Yöimetystä tunnin, parin välein. Päivisin pää tuntuu sumuiselta. Elina Rantamoijanen palaa muistikuvissaan muutaman vuoden taakse, esikoisensa Hilman vauva-aikaan. Vertaistuki auttoi jaksamaan univelkaa.
– Minulla oli naapurissa ihana ystävä, jonka luokse saatoin mennä suoraan kellarin kautta vauva kainalossa. Niin niitä päiviä jotenkin jaksoi, Elina Rantamoijanen kertoo helsinkiläisen perhekahvilan vilskeessä.
Suomalaistutkimuksessa lähes 40 prosenttia vanhemmista koki, että heidän lapsellaan on ollut uniongelmia kahden ensimmäisen ikävuoden aikana. Yleisintä oli juuri yöheräily.
Pikkulasten unesta on nyt saatu uutta tietoa laajassa Lapsen uni ja terveys -tutkimuksessa. Aivan pienten lasten unen tunteminen on tärkeää siksi, että hyvää unta voitaisiin paremmin edistää.
– Monet erilaiset tekijät, ympäristötekijät ja perheiden arkiset tavat ja tottumukset vaikuttavat siihen, millaiseksi lapsen uni-valverytmi muodostuu. Uniongelmiin voidaan siis myös vaikuttaa, tutkimuspäällikkö Juulia Paavonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta sanoo.
Huomio unirytmiin jo kolmekuisesta lähtien
Uuden tutkimustiedon mukaan vauvan uni-valverytmin kehittyminen on erityisen tärkeää. Unirytmin kehityksen viivästyminen on yhteydessä siihen, että lapsella on enemmän myös nukahtamisen pulmia ja yövalvomista.
Käytännössä unirytmin kehittyminen tarkoittaa sitä, että unirytmi muuttuu säännölliseksi ja päiväunen määrä vähenee.
Tutkija ja HUS:in lastenpsykiatrian erikoislääkäri Juulia Paavonen ajatteleekin, että vauvan unirytmiin kannattaa kiinnittää huomiota jo hyvin varhain. Perheiden pitäisi hänen mielestään saada nykyistä aiemmin tukea lasten nukkumiseen.
– Jo ihan pienet lapset, kolmen kuukauden iästä alkaen, hyötyisivät unirytmin kehitystä hyvällä tavalla tukevista käytännöistä, hän sanoo.
Hyvä yöuni jo aivan pienenä, kolmen kuukauden iässä, ennakoi hyvää unen laatua ja hyvinvointia myöhemminkin. Tutkimukseen osallistuneilla, vauvoina öisin hyvin nukkuneilla lapsilla oli muita vähemmän erilaisia tunne-elämän ja käyttäytymisen haasteita vielä 2- ja 5-vuotiaina.
Yöheräily helpottaa toisen ja kolmannen ikävuoden välillä
Pienten lasten unirytmin kehitys ja unen laatu vaihtelevat hyvin paljon. Se tulee nopeasti esiin myös jutustellessa helsinkiläiseen perhekahvilaan tulleiden pikkulasten vanhempien kanssa. Monessa perheessä heräillään öisin. Ne, joilla nukutaan pidempiä pätkiä, osaavat arvostaa untaan.
Yleensä vuorokausirytmi alkaa vakiintua 3–6 kuukauden paikkeilla. Nukahtamisvaikeudet alkavat yleensä helpottaa noin puolen vuoden ikäisenä. Yöheräilyt sen sijaan ovat yleisiä pitkään.
– Yöheräilyt vähenevät selvästi vasta toisen ja kolmannen ikävuoden välillä, Juulia Paavonen sanoo.
Riittävästi valoa varsinkin aamuisin
Unirytmin kehittymistä voivat edistää aivan arkisetkin keinot, esimerkiksi selkeät iltarutiinit ja päiväunien ajoittaminen. Lapsen uni ja terveys -tutkimuksessa myös valaistus nousi esiin merkittävänä pikkulasten unipulmiin vaikuttavana tekijänä.
Riittävä valaistus päiväsaikaan, erityisesti aamuisin, on tärkeää lapsen unirytmin kehityksen kannalta. Suomen olosuhteissa, pimeän talven ja valoisan kesän vaihdellessa, valon määrä on kuitenkin erityinen haaste.
Valoon liittynee myös se, että loppuvuodesta syntyneillä pikkulapsilla on muita ikäisiään enemmän uniongelmia.
– Jos valoa tulee päivän aikana liian vähän tai sitä tulee illalla liikaa keinovalojen kautta, se voi häiritä unirytmin kehitystä ja aiheuttaa univaikeuksia, Juulia Paavonen sanoo.
Nukahtamisen tapa voi rikkoa yötä
Nukahtamiseen liittyvissä pulmissa taustalla on puolestaan usein hankalaksi muodostuva uniassosiaatio, mikä on monissa öisin heräilevissä perheissä tuttua. Lapsi tarvitsee aina havahtuessaan vanhemman apua ja jotakin tiettyä toimintaa, vaikkapa maidon syömistä tai tutin.
Maidon saamiseen yhdistyi myös Elina Rantamoijasen esikoisen, Hilman, nukahtaminen. Vaikka neuvolan uniohjaajakin kävi kotona auttamassa, yöheräily ja öinen imetys jatkuivat puoleentoista ikävuoteen asti.
– Hilma sai maidolla itsensä takaisin uneen. Uskon, että siihen ja läheisyyden tankkaukseen se öiden rikkonaisuus liittyikin, Elina Rantamoijanen kertoo.
Myös kuopuksen, Saiman, imettäminen on Elina Rantamoijaselle tärkeää, mutta maidon yhdistäminen nukahtamisen hetkeen on nyt onnistuttu välttämään. Saima nukahtaa illalla silittelyyn tai taputteluun eikä aina tarvita niitäkään.
Siskokset ovat temperamentiltaan erilaisia, ja pikkusisko on päiväunillaankin tottunut ympäröiviin ääniin. Toisena lapsena joutuu myös välillä odottamaan.
– Ehkä hän on päässyt paremmin jatkamaan unta, kun en ole itse heti ollut siinä tarkistamassa, Elina Rantamoijanen pohtii.
Apina heittää voltteja – huomaako lapsi?
Pienten lasten unipulmat väsyttävät vanhempia lukuisissa perheissä. Mutta onko kovin katkonaisella tai vähäiseksi jäävällä unella vaikutusta lapsen kehitykseen?
Kahteen ikävuoteen mennessä päättelytaidoissa, kielellisessä ja motorisessa kehityksessä ei suomalaistutkimuksessa havaittu eroja vähän ja paljon heräilevien lasten välillä.
Tarkkaavuuden taitoihin runsas yöheräily näyttää kuitenkin olevan yhteydessä.
Lapset jaettiin kahdeksan kuukauden iässä hyvin nukkuviin ja niin sanottuihin heräilijöihin, jotka heräsivät öisin vähintään kolme kertaa. Erot näkyivät selkeimmin, kun samat lapset olivat kaksivuotiaita.
Erot tulivat esiin kaikkein tarkimmissa tietokonetehtävissä. Lapsen katseen suuntaa tarkkailemalla selvitettiin, oppiko hän ennakoimaan, mihin voltteja heittävä apina ilmestyy.
– On mahdollista, että jos nukkuminen jää huonommaksi, toiminnot eivät pääse kehittymään samalla tavalla kuin niillä, jotka nukkuvat paremmin, väitöskirjaa Tampereen yliopistossa tekevä Tiina Mäkelä sanoo.
Aiemmista aikuisille ja vanhemmille lapsille tehdyistä tutkimuksista tiedetään, että juuri tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen taidot ovat niitä, jotka kärsivät heikosta unesta.
Tukea neuvolasta, jos heräily on tiuhaa
Milloin lapsen uniongelmat sitten ovat sitä mittaluokkaa, että niihin kannattaa hakea ulkopuolista apua?
Jos lapsi puolen vuoden iän jälkeen heräilee öisin yli kolme tai neljä kertaa, on Juulia Paavosen mielestä viimeistään syytä tarttua asiaan.
– Viimeistään silloin kannattaa ilman muuta kiinnittää huomiota siihen, mitkä tekijät juuri omassa perheessä voisivat vaikuttaa yöheräilyyn, Juulia Paavonen sanoo.
Elina Rantamoijanen olisi varsinkin esikoisensa vauva-aikana toivonut enemmän tietoa sekä käytännön kokemuksia muilta vanhemmilta, kaikessa kun oli uuden äärellä. Kahden lapsen äitinä konsteja ja kokemusta on pikku hiljaa kertynyt. Häntä itseään on auttanut myös rennompi asenne.
– Ehkä osaan ottaa nukkumiseen liittyvät asiat rennommin. Että kyllä tämä tästä menee, Elina Rantamoijanen sanoo.
Lapsen uni ja terveys -tutkimuksessa on mukana noin 1 700 perhettä Tampereen seudulta. Tutkimukseen osallistuvat lapset ovat syntyneet vuosina 2011–2013. Lasten nukkumista on tutkittu useana vuonna, jo muutaman kuukauden iästä lähtien. Osaa tutkimustuloksista ei vielä ole julkaistu tieteellisissä artikkeleissa.
Lue myös:
Asiantuntija neuvoo: Näin saat vauvan nukkumaan – ja pysymään unessa
Mannerheimin lastensuojeluliiton verkkosivut: MLL: Lapsen uni