Kansainvälinen elokuva-analyysi osoittaa, että valtavirtaelokuvien sukupuoliroolit ovat edelleen stereotyyppisiä ja maailmankuva seksistinen. Mieshahmot saavat elokuvissa enemmän puheaikaa, he näkyvät valkokankaalla pidempään, ja heidän yhteiskunnallinen painoarvonsa on merkittävämpi.
Etenkin roolit, jotka ovat jonkinlaisia johtohahmoja, kirjoitetaan edelleen enimmäkseen miehille. Jos nainen näyttelee johtajaa, joutuu hän miestä todennäköisemmin riisumaan vaatteensa, tai ainakin osan niistä.
Lasten oikeuksia ajavan järjestö Plan International toteutti yhdessä Geena Davis Institute in Gender and Media -instituutin kanssa tutkimuksen Rewrite Her Story - How film and media stereotypes affect the lives and leadership ambitions of girls and young women.
Tutkimuksessa analysoidaan comScoren ja Box Office Mojon tilastojen perusteella viime vuoden kymmenen eniten tuottanutta elokuvaa 20 maasta. Mukana selvityksessä olivat myös Suomessa menestyneimmät kansainväliset hittielokuvat. Kaikkiaan analysoitavaksi valikoitui 56 elokuvaa.
Tutkimuksen mukaan hittielokuvien ydinviesti nuorille naisille on se, että johtajanhommat ovat miesten puuhaa.
Rewrite Her Story on jatkoa Planin kesäkuussa julkaisemalle, maailmanlaajuiselle Taking the Lead -tutkimukselle, jonka mukaan valtaosa tytöistä haluaisi tulevaisuudessa johtoasemaan. Useampi kuin yhdeksän kymmenestä tytöstä arvelee kuitenkin, että naisjohtajat joutuvat kohtaamaan syrjintää ja seksuaalista häirintää. Kassamagneettien ihmiskuva tukee käsitystä.
Rewrite Her Story osoittaa, että silloin harvoin kun johtajarooli on kirjoitettu naiselle, kuvataan hänet miesjohtajaa useammin seksiobjektina. Naisjohtaja esimerkiksi esiintyy neljä kertaa miesjohtajaa useammin paljastavissa vaatteissa tai täysin alasti. Naisjohtajat myös päätyvät miehiä useammin seksuaalisen ahdistelun kohteeksi.
Tavallisimmin johtajahahmo elokuvassa on keskiluokkainen, valkoinen mies, joka muistuttaa kovasti elokuvan tekijöitä. Lähes puolet kaikista hahmoista on valkoisia, eikä seksuaali- tai sukupuolivähemmistöjen edustajia esiinny kuin satunnaisesti.
Kansainvälisesti menestyneimmät elokuvat olivat lähes yksinomaan miesten ohjaamia, tuottamia ja käsikirjoittamia.
Geena Davis: En ole yllättynyt, mutta pettynyt kyllä
Elokuva-alan tasa-arvon tunnettu puhenainen Geena Davis huokaisee syvään puhelimessa. Oscar-palkitun näyttelijä on perehtynyt jo 15 vuoden ajan nimeään kantavassa instituutissa tutkimaan erityisesti lapsille suunnatun viihteen tasa-arvoasioita.
– Lapsille tarkoitetussa mediassa on merkittävästi vähemmän kiinnostavaa työtä tekeviä naisia, tai johtavaa roolia vetäviä tyttöjä kuin poikia tai miehiä vastaavassa asemassa. Siinä valossa ei juuri yllätä, että kyseessä on laajempi, globaali ongelma. Kyllä minä silti siitä pettynyt olen.
Planin tilaamassa tutkimuksessa käytettiin yhtenä välineenä Geena Davis Inclusion Quotientia, eli GD-IQ:ta. Se on Davisin instituutin yhdessä Googlen kanssa kehittämä sovellus, jonka avulla elokuvien analysointi on mahdollista automatisoida. Kone on ihmistä tarkempi, Davis huomauttaa.
– Sovellus käyttää äänitunnistusta, kasvotunnistusta ja tekoälyä rekisteröimään asiat, joita on ennen kirjannut ylös ihminen. Sovelluksen avulla saadaan millisekunnin tarkkuudella tietää, kuinka kauan jokin hahmo näkyy valkokankaalla, ja paljonko sillä on puheaikaa.
GD-IQ:n keräämä data on saanut Davisin mukaan elokuva-alalla leuat loksahtamaan.
– Sovellus on kiistattomasti osoittanut, että naisten ja miesten puheajassa elokuvissa on aivan käsittämätön epäsuhta. Naishahmoilla on kolmannes miesten puheajasta.
Nuoret naiset kaipaavat samaistumiskohteita
Rewrite Her Story -tutkimukseen tehtiin elokuva-analyysien lisäksi lähes 10 000 15–25 -vuotiasta tytön ja nuoren naisen haastattelua 19 eri maassa. Suomesta tyttöjä haastateltiin 500.
Kaikissa maissa haastatteluissa nousi esiin, että tyttöjen mielestä elokuvien naiskuva vaikuttaa heihin kielteisesti. Nuorten naisten itsetunto ja kunnianhimo kärsivät siitä, ettei elokuvissa ja mainoksissa esiinny samaistuttavia roolimalleja ja myönteisiä kuvauksia naisjohtajista.
Lukuisat haastatellut tytöt totesivat arvostavansa elokuvissa hahmoja, jotka rikkovat perinteisiä sukupuolirooleja. Niitä on kuitenkin heidän mielestään niukasti tarjolla. Silloinkin, kun naiset toimivat elokuvissa toisin kuin totuttu on, he yleensä edustavat perinteisiä kauneusnormeja. He myös kaipasivat enemmän naisia päärooleihin.
Rikkaampien naishahmojen lisäksi tytöt toivoivat haastatteluissaan, että mieshahmot ilmaisisivat tunteitaan vapaammin.
Tutkimusta varten haastateltiin nuorten naiskatsojien lisäksi useista maista myös naisia, jotka tekevät elokuvia. Suomesta mukana tutkimuksessa oli tuottaja-ohjaaja Elli Toivoniemi, joka on yksi Tuffi Filmsin perustajista.
Naisten pyörittämä tuotantoyhtiö on tunnettu muun muassa Suomen Oscar-ehdokkaaksi juuri valitusta elokuvasta Hölmö nuori sydän, ainoasta suomalaisesta Oscar-ehdokkaaksi valitusta Pitääkö mun kaikki hoitaa? -lyhytelokuvasta, ja tuoreesta, #metoo-ilmiötä käsittelevästä, seitsemän naisohjaajan yhteisestä Tottumiskysymyksestä.
– Jos ei näe itseään valkokankaalla, saattaa kehittyä kumma tunne siitä, että ei ole kokonainen tai menestyvä ihminen. Elokuva on kaikista voimakkain media ja globaali taidemuoto, ja sen vaikutukset voivat olla valtavia. Elokuvien diversiteetti ei ole tärkeää pelkästään tytöille, vaan meille kaikkille, Toivoniemi toteaa.