Hiitolanjoki Etelä-Karjalan pohjoisosassa Rautjärvellä on monella tapaa ainutlaatuinen joki. Se on ainoa Suomesta Venäjälle virtaava joki, johon Laatokan järvilohi nousee kutemaan Suomen puolelle. Se on myös joki, jonka lähes kaikki voimalaitospadot sekä Venäjällä että Suomessa on joko purettu tai aiotaan purkaa.
Hiitolanjoki on myös ollut harvinaisen, lähes 20 vuotta kestäneen, oikeustaistelun kohteena, jossa vastakkain ovat olleet voimayhtiö Hiitolanjoen voima ja käytännössä vain yksi mies, Änkilän kylän yhteisalueen osakaskunnan asiamies Martti Myllys.
– Tämä on ollut puhtaasti minun vastuullani. Kukaan ei ollut valmis pistämään rahaa tähän, Myllys kertoo.
Oikeutta on käyty Hiitolanjoen vesivoiman käyttöoikeudesta Rita- ja Kangaskoskissa, joissa Hiitolanjoen voimalla on ollut vesivoimalat.
Koskien vesivoiman omistaa Änkilän yhteisalueen osakaskunta, joka on vaatinut Martti Myllyksen nimissä korvausta vesivoiman käytöstä. Voimayhtiö ei ole halunnut maksaa.
Korvaus jäi odotetusta
Pitkä kiista sai päätöksensä syyskuun alussa, kun jutussa ei myönnetty enää valituslupaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Voimaan jäi näin hallinto-oikeuden aikaisempi päätös, jonka mukaan voimalaitosten omistajan pitää maksaa kertakorvaus vesivoiman käytöstä. Maksettavaksi tulee vajaa 39 000 euroa.
Parin vuosikymmenen oikeuskiistan jälkeen Martti Myllys ei ole täysin tyytyväinen lopputulokseen.
– Hyvä näinkin, vaikka korvaus onkin huomattavasti pienempi kuin mielestäni olisi pitänyt olla, Martti Myllys sanoo.
Hän oli vaatinut Änkilän kylän yhteisalueen osakaskunnan nimissä voimayhtiöltä noin 2,5 miljoonan euron korvausta vesivoiman käytöstä. Hallinto-oikeuden viime vuonna antaman päätöksen mukaan korvaus jäi kuitenkin vain murto-osaan tästä.
Päätöksen mukaan paikallisia maanomistajia edustava Änkilän kylän yhteisalueen osakaskunta saa 38 223 euron kertakorvauksen vesivoiman käytöstä koskissa.
Isä halusi voimayhtiöt tilille
Ajatus korvauksen hakemisesta tuli alun perin Martti Myllyksen isältä.
– Hän oli sitä mieltä, että voimayhtiöt olivat saaneet kosket aikanaan käyttöönsä käytännössä ilman maksua. Hän kyseli minulta, että lähtisinkö asiaa selvittämään, Myllys kertoo.
Tuolloin Myllyksellä oli kuitenkin kädet täynnä työtä rakennusliiketoimintansa kanssa, eikä hän ehtinyt paneutua asiaan. Isän kuoltua Martti Myllys muutti asumaan kotitilalle Simpeleelle 1990-luvun lopussa. Tuolloin isän esille nostama asia tuli uudelleen mieleen.
– Rupesin tutkimaan asiaa ja tulin siihen tulokseen, että sitä kannattaa lähteä ajamaan.
Yksin vastuussa
Änkilän yhteisalueen osakaskunta koostuu 400-500 kiinteistöstä, joiden omistajia on ainakin tuhat. Tästä huolimatta suurta intoa asian ajamiseen osakaskunnasta ei löytynyt.
– Sen vuoksi tein sopimuksen, jonka mukaan vastaan henkilökohtaisesti kaikista menoista, Myllys kertoo.
Käytännössä asia hoitaminen jäikin täysin Myllyksen kontolle.
Hän ei ole turvautunut edes asianajajaan.
– Sanotaan niin, että olen ollut mukana sen verran kovassa liike-elämässä, että hallitsen itse ne asiat, joita tällaisessa tarvitaan. En luota lakimiehiin, vaan itseeni, Myllys korostaa.
Ei omaa hyötyä
Myllys ei halua kertoa kuinka paljon rahaa oikeusjuttuun 20 vuoden aikana on mennyt. Osakaskunnan kanssa tekemänsä sopimuksen mukaan hän saa korvaussummasta omat kulunsa päältä pois.
Jos juttu olisi hävitty, kulut olisivat kuitenkin jääneet Myllyksen maksettavaksi. Kulukorvausten lisäksi Myllys ei saa henkilökohtaisesti korvaussummasta mitään. Kaikki menee osakaskunnan yhteiseen kassaan.
Rahallista hyötyä Myllys ei siis jutusta saa muuta kuin osakaskunnan jäsenenä.
Pitkä tie päätökseen
Jutun käsittely eri instansseissa on ollut vaiheikas. Aluksi selvitettiin sitä, onko Ritakosken ja Kangaskoskien vesivoima ylipäätään Änkilän yhteisalueen osakaskunnan omistuksessa ja onko Hiitolanjoen voimayhtiöllä käyttöoikeus vesivoimaan.
Vaasan hallinto-oikeus antoi vuonna 2011 päätöksen, jonka mukaan vesivoima kuuluu Änkilän osakaskunnalle eikä voimayhtiö ole hankkinut sen käyttöoikeutta. Korkein hallinto-oikeus vahvisti tämän päätöksen vuonna 2013 ja velvoitti voimayhtiön tekemään tarjouksen vesivoiman käyttökorvauksesta osakaskunnalle.
Vuonna 2015 Etelä-Suomen aluehallintovirasto hyväksyi käyttökorvaussummaksi 28 667 euroa. Änkilän osakaskunta kuitenkin valitti tästä päätöksestä hallinto-oikeuteen, joka korotti korvausta noin kymppitonnilla vuonna 2018 annetulla päätöksellä.
Osakaskunta yritti valittaa tästäkin päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen, mutta sieltä valituslupaa ei enää herunut. Hallinto-oikeuden viimeinen päätös jäi siis voimaan.
Periaatteen vuoksi
Tilastoja pitkien oikeustaistelujen määrästä Suomessa ei ole. Aamulehti selvitteli asiaa vuonna 2016 ja arvioi, että Suomessa voi olla kymmeniä ihmisiä, jotka käyvät vuosikymmenien pituisia oikeustaisteluita.
Oikeustieteiden emeritusprofessori Aulis Aarnio sanoi lehdessä, että tapaukset ovat yleensä melko toivottomia.
– Pitää muistaa, että ihmisen kokema vääryys ei ole sama kuin juridisesti todettu vääryys, Aarnio totesi.
Martti Myllyksen tapauksessa sinnikkyys kannatti. Mutta minkä vuoksi hän sitten lähti pitkään, yksinäiseen ja epävarmaan taistoon voimayhtiötä vastaan?
– Olin niin varma, että olen oikealla asialla ja olen muutenkin periksiantamaton tyyppi. Ei minulla tullut mieleenikään, että lopettaisin. Olin myös jo kärsinyt joitakin oikeudenkäyntiin liittyviä juoksevia kuluja, joten päätin vain jatkaa, Myllys sanoo.
– Vahvasti uskoin, että korvausta tulee, hän lisää.
Vaikka korvaus jäikin odotettua pienemmäksi, miehen sanojen takaa kuultaa tyytyväisyys periaatteen voittoon asiassa.
– Yhtiöt vetkuttavat näitä asioita niin pitkään kuin pystyvät. Nyt vihdoin on koittanut maksun päivä.
Korvauksen maksaakin virkistysaluesäätiö
Kiista sai erikoisen lopun, sillä Hiitolanjoen voima ei maksa oikeuden päättämiä korvauksia. Tämä johtuu siitä, että voimayhtiö myi kesällä voimalaitoksensa yleishyödylliselle Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiölle. Näin myös kovausvelvoite siirtyy virkistysaluesäätiölle.
Säätiö aikoo purkaa voimalaitospadot ja ennallistaa kosket. Laatokan lohelle ja taimenelle muodostuu jokeen näin runsaasti uutta lisääntymisalaa.
Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön mukaan kauppasopimuksessa Hiitolanjoen voiman kanssa otettiin huomioon, että vesivoimasta on määrätty korvaus.
– Se on leivottu sisään sopimukseen, virkistysaluesäätiön toiminnanjohtaja Hanna Ollikainen kertoo.