“Ja kamera kolmoseen nyt”, ohjaajan ääni kuuluu Susanna Laineen ja Mikko Kekäläisen korvanappeihin.
– Oikein hyvää iltaa ja tervetuloa mukaan. Tämä on Puoli seitsemän!
Ja näin sitä taas mennään, kuten niin monta kertaa aikaisemminkin. Juontajat istuvat tutulla pinkillä sohvalla ja ovat valmiina illan lähetykseen.
Tuttua ja turvallista ja sopivasti yllätyksellisyyttä – sitä Ylen Puoli seitsemän -ohjelma tarjoaa monelle katsojalle. Susanna Laine kertoo kohdanneensa myös katsojan, jolle ohjelma on kuin kaveri, joka lievittää yksinäisyyttä.
– Jos pystyy tällaisia tunteita ihmisille antamaan, niin se on tosi merkityksellistä ja tärkeää.
"Positiivisuus on irtipäästämistä"
Puoli seitsemän -ohjelma täyttää lokakuussa 10 vuotta ja lähetyksiä alkaakin olla plakkarissa melkoinen määrä. Mikko Kekäläinen kertoo, että ohjelman konsepti on elänyt ajan mukana, mutta Puoli seiskan olemus; hyväntuulisuus ja hyväntahtoisuus ovat säilyneet.
– Olemme alusta asti tahtoneet nähdä ratkaisuja, emme ongelmia.
Positiivisuus onkin yksi ohjelman tunnuspiirteistä, mutta onko ainainen aurinkoisuus vaikeaa?
– Positiivisuus on ennen kaikkea irti päästämistä. Joskus on totta kai helppoa vajota sellaiseen nillittämisen tunnelmaan, mutta positiivisuudessa on aika pitkälti kyse siitä, että tekee päätöksen olla positiivinen, Kekäläinen sanoo.
Armollisuus itseä kohtaan on lisääntynyt vuosia varrella.
– Joskus, jos on vaikka nukkunut todella huonosti, pitää vähän psyykata ettei tipu kärryiltä. Ohjelma on kuitenkin vauhdikas ja kaikki tapahtuu suorana tässä ja nyt. Mutta toisaalta jos on vähän hitaammalla, niin ei siinäkään kuinkaan käy. Vuosien saatossa sitä oppii olemaan itselleen armollinen, Laine sanoo.
Käärme studiossa ja vesipaasto aiheuttivat lisätykytyksiä
Niin Kekäläinen kuin Lainekin pitävät itseään onnekkaina, että he saavat tehdä työtä, jossa kohtaavat päivittäin mielenkiintoisia henkilöitä. Keskusteluissa voidaan käsitellä vaikeitakin asioita, mutta syyllisiä heidän ei tarvitse jahdata eikä tuomioita jaella. Pohjavire lähetyksissä on aina lämmin ja positiivinen.
Myös tiukkoja paikkoja on mahtunut vuosien varrelle. Kekäläiselle yksi haastavimmista tilanteista oli muutama vuosi sitten kun Nenäpäivän ja Puoli seiskan yhteistyönä piti viettää viisi päivää vesipaastolla.
– Silloin aidosti epäröin, että mahdanko pystyä siihen.
Laine taas muistelee kuvauksia Ylen linkkitornissa. Korkeanpaikankammoinen Laine esitti tuolloin pokkana, että hänellä on kaikki hyvin, vaikka todellisuudessa yläilmoissa hihhulointi oli kaikkea muuta kuin miellyttävää. Myös studiossa vieraillut käärme aiheutti aikanaan pienen paniikin.
Sykettä nostaa myös ohjelman tiivis tahti. Yleisölle halutaan tarjota joka päivä tuoretta ja laadukasta tavaraa.
– Kun tehdään joka arkipäivä suoraa lähetystä, niin pitää nopeaan tahtiin omaksua päivän vieraan maailma ja tausta, Laine jatkaa.
Noloihin tilanteisiin ohjelman luonne on opettanut juontajat suhtautumaan rennolla asenteella. Puoli seiska on puite ja mielentila, jossa normaalit häveliäisyyssäännöt lakkaavat olemasta.
– Me teemme ohjelmissa niin paljon kaikkea tavanomaisesta poikkeavaa, että normaalisti noloilta tuntuvat asiat eivät tunnu enää samalla tavalla noloilta. Puoli seiska antaa meille luvan esitellä itsemme hyvin erikoisissa tilanteissa. Näin ollen esimerkiksi sukkahousuissa keekoilu tai paidatta Havis Amandalla juokseminen ovat niin sanotusti normihommia. Ja hyvä niin, Kekäläinen nauraa
Joululähetyksessä sohvalle tupsahtivat juontajien isät
Puoli seiskan pinkille sohvalle on istunut vuosien varrella jos ketä vieraita. Laine muistaa hyvin myös ensimmäisen lähetyksenä.
– Sami Yaffa oli vieraana ja muistan sen kuinka paljon jännitti. Oikeastaan koko ensimmäinen viikko meni siihen ettei nukkunut juuri ollenkaan kun vaan kaikki ohjelmaan liittyvä pyöri mielessä.
Myös viimejouluinen lähetys on jäänyt juontajien mieleen, silloin vieraana oli molempien isät.
– Siinä ohjelmassa oli aivan omanlainen tunnelma ja lämpö, Kekäläinen muistelee.
Katsojat ovat ottaneet Puoli seiskan omakseen, mutta miten ohjelmaan suhtaudutaan Ylen käytävillä?
– Uskoisin, että meihin suhtaudutaan vähän kuin siihen perheen pikkuisen höpsöön esiteiniin. Antaa sen nyt tutkia maailmaa ja annetaan sille rakkautta. Välillä se tekee jotain vähän hassua, kun se on niin kauhean innoissaan kaikesta, mutta kyllä se aina joskus keksii ihan hyviäkin oivalluksia.
Vaikka suoria lähetyksiä on tahkottu jo valtava määrä niin juontaja kaksikolle uusi lähetys aiheuttaa aina kutkutusta, että mitähän tänään tapahtuu ja mitäs keksitään.
“Ja lopputunnariin ja juontajille kiitos”, kuuluu ohjaajan sanat Laineen ja Kekäläisen korvanappeihin. Ja taas yksi lähetys on valmis!
Juhlan kunniaksi pohdimme myös, miten puoliseiskamaisuus näkyy eri ammateissa ja tilanteissa..
Katso videot täältä:
Osa 1:
Osa 2:
Osa 3:
Osa 4: