TURKU Tanssiteatteri Erin harjoituksissa on kuhinaa. Tanssija-koreografi Tiina Lindfors kiipeää lavastustorniin. Muut kuusi tanssiteatterin jäsentä tanssivat tornin ympärillä.
Kyse on Kalevi Ahon musiikkiin perustuvasta kantaesityksestä. Se on osa Suomen suurimman tanssiteatterin 30-vuotisjuhlanäytöksiä.
– Rakastuin tähän Kalevi Ahon lyömäsoitinkonserttoon, jonka nimi on Sieidi. Se on saamea ja tarkoittaa seitaa eli pyhää uhripaikkaa luonnossa. Koreografia lähti kukkimaan musiikin innoittamana, kertoo Tiina Lindfors innostuneena.
Tanssiteatteri Eri on tunnettu kantaaottavista teoksistaan. Tällä kertaa otetaan kantaa saamelaisten puolesta.
– Saamelaisia ei ole aina kohdeltu kovin hyvin. Tässä teoksessa hehkuu vapaus, luonnonvoima ja heidän oma mytologiansa. Sen hengestä löytää puheenvuoron heidän puolestaan. Teos on abstrakti purkaus, tanssin suuri juhla. On erittäin viisasta jättää neljäntuulenhatut ja suopungit ihan muualle, painottaa Lindfors.
Teemoina usein ajankohtaiset aiheet
Tanssiteatteri Eri on ottanut esiin ajankohtaisia aiheita koko olemassaolonsa aikana. Tiina Lindfors kertoo, että vuosien varrella on otettu kantaa ihmisoikeuskysymyksiin, naisten oikeuksiin, homoseksuaalien oikeuksiin ja tehty teoksia etnisistä vähemmistöistä ja heidän oikeuksistaan.
Aiheena ovat olleet myös oikeudettomasti vangitut ja vanhojen ihmisten oikeus rakastaa.
– Taiteen pyhä tehtävä on herättää keskustelua, ottaa kantaa ja vaikuttaa ihmisiin, heidän tunteisiinsa. Jollei sitä tee niin, ei kannata pyytää yleisöäkään paikalle, pohtii Lindfors.
– Olemme esimerkiksi 20 vuotta sitten käsitelleet kokonaisella teoksella kierrätystä ja yhdessä teoksessa somemaailman pinnalla olevia kysymyksiä varmaan yli 10 vuotta sitten, kertoo Eeva Soini, joka on yksi kolmesta tanssiteatterin perustajasta.
Viimeinen lastentauti oli siirtää 30-vuotisjuhlat
Tanssiteatteri Erin juhlanäytösten alla sattui vastoinkäyminen, joka siirsi ensi-iltaa. Tanssija-koreografi Tiina Lindfors sairastui Lissabonissa umpilisäkkeen ja vatsakalvon tulehdukseen.
Hän on kuitenkin harjoituksissa jo mukana ja pystyy tanssimaan lokakuun puolessa välissä. Lindfors pohtii, että kova pohjakunto auttaa toipumaan näin pian.
– Tämä on lastentauti eli yleensä 10–30-vuotiailla. Se jotenkin sopi tähän. Kun Eri täyttää 30, tuli viimeinen lastentauti vielä tässä kohtaa. Ryhmän sisäinen valo ja oma usko ja toivo vievät eteen päin.
Tulevaisuuden teemat ovat mielessä.
– Taiteellinen periaatteemme on korkea tekninen osaaminen, joka vapauttaa tulkintaan ja se yhdistyneenä taiteeseen, joka vetoaa tunteisiin ja tunteiden kautta älyyn. Uran huippukohta on aina seuraava kantaesitys eli nyt tämä Seita, kertoo Tiina Lindfors.
Ei lomautuksia eikä maksamattomia lomarahoja
Tanssija-koreografi Tiina Lindfors perusti yhdessä kahden tanssijan Eeva Soinin ja Lassi Sairelan kanssa Tanssiteatteri Erin vuonna 1989. Lindfors oli luonut mainetta jo Helsingissä, Soini tanssinut Kansallisbaletissa ja ulkomailla. Kaikilla oli kokemusta, mutta ennen kaikkea intoa perustaa oma teatteri.
Kaikki kolme ovat vuosien varrella tanssineet ja tehneet koreografioita teatterilleen. Tällä hetkellä vakituisia tanssijoita on kiinnitettynä seitsemän, mikä tekee Eristä Suomen suurimman tanssiteatterin.
– Vakituinen ryhmä on ehdoton etu. Olen samaa mieltä kuin meidän edesmennyt kannatusyhdistyksen puheenjohtajamme Vivica Bandler. Vakituinen ryhmä helpottaa ihmisten parhaiden kykyjen esiintuomista, parhaimmassa valossa, pohtii Lindfors.
Eeva Soini kertoo, että hän on saanut jo kokea tanssimisen muissa taloissa, joten ryhmästä lähtö ei ole tullut mieleen yhteisten vuosien aikana.
Lassi Sairela mietti nuorena kovasti, mihin sijoittuu ja mitä tekee ammatikseen ylipäätään.
– Kun löysimme toisemme, heti tuntui, että tämä on koti ja täältä en halua lähteä mihinkään, kertoo Sairela.
Tanssiteatteri Eri on valtionavun piirissä, ja teatteri pyörii noin 600 000–700 000 euron vuosibudjetilla. Kunnallista tukea teatteri saa myös. Esimerkiksi vuonna 2018 katsojia oli yli 23 000.
– Olemme selvinneet 30 vuotta ilman yhtään lomautusta ja ilman yhtään maksamatonta lomarahaa. Niukkuudesta huolimatta on selvitty, kunhan taide ei ole niukkaa, pohtii Tiina Lindfors.
Kuin yhdestä suusta kolmikko pohtii, että oman teatterin perustaminen on vaatinut kovaa tahtoa ja työtä.
Lindfors miettii, että teatteria perustettaessa ei tiennyt, minkälaisen neulansilmän läpi kameli päänsä työntää. Melkoiset Himalajan vuoristot on ylitetty, mutta voima ei ole loppunut.
Kolmikko kiittää yleisöään ja toisiaan jaksamisesta.
– Olemme ajatelleet, että tyyppien pitää olla kovia, jotta he voivat perustaa oman teatterin, pohtii Tiina Lindfors.
Eeva Soini ja Lassi Sairela nyökyttelevät olevansa samaa mieltä.
Lue lisää:
Shakespearen tragediasta tuli Putin-kriittinen Julia & Julia
Tanssiteatteri ERI sai Aurora-mitalin