Ilmastonmuutos uhkaa ennennäkemättömällä tavalla maailman jäätiköitä, lumipeitteitä ja meriä.
Keskiviikkona julkaistu kansainvälinen ilmastoraportti varoittaa vakavista seurauksista, mikäli kasvihuonekaasupäästöjä ei saada rajoitettua.
Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC sanoo raportissaan, että mikäli päästöt jatkuvat voimakkaina:
- jäätiköiden sulamisnopeus kiihtyy Grönlannissa ja Etelämantereella
- Alppien ja Skandinavian vuoristojäätiköistä voidaan menettää 80 prosenttia 2100 mennessä
- merenpinta voi nousta jopa metrin jo tällä vuosisadalla, mikä uhkaa satojen miljoonien ihmisten asuinsijoja
- meret lämpenevät, happamoituvat ja menettävät hapekkuuttaan
- Pohjoinen jäämeri pysyy sulana aiempaa pidempään
Raporttia varten yli sata tutkijaa eri puolilta maailmaa kävi läpi lähes 7 000 tutkimusta.
Dramaattiset seuraukset näkyvät selvästi esimerkiksi Tanskalle kuuluvassa Grönlannissa sekä Etelämantereella.
Kun jättiläiset sulavat, liikkeelle lähtevät vesimäärät ovat valtavia.
Sulaminen kiihtyy
Valtaosa maailman jäästä on Etelämantereen ja Grönlannin mannerjäätiköissä.
Raportin mukaan Grönlannin mannerjäätikkö menetti massaansa keskimäärin 278 miljardia tonnia vuodessa aikavälillä 2006–2015.
Tämä riittää yksin nostamaan merenpintaa globaalisti vajaan millimetrin vuodessa.
– Ilmastonmuutos on totta. Se tapahtuu nopeudella ja laajuudella, jota emme täysin vielä ymmärrä, sanoo Grönlannin ilmastonmuutoksen tutkimuskeskuksen arvostettu tutkija Thomas Juul-Pedersen Ylelle.
Juul-Pederseniä haastatteli Grönlannissa Ylen Pohjoismaiden-kirjeenvaihtaja Kirsi Heikel. Tästä pääset lukemaan Ylen kuvaajan Juha Kiviojan ja toimittaja Kirsi Heikelin reportaasia Grönlannista.
Makeaksi vedeksi muutettuna Grönlannin jäämassa pieneni lähes 19 kertaa Päijänteen tilavuuden verran joka vuosi.
Luku on hurja, mutta on syytä muistaa Grönlannin mannerjäätikön mittakaava. Se on tuhat kilometriä leveä, 2 400 kilometriä pitkä ja parhaimmillaan kolme kilometriä paksu.
Massan hupeneminen on siis edelleen pientä suhteessa kokonaistilavuuteen.
Tanskalaiset tutkijat ovat ilmastomallikokeen perusteella arvioineet, että Grönlanti voi menettää noin 60 prosenttia massastaan vuoteen 3 200 mennessä.
Matalalla sijaitseville vuoristojäätiköillä voi käydä köpelösti tätä nopeammin.
Raportti arvioi, että esimerkiksi Alppien, Ruotsin ja Norjan vuoristojäätiköistä voi kadota 80 prosenttia vuosisadan loppuun mennessä.
Tällä olisi isoja vaikutuksia paitsi matkailuun, mutta alueellisesti myös puhtaan juomaveden ja maatalouden kasteluveden saatavuuteen sekä vesivoiman tuotantoon.
Merenpinta nousee vääjäämättä
Suomalainen polaarialueiden ilmastotutkija, Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Timo Vihma sanoo, että raportin huolestuttavimmat tiedot kantautuvat Etelämantereelta.
– Nyt on selvä varmuus siitä, että myös Etelämantereen mannerjäätikkö on menettänyt paljon massaa, hän sanoo.
Raportin mukaan maailman suurin mannerjäätikkö pienenee 155 miljardia tonnia vuodessa.
Etelämantereen tilanteella on suuri merkitys, sillä se vaikuttaa pitkällä tähtäimellä muita jäätiköitä enemmän merenpinnan tasoon, painottaa Vihma.
IPCC on nostanut arviotaan globaalista merenpinnan noususta.
Jos päästöihin ei puututa kovalla kädellä, merenpinta voi nousta jopa metrin jo tällä vuosisadalla.
Raportti huomauttaa, että kyse on keskiarvosta. Alueellisesti merenpinnan nousu voi olla 30 prosenttia keskiarvoa enemmän tai vähemmän.
– Ääritilanteissa, joissa ilmanpaine-erot ja myrskyt työntävät vettä rannikoille, merenpinta voi hetkellisesti nousta hyvin paljon enemmän kuin keskimääräinen nousu antaa ymmärtää, Vihma sanoo.
Merenpinnan nousulla on valtavia vaikutuksia:
- kaikkein alavimmat alueet muuttuvat asuinkelvottomiksi
- alavilla mailla asuu nyt arviolta 680 miljoonaa ihmistä
- suurimmat ongelmat ovat edessä esimerkiksi Tyynen valtameren pienillä saarilla, Kiinassa, Indonesiassa, Bangladeshissa, Hollannissa ja Floridassa
- myrskyjen aiheuttamat tulva-aallot ja eroosio pahenevat
Raportti painottaa, ettei merenpinnan nousu lopu nykytiedon valossa vuonna 2100.
Jos päästöjä ei hillitä, nousuvauhti voi kiihtyä useisiin senttimetreihin vuodessa seuraavalla vuosisadalla.
Tällöin merenpinta voisi nousta yli 3,5 metriä vuoteen 2300 mennessä. Epävarmuudet ovat kuitenkin suuria näin pitkän aikavälin mallinnuksissa.
Merissä poikkeuksellinen tilanne
Ilmastonmuutos vaikuttaa voimakkaasti paitsi merenpinnan tasoon mutta myös merten lämpötilaan, fysikaalisiin ominaisuuksiin ja virtauksiin.
Geofysiikan professori Petteri Uotila Helsingin yliopistosta sanoo, että merissä on meneillään poikkeuksellisen muutos.
– Meret ovat imeneet 1970-luvulta lähtien itseensä 90 prosenttia ilmastonmuutoksen tuomasta lämmöstä, mikä näkyy lämpölaajenemisena, Uotila sanoo.
Lämpeneminen näkyy esimerkiksi arktisen merijään ohentumisena ja pinta-alan pientymisenä.
Raportin mukaan jään kattama alue on hyvin todennäköisesti pienempi kuin kertaakaan tuhanteen vuoteen.
Mitä enemmän ilmasto lämpenee, sitä enemmän merijäätä sulaa Pohjoiselta jäämereltä.
- Jos keskilämpötila nousee 1,5 astetta, Jäämeri on jäätön syyskuussa todennäköisesti kerran sadassa vuodessa
- Jos keskilämpötila nousee kaksi astetta, Jäämeri on jäätön syyskuussa todennäköisesti kerran kymmenessä vuodessa tai jopa kerran kolmessa vuodessa
Raportin mukaan merten lämpöaallot yleistyvät, mikä lisää myös sään ääri-ilmiöiden esiintyvyyttä ja voimakkuutta.
Uotila huomauttaa myös, että meret ovat lisäksi sitoneet noin 20–30 prosenttia ihmisen ilmakehään päästämästä hiilidioksidista.
Tämä laskee meriveden pH-arvoa eli käytännössä happamoittaa meriä. Happamoituminen vaikeuttaa esimerkiksi korallien ja simpukoiden selviytymistä.
Miten käy merten syvän kiertoliikkeen?
Raportin valossa ilmastomuutos lisää myös meriveden kerrostumista. Se tarkoittaa sitä, että pintavesien ja syvällä olevien vesien sekoittuminen vähenee.
Tämä muuttaa esimerkiksi ravinteiden ja hapen kiertoa, millä voi olla vaikutuksia merieliöihin sekä merten syvään kiertoliikkeeseen.
– Veden kerrostuminen vaikuttaa valtamerten pitkäaikaiseen kiertoliikkeeseen heikentäen sitä, Uotila sanoo.
Tämä voi puolestaan vaikuttaa odottamattomalla tavalla esimerkiksi myrskyjen voimakkuuteen ja kiertoratoihin.
Huolestuttavinta on Uotilan mukaan kuitenkin muutoksen nopeus.
– Raportin mukaan olemme kiihtyvän muutoksen tiellä, hän sanoo.
Toivo ei ole raportin valossa mennyt.
Ihminen voi vaikuttaa kehitykseen leikkaamalla rajusti erityisesti fossiilisesta energiasta, kuten kivihiilestä ja öljystä, aiheutuvia päästöjä.
Kiire on kuitenkin kova. Maailman yhteenlasketut päästöt kasvoivat viime vuonna kaksi prosenttia vuodentakaisesta.
Lue myös: