Helsingin Sanomat julkaisi viime sunnuntaina syksyn kulttuurisesti merkittävimmän jääkiekkouutisen. Janne Puhakka kertoi lehden haastattelussa olevansa homoseksuaali. Puhakasta, 24, tuli historian ensimmäinen miesten SM-liigassa pelannut pelaaja, joka on omalla nimellään rohjennut kertoa homoseksuaalisuudestaan julkisuuteen.
Vaikka homoseksuaaleja kiekkoilijoita pitäisi olla tilastojen ja todennäköisyyksien perusteella lukuisia, Puhakka on harvinainen tapaus myös maailmanlaajuisesti. Tanskalainen maalivahti Jon Lee-Olsen on ainoa ammattiuraansa jatkava miesjääkiekkoilija, joka on tullut kaapista ulos.
Puhakan ura loppui kevääseen 2018. Espoon Kiekkoseuran kasvatti pelasi Bluesissa SM-liigaa kaudella 2015–2016. Sen jälkeen ura jatkui vielä Mestiksen Espoo Unitedissa ja Ranskan liigan Gapissa.
Uransa aikana Puhakka kuuli pukukopeissa oman annoksensa tunkkaista homoläppää, vaikka pystyi myös uskoutumaan suuntautumisestaan osalle pelikavereistaan. Jääkiekkokulttuuriin usein liitetty homofobia ei kuitenkaan ollut syynä lopettamiselle. Puhakka väsyi ammattinsa epävarmuuteen. Seuraavan sopimuksen jahtaaminen oli raskasta eikä pelillistä läpimurtoa kuulunut. Puhakka alkoi opiskella ja tehdä töitä kiekkomaailman ulkopuolella.
Uran loppumiseen päättyi myös Puhakan kaksoiselämä. Enää ei tarvinnut jännittää, näkevätkö pelikaverit Puhakan kumppaninsa kanssa kaupungilla. Enää omaa rakkauselämää koskevia kysymyksiä ei tarvinnut väistellä hallilla. Ei ollut pakko säilyttää pokerinaamaa, jos joku heitti homoista vitsiä saunaillassa.
Jääkiekon loppuminen, pikkupojasta asti tavoitellun unelman perässä luistelemisen keskeyttäminen, oli Puhakalle helpotus.
– Läheisten ihmisteni mielestä minussa on voinut huomata selkeän muutoksen. Muutosta ei aina itse huomaa, mutta kun läheiset asiasta sanovat, niin kai sieltä harteilta on taakka pudonnut, Puhakka kertoo Yle Urheilulle.
Puhakka on saanut ulostulonsa jälkeen satoja viestejä. "97 prosenttia" viesteistä on ollut positiivisia. Hän on onnellinen saamastaan palautteesta. Puhakkaan on ollut yhteydessä monia homoseksuaalisia urheilijoita, joiden joukossa on ollut myös jääkiekkoilijoita.
– Huomasin viestien sisällöstä, että teolleni oli tarvetta. On jakanut mielipiteitä, olisiko julkista ulostuloa tarvinnut tehdä. Saamieni viestien perusteella tein oikein, Puhakka toteaa.
Jotkut Puhakan saamista viesteistä ovat olleet hyvin henkilökohtaisia. Hän on pystynyt samaistumaan monen kokemuksiin.
– Olen aiemmin kamppaillut samojen asioiden kanssa ja saanut apua muilta. Jos olen itse pystynyt auttamaan toisia, olen saavuttanut tavoitteeni.
Jokaisella on oikeus olla oma itsensä
Jääkiekossa sanotaan pelaajan kantavan apinaa selässään, jos hän ei saa tehtyä maaleja. Homoseksuaalille jääkiekkoilijalle selässä roikkuva apina voi olla oma suuntautuminen. Hetero voi tiputtaa apinansa tehdessään viimein maalin, homolla otus ei irtoa edes hattutempulla. Puhakka sai apinan niskaansa teini-iässä ja tiputti sen vasta 1,5 vuotta uran päättymisen jälkeen. Samaa kokemusta hän ei toivo muille. Siksi Puhakka puhui.
Puhakan toive on, ettei toisten ei-heterojen tarvitsisi olla helpottuneita jääkiekkouransa loppumisesta. Että jokainen voisi olla pukukopissa oma itsensä. Ettei kenenkään tarvitsisi miettiä, tuliko sanoneeksi jotain paljastavaa kolmannen saunailtakaljan jälkeen. Tai että voisi puhua omalla työpaikallaan avoimesti ja rennoin mielin omasta, tavallisesta kotielämästään, niin kuin monet meistä muiden alojen työläisistä voimme. Kun ei tarvitse salailla identiteettiään, ihminen usein työskentelee tuottavammin – tai pelaa lätkää paremmin.
Puhakka ei taklannut kaapin ovea auki saadakseen henkilökohtaista tunnustusta tai purkaakseen julkisuudessa traumakokemuksiaan. Hän teki niin, koska rakastaa jääkiekkoa ja haluaa lajin kehittyvän. Jotta laji kehittyy, kulttuurin on muututtava.
Valmentaja Alpo Suhonen puhui maanantaina Ylen aamussa jääkiekon äijäkulttuurista, jonka on tuntenut 1960-luvusta lähtien. Hän uskoi pelaajien lopettaneen uriaan läpi vuosikymmenten siksi, etteivät he voineet kertoa seksuaalisesta identiteetistään.
– Jääkiekko on konservatiivinen laji ja urheilu on suljettu kulttuuri. Jos vertaa jääkiekkokulttuuria taidekulttuuriin, ei taiteen piirissä käsitellä homoseksuaalisuutta enää näin kuten jääkiekossa, Suhonen sanoi.
– On varmasti valmentajia, jotka ovat sunnuntain jälkeen miettineet omaa suhtautumistaan itseensä ja elämään.
Homoseksuaalinen uimari Ari-Pekka Liukkonen kertoi Ylen haastattelussa kesällä ymmärtävänsä miesporukkojen dynamiikkaa ja huumoria. Samalla hän toivoi, että kyseisissä porukoissa olisi tilaa erilaisille ihmisille. Puhakka on Liukkosen kanssa samaa mieltä.
– Jokaisen pitäisi pystyä olemaan oma itsensä konkreettisesti eikä vain puheen tasolla. Toisille annettu tila ei vie maskuliinisuutta jääkiekosta, jonka luonteeseen kuuluu fyysinen elementti. Se ei muuta lajia itsessään, Puhakka kommentoi.
Fokus juniorivalmennukseen
Kulttuuri muuttuu, kun sitä muutetaan. Siksi tuntuu yllättävältä, etteivät liigaseurat, Liiga tai Jääkiekkoliitto ole olleet Puhakkaan henkilökohtaisesti yhteydessä. Puhakka on valmis vastaamaan kattojärjestöjen kysymyksiin tai auttamaan muuten. Vaikka yhteydenottoja ei ole tullut, Puhakka uskoo seurojen ja valmentajien miettivän, mitä arjessa voisi tehdä seksuaalisen tasa-arvon eteen.
– Toivottavasti asiasta on ainakin keskusteltu, hän toteaa.
Puhakalla ei ole antaa valmiita ratkaisuehdotuksia seurojen toimintaan. Hänestä monessa suhteessa ollaan jo oikealla polulla ja hän uskoo oman tarinansa auttavan muutosta eteenpäin. Puhakka pitää siitä, että erilaisuutta tuodaan jääkiekkopiireissä yhä useammin esiin. Hän kiittelee esimerkiksi maailmanmestarimaalivahti Kevin Lankista, joka on kertonut lukuharrastuksestaan.
– Erilaisuus on monesti haastava asia. Kun jotain normista poikkeavaa tuodaan esiin, se auttaa aina. Ei asian edes tarvitse liittyä seksuaalisuuteen. Kun joku pystyy kertomaan jotain laatikon ulkopuolelta, sekin tuo jääkiekkoon kulttuurin muutosta, Puhakka sanoo.
Puhakka tietää nuorena miehenä itsekin, että muutos alkaa helpoimmin nuorisosta. Hänellä pohdinta omasta seksuaalisuudesta alkoi puberteetin yhteydessä. Siksi Puhakka kääntäisi fokuksen juniorivalmennukseen.
– Seksuaalisuuteen liittyvät ongelmat ovat suurimpia teini-iässä. Nuorten päähän pitäisi saada, että erilaisuus on ok, Puhakka toivoo.
Yhdestä asiasta hän on iloinen: Turun Palloseuran lauantaina järjestämästä pride-ottelusta. Puhakka toivoisi samanlaisia tapahtumia myös muilta liigaseuroilta. Itse hän pääsi kerran urallaan pelaamaan pieni sateenkaarimerkki kypärässään, jota koko silloinen joukkue piti seksuaalista tasa-arvoa kunnioittaakseen. Puhakalle pieni symboli oli valtava sisäisen voiman lähde, mutta hän ei voinut puhua voimaannuttavasta tunteesta joukkuekavereilleen.
Turun pride-ottelussa Puhakka saa olla katsojana miesystävänsä kanssa. Rauhassa ja omana itsenään.
Lue myös: