimii myös Suomen biohiiliyhdistyksen varapuheenjohtajana.
"Biohiili ei ole mikään ihmelääke, mutta kyllä haussa on ratkaisuja, jotka tukevat Helsingin ilmastotavotteita."
Esko Salo, projektitutkija, Aalto-yliopisto
Maailmalla toimii erilaisia biohiiliyrityksiä. Suomessa kouvolalainen Carbons-yritys valmistaa biohiiltä pajusta ja kehittää ratkaisuja muun muassa hule- ja valumavesien käsittelyyn ja kasvillisuuden elvyttämiseen.
Tamperelainen Carbofex puolestaan tekee biohiilensä kuusipuusta, samanlaisin käyttötarkoituksin. Mikkeliläinen Noireco valmistaa biohiiltä eri puulajeista asiakkaidensa tarkoituksiin.
Metsäyhtiö Stora Ensolla on suunnitelmia valmistaa biohiiltä havusellumassan sivutuotteesta ligniinistä. Yhtiön mukaan sitä voitaisiin käyttää raaka-aineena esimerkiksi kuluttajaelektroniikan akuissa.
Biohiilen markkinan ennustetaankin laajenevan kansainvälisesti.
– Markkinoilla on nyt pattitilanne, koska kysyntää on enemmän kuin tarjontaa. Tarvittaisiin kohtuuhintaista teknologiaa, jotta tarjontaa voitaisiin kasvattaa, sanoo biohiilimarkkinaa tutkiva Esko Salo.
Biohiiliteknologian kehitys voisi olla suomalaisyrityksille vieläkin suurempi mahdollisuus kuin biohiilen tuotanto, Salo arvioi.
Carbo Culturella on kova tavoite laajentaa toimintaansa.
– Haluamme vähentää hiilidioksidipäästöjä biohiilituotannolla miljoonalla tonnilla viidessä vuodessa, Kekäläinen sanoo.
Se vastaisi jopa sadantuhannen keskivertosuomalaisen vuotuisia hiilidioksidipäästöjä. Sitran laskelmien mukaan suomalainen tuottaa keskimäärin noin 10 tonnia hiilidioksidipäästöjä vuodessa.
Yrityksen mukaan jokainen polttolaitoksella saksanpähkinänkuorista tuotettu biohiilitonni pitää sisällään 3,12 tonnia hiilidioksidia. Tällä hetkellä Carbo Culture saa kuoret pilottilaitokselleen ilmaiseksi tehtaan hukkajätteenä.
Tutkija Salo pitää kasvutavoitetta markkinatilanteen huomioiden mahdollisena.
Kekäläinen sanoo, että rahoituksen haaliminen sijoittajilta vaati toki muutakin kuin laskuvarjohypyn. Kekäläinen ja yrityskumppani Carsten kosiskelivat ensin puhtaasti teknologiasijoittajia.
– Olemme tiedealan yritys, ja biohiili oli monelle vielä vieras. Harva sijoittaja sijoittaa muuhun kuin siihen mitä osaa ja tuntee hirveän hyvin itse. Tämän oppimiseen meiltä meni jokin aika, Kekäläinen sanoo.
Taustajoukoissa sijoittajina on suomalaisia ja yhdysvaltalaisia pääomasijoitusyhtiöitä sekä tunnettuja enkelisijoittajia.
Taustajoukoissa sijoittajina on suomalaisia ja yhdysvaltalaisia pääomasijoitusyhtiöitä sekä tunnettuja enkelisijoittajia.
Alkuvaiheen kasvuyrityksen luotsaamisessa moni asia tulee kuitenkin opittua kantapään kautta.
Parasta on kuitenkin nopeus, jolla pieniä projekteja voi kasvattaa suuremmiksi. Opiskeluaikoina Kekäläinen pohti vielä diplomaattiuraa, mutta harjoittelu ulkoministeriössä sai sen tuntumaan liian verkkaiselta väylältä.
Kärsimätön Kekäläinen halusi nähdä aikaansaannoksia nopeammin.
Suuriin tavoitteisiin on vielä matkaa, sen Kekäläinenkin myöntää. Seuraavia askeleita ovat materiaalikokeilut asiakkaiden ja tutkimusryhmien kanssa. Niihin kuuluvat muun muassa kokeilut valmistaa biohiiltä muunlaisista ruuantuotantojätteistä ja muista puumaisista jäteaineista, kuten pähkinäpuujätteestä.
Yritys on harkinnut myös Kalifornian metsien maastojätteen hyödyntämistä, mutta toistaiseksi konkreettisia suunnitelmia siihen ei ole.
Toteutuessaan tilanne voisi olla win-win myös kalifornialaisille. Vuosi sitten kymmeniä ihmisiä Kaliforniassa sai surmansa metsäpaloissa. Palot pääsivät leviämään nopeasti osin siksi, että kuivien metsien huono kunto ja maaston risuisuus vauhdittivat liekkimeren etenemistä.
Kalifornia on viime vuosina kärsinyt metsäpalojen lisäksi muistakin äärimmäisistä luonnonilmiöistä ja -katastrofeista, kuten kuivuudesta ja mutavyöryistä. Ilmastokriisin vaikutuksille on herkistytty.
Ilmastoajattelussa Euroopalla on silti etumatkaa.
– Euroopassa ollaan vuosia edellä jopa Kaliforniaa, Kekäläinen kuvaa.
Vaikka Yhdysvallat ei olekaan ilmastopioneeri, siellä toimimisesta on kuitenkin yritykselle etuja.
– Yksityinen raha liikkuu paljon nopeammin. Halutaan, että yritykset pääsevät jaloilleen nopeasti. Riskinsietokyky on aivan omaa luokkaansa. Tavoitetaso tällaisessa ultrakapitalismissa on hurjaa, Kekäläinen kuvaa.
Helsingissä Kekäläinen käy joitakin kertoja vuodessa. Silloin hän nauttii meren läheisyydestä, pyöräilee tapaamisiin ja työskentelee coworking-tiloissa. Kesällä hän markkinoi Helsingissä ja Pohjoismaissa yritystään tapahtumissa, joissa oli koolla kasvuyrityksiä, ympäristöystävällistä teknologiaa kehittäviä cleantech-yrityksiä ja kiertotalousvaikuttajia.
Jos aikataulut osuvat yhteen, hän sparraa aloittelevia yrittäjiä. Kaliforniassa hän auttaa muita Piilaaksoon saapuvia uusia yrittäjiä.
"Ei tarvitse tarttua maailmankaikkeuden isoimpiin juttuihin. Hyviä juttuja voi silti tulla."
Henrietta Kekäläinen, toimitusjohtaja, Carbo Culture
Hänellä on neuvo, jonka usein kuulee menestystä jo saavuttaneilta: oma juttu on vain löydettävä.
– Kipuilin itsekin pitkään sen kanssa, että en ehkä kulje oikeaa polkua. Vieläkin kompastun siihen, että en luota tapaani tehdä asioita. Usein intuitio lopulta kuitenkin kaivaa ne oikeat asiat esille, ja voi luottaa siihen että kaikki on hyvin.
Akateemisia loppututkintoja kauppatieteitä opiskelleella Kekäläisellä ei ole, mutta ovia on puskettu auki.
Nuorille perässäkulkijoille hän haluaa antaa yhden vinkin.
– Tärkeintä on kiinnostua asioista ja olla utelias. Ei ole mitään sellaista normaalia polkua, mitä pitäisi kulkea. Ei tarvitse tarttua maailmankaikkeuden isoimpiin juttuihin. Hyviä juttuja voi silti tulla.
Juttua on korjattu 22.9. klo 18.17: Kekäläinen on 31-vuotias, ei 33, kuten jutussa alunperin kirjoitettiin.