Yhdysvalloista kaksi vuotta sitten alkanut #metoo-kampanja on myllännyt elokuva-alaa enemmän kuin mikään muu yksittäinen tapahtuma vuosikymmeniin. Se pyyhkäisi voimalla myös Aalto-yliopiston elokuvakoulutuksen (ELO) läpi. Laitos täyttää 60 vuotta, ja sinä aikana koulutus on ehtinyt muuttua moneen kertaan, mutta ohjaajan asema on pysynyt samana. Hän on elokuvanteossa kiistaton auktoriteetti.
Ja juuri ohjaajien käytös nousi #metoo-kampanjan seurauksena Suomessa esille.
Yle kertoi viime vuonna ELO:n entisen professorin, elokuvaohjaaja Lauri Törhösen häiritsevänä pidetystä käytöksestä. Ja pian sen jälkeen joukko näyttelijöitä kyseenalaisti Aku Louhimiehen työtapoja. Louhimies on ELO:n kasvatti.
Elokuvaohjauksen professori Saara Saarela kertoo, että #metoo-kampanja näkyi ja näkyy edelleen vahvasti ELO:ssa. Se on osa Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulua.
Työhyvinvointia ja jaksamista painotetaan Saarelan mukaan nyt kaikissa elokuvanteon vaiheissa koulutuksessa. Kyse on paremman työkulttuurin rakentamisesta, ja työhyvinvointi on siinä keskeisessä osassa.
– Nämä nuoret tekijät ovat erittäin valveutuneita. He haluavat muuttaa elokuvanteon kulttuuria, Saarela sanoo.
Elokuvaohjaajien koulutusta aletaan Saarelan mukaan kehittää niin, että ohjaajaopiskelijat ja Taideyliopiston näyttelijäopiskelijat kohtaavat jo opiskeluvaiheessa toisensa nykyistä useammin.
– Se on aika oleellista, jos ohjaajan ja näyttelijän välistä suhdetta halutaan purkaa ja muuttaa, Saarela toteaa.
Hän on myös itse elokuvaohjaaja.
“Itsehillinnässä on työstämistä”
Helsingin Roihupellossa sijaitsevilla elokuvastudioilla on hiirenhiljaista, kun ryhmä ELO:n opiskelijoita seuraa monitorista Max Ovaskan ohjaaman lyhytelokuvan kohtausta. Tekeillä on noin kaksikymmentä minuuttia kestävä musta komedia, joka kantaa työnimeä Lasti.
Kyse on koko vuosikurssin kandidaattitutkinnon lopputyöelokuvasta, ja siinä näyttelevät Saara Kotkaniemi ja Joonas Saartamo.
Tuleva elokuvaohjaaja oli juuri aloittanut opiskelun Aallossa, kun #metoo-kampanja käynnistyi. Se näkyi samantien koulussa.
– #metoo nousi keskustelun aiheeksi sekä opetuksessa että opiskelijoiden kesken, Ovaska toteaa.
Koulussa alettiin hänen mukaansa puhua siitä, mistä työhyvinvoinnissa on kyse.
– Se on ollut aika huomattava muutos, ja hyvä niin, Ovaska sanoo.
#Metoo herätti Ovaskan miettimään sitä, miten hän itse käyttäytyy kuvauksissa. Stressitaso voi nousta korkealle, kun kamera käy. Ympärillä pyörii silloin koko joukko elokuva-alan ammattilaisia, jotka pitää saada puhaltamaan yhteen hiileen.
– Siinä on itsehillinnässä paljon työstämistä. Ja että vielä muistaa ne kaikki muut ihmiset siinä ympärillä. Heidän hyvinvointinsa ja viihtyvyytensä on osittain minun vastuullani, Ovaska sanoo.
Myös Lastin tuottaja Pauliina Maus on joutunut pohtimaan työhyvinvoinnin merkitystä elokuvanteossa.
#Metoo-kampanja ei tullut hänelle täytenä yllätyksenä, mutta sen mittakaava yllätti.
– Nuoremman sukupolven tekemisen lähtökohdat, kuten tasa-arvo, tiivistyivät siinä, Maus sanoo.
Tv-draamaan lisää paukkuja
Aalto-yliopiston elokuvakoulu vaikuttaa kotimaisen elokuvan ja tv-draaman kehitykseen enemmän kuin mikään muu laitos Suomessa. Suurin osa elokuvan ja tv-draaman tulevaisuuden tekijöistä tulee sieltä.
Kotimaisen elokuvataiteen kehityksessä ELO on miltei voittamaton. Kymmenen viime vuoden aikana kahdeksan ohjaaja-Jussia on mennyt sen entisille opiskelijoille. Koulun ulkopuolelta samaisen pystin ovat saaneet vain itseoppinut Aki Kaurismäki sekä AJ Annila, joka on opiskellut Tampereen taiteen ja viestinnän oppilaitoksessa.
Tv-draamasta on tullut audiovisuaalisen alan uusi kuningaslaji suoratoistopalvelujen, kuten Netflixin ansiosta, ja se näkyy myös ELO:ssa. Elokuva- ja tv-käsikirjoittamisen professorin Raija Talvion mukaan tv-draaman opettamista on jo lisätty, ja määrä lisääntyy entisestään kahden seuraavan vuoden aikana.
Opiskelijat kehittävät, pohtivat, tutkivat ja analysoivat tv-sarjoja, ja sitä tehdään jatkossa yhä enemmän.
– Tv-draama käyttää nyt sekä kulttuurisia ja filosofisia puheenvuoroja yhteiskunnassa. Sen merkityksen kasvu on otettu meillä huomioon, Talvio sanoo.
Hän haluaa nostaa esiin myös ELO:n ja WIFT:in (Women in Film & Television Finland) yhteistyön naisten aseman parantamiseksi elokuva- ja tv-alalla. Hankkeen nimi on Action! ja työtä riittää. Kyse on tasa-arvosta.
Naisten ohjaamille, tuottamille ja käsikirjoittamille elokuville ohjautui Cuporen tutkimuksen mukaan vain noin neljännes siitä julkisesta rahasta, joka jaettiin vuosina 2010– 2015.
Tasa-arvon edistämisen lisäksi ELO haluaa esiintyä monikulttuurisena laitoksena, mutta vielä se ei näy uusissa opiskelijoissa. Laitos on jalkautumassa kouluihin.
– Haluamme herättää siellä rakkautta elokuvaan ja tietämystä opinnoista, koska tarvitsemme lisää moniäänisyyttä, elokuvaohjauksen professori Saarela sanoo.
Malli koulutukseen Itä-Euroopasta
Kuusikymmentä vuotta täyttävän ELO:n olemassaolosta saa kiittää Raimo Hallamaa, joka toi mallin koululle Prahasta Tšekkoslovakiasta. Hän oli Helsingin yliopiston kuvalaitoksen johtaja.
“Kamerataiteen” koulutus perustettiin Taideteolliseen oppilaitokseen vuonna 1959.
Suomi aloitti elokuvakoulutuksen ensimmäisenä Pohjoismaana, ja se oli myös Euroopassa ensimmäisten joukossa.
Alussa vaikutteita otettiin ranskalaisen elokuvan uudesta aallosta vastaiskuna pystyyn kuolleelle studioelokuvalle. Kamerat alkoivat liikkua elävässä elämässä. Kaduilla ja kodeissa.
1970-luvulla toiminta politisoitui, ja koulussa kuohui. ELO:n historiaa tunteva Talvio kertoo laitoksen sivuilla, miten opettaja saatettiin jättää elokuvaprojektista ulos, koska tämä oli maolainen.
Aatteellisuus alkoi pikkuhiljaa hävitä ELO:sta 1980-luvulla, ja myös opetusministeriö teki asian eteen töitä.
On kiinnostavaa, että kotimaisen elokuvan nousu 1980-luvulla tapahtui ELO:n ulkopuolella. Se oli Aki ja Mika Kaurismäen ansiota.
Kotimaisen elokuvan uusi aika alkoi 1990-luvun puolivälissä, kun elokuvasäätiö alkoi tukea Markku Pölösen kaltaisia ohjaajia.
Kotimainen elokuva on vetänyt jo pitkään parin miljoonan katsojan verran väkeä teattereihin vuosittain, ja samaan aikaan kaikista elokuvalipuista noin neljännes on ostettu kotimaiseen elokuvaan.
Kuten ELO:n sivuilla todetaan, sekä elokuvantekijät että alan taustavaikuttajat ovat nykyään pitkälti ELO:n kasvatteja.
