Berliinin muurin murtuminen marraskuun 9. päivänä 1989 yllätti Suomen ulkopoliittisen johdon.
Presidentti Mauno Koivisto tunsi laajasti poliittista ja sotilaallista tiedustelua, mutta Itä-Saksan eli Saksan demokraattisen tasavallan, DDR:n, nopea mureneminen tuli hänellekin täysin puskista.
Koivisto kirjoitti muistelmiensa toisen, ulkopolitiikkaa käsittelevän osan saatesanoissa, että Saksojen yhdistyminen tapahtui kuin varkain.
– Saksalaiset olivat sitkeästi puhuneet Saksojen joskus tapahtuvasta yhdistymisestä, mutta kun se hetki tuli, se tuli yllättäen, kuin varkain, ja hämmennys oli suuri niin saksalaisten kuin Berliinissä ylintä valtaa käyttäneiden miehitysvaltojenkin piirissä, Koivisto muisteli 4. kesäkuuta 1995 päivätyssä tekstissään.
Pakolaisongelma huolestutti Länsi-Saksaa
Presidentti Koivisto oli oikeaan aikaan oikeassa paikassa, kun hän vieraili lokakuun alussa 1989 Länsi-Saksassa. Koivisto kertoo muistelmissaan, että vierailun aikana ei ollut aavistustakaan kuukauden kuluttua tapahtuvista mullistuksista.
Länsisaksalaiset isännät kertoivat Koivistolle Itä-Saksan pakolaisongelmasta. Itäsaksalaiset olivat syksyn aikana kiihtyvään tahtiin paenneet Unkarin ja Tšekkoslovakian kautta Länsi-Saksaan.
Länsi-Saksan ulkoministeri Hans-Dietrich Genscher sanoi Koivistolle, että tilanne ei voinut jatkua tällaisena kauan. Länsi-Saksaan oli vuoden aikana paennut lähes puoli miljoonaa itäsaksalaista.
Koiviston mukaan Genscher koki kiusallisena keskustelun Saksan yhdistymisestä ja Euroopan rajojen siirtelystä.
Koivisto palasi kotiin 5. lokakuuta, ja kaksi päivää myöhemmin Itä-Saksa juhli näyttävästi 40-vuotispäiväänsä.
Vihreät Koiviston luona Honeckerin eropäivänä
Vihreiden entinen kansanedustaja Osmo Soininvaara on muistellut tapaamistaan presidentti Koiviston kanssa 18. lokakuuta 1989. Tapaamiseen osallistuivat myös vihreiden kansanedustajat Pekka Haavisto ja Erkki Pulliainen.
Soininvaara luonnehtii Koiviston käsitystä Euroopan tulevaisuudesta talouspainotteiseksi.
Koivisto oli Soininvaaran mukaan arvioinut, että Neuvostoliitto päästää Unkarin ja Puolan länteen, koska ne maat ovat niin velkaantuneita, että Neuvostoliitto ei halua maksaa niiden velkoja.
– Sanoin siihen, ettei DDR:n hallituskaan kovin vankasti pallillaan istu, johon presidentti vastasi vähän tuohtuneena, että DDR:n talous on niin vahvalla pohjalla, ettei sitä uhkaa mikään, Soininvaara kirjoittaa blogissaan.
Soininvaara kertoo ajatelleensa aivan toisin.
– Jos 150 000 mielenosoittajaa on Leipzigin kaduilla sitä mieltä, ettei keisarilla ole vaatteita, tarvitaan monta panssarivaunua vakuuttamaan, että keisari on pukeutunut mitä tyylikkäimmin, Soininvaara kuvailee lokakuun 1989 tunnelmia.
Itä-Saksan johtaja Erich Honecker joutui eroamaan samana päivänä, kun vihreät kansanedustajat tapasivat Koiviston.
Koivisto on muistelmissaan todennut tulleensa Honeckerin kanssa erinomaisesti toimeen. Keskustelut olivat olleet mielenkiintoisia ja helppoja.
Koivisto muisteli hirvijahtia, joka järjestettiin Honeckerin vierailun yhteydessä lokakuussa 1984. Honecker ja hänen valtiosihteerinsä olivat ampuneet jahdin loppuvaiheissa hirven. Koiviston mukaan hirvijahdista riitti puhetta vielä vuosiksi eteenpäin.
– Muiden vieraitteni kanssa en metsällä käynytkään, Koivisto kuvaili suhdettaan Honeckeriin.
Gorbatšov vieraili Suomessa lokakuun lopulla
Kolme viikkoa Koiviston Saksan-matkan jälkeen, 25.–27. lokakuuta, Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatšov saapui viralliselle valtiovierailulle Suomeen.
Gorbatšov tunnusti vierailunsa aikana varauksitta Suomen puolueettomuuden, josta oli taitettu peistä neuvostojohtajien kanssa vuosikymmenien ajan.
Koivisto kuvailee muistelmissaan, kuinka hän Gorbatšovin vierailun yhteydessä tarjotulla illallisella kysyi vieraalta, muistiko tämä, miten Marxin ja Engelsin laatima Kommunistinen manifesti Euroopan hullulta vuodelta 1848 alkoi.
"Aave liikkuu Euroopan yllä" -tekstiä mukaillen Koivisto sanoi Gorbatšoville, että Saksojen yhdistymisen aave liikkuu Euroopan yllä.
Koiviston mukaan Gorbatšov vastasi, että hän ei pitänyt Saksojen yhdistymistä realistisena mahdollisuutena.
– Historia on vaikea asia. On vaikeata arvata sen mahdollista kehitystä. Ehkä joskus yhdistynyt Saksa on reaalinen asia, Koiviston muistelmissa lainataan Gorbatšovin sanoja.
Saksan-kysymys varjosti Suomen ulkopolitiikkaa
Koiviston muistelmissa todetaan niukasti, että vain kaksi viikkoa Gorbatšovin Suomen vierailun jälkeen Berliinin muuri avautui.
Helmikuussa 1990 Gorbatšov avasi Neuvostoliiton ja Länsi-Saksan välisissä neuvotteluissa lopullisesti oven Saksojen yhdistymiselle, ja Saksat yhdistyivät 3. lokakuuta 1990.
Saksan-kysymys oli herkkä asia Suomen ja Neuvostoliiton suhteissa. Vuonna 1948 solmitussa YYA-sopimuksessa Saksa mainittiin uhkana, joka voisi laukaista sopimuksen sotilaalliset yhteistyöartiklat.
Kylmän sodan aikana Saksan tapahtumat aiheuttivat aina jälkijäristyksiä myös Suomen ja Neuvostoliiton suhteissa. Presidenttinä Koivisto varjeli Suomen itäsuhteita myös Euroopan 1980–luvun lopun ja 1990–luvun alun melskeissä.
Holkerin hallitus mursi muureja Suomessa
Suomen sisäpolitiikassa muurit olivat murtuneet keväällä 1987.
Entinen kokoomusjohtaja Harri Holkeri muodosti huhtikuun lopulla 1987 hallituksen, joka oli ensimmäinen SDP:n ja kokoomuksen sinipunahallitus.
Holkerin hallitus syntyi presidentti Koiviston käsiohjauksessa. Se hajotti keskustapuolueen silloisen puheenjohtajan Paavo Väyrysen kaavailut porvarihallituksesta ja demaritaustaisen Koiviston kaatamisesta vuoden 1988 presidenttikisassa.
Koivistoa ja Holkeria, Suomen Pankin miehiä, yhdisti myös vakaan markan politiikka. Vientiteollisuudessa ja pankkimaailmassa monet vaikuttajat ajoivat samaan aikaan markan ulkoisen arvon alentamista eli devalvaatiota.
Ulkopolitiikassa pääministeri Holkeri oli käynyt 1970-luvulla presidentti Urho Kekkosen kovan ulkopoliittisen koulun ja tuki presidentti Koiviston varovaisten askelten politiikkaa.
Holkerin hallituksen ulkoministerinä aloitti Kalevi Sorsa (sd.). Pitkäaikainen pääministeri ja kokenut ulkopolitiikan vaikuttaja joutui vuoden 1989 alussa tekemään tilaa SDP:n uudelle puheenjohtajalle Pertti Paasiolle.
Ylen haastattelussa tammikuussa 2018 Paasio nosti koko poliittisen uransa ylivoimaiseksi huippuhetkeksi – ei Berliinin muurin kaatumista – vaan Etelä-Afrikan mustien vapaustaistelun johtajan Nelson Mandelan tapaamisen maaliskuussa 1990 Tukholmassa.
Euroopan uusi tilanne avasi tietä länteen
Länsi-Euroopan taloudellisessa ja poliittisessa yhteistyössä tapahtui 1980-luvun lopulla merkittäviä muutoksia.
Euroopan talousyhteisöön kuuluneet EY-maat asettivat tavoitteeksi tiiviimmän talousliiton muodostamisen vuoden 1992 loppuun mennessä. Tämä kehitys johti Euroopan unionin perustamiseen.
Suomi oli hoitanut läntiset taloussuhteensa Euroopan vapaakauppajärjestön, EFTAn, kautta. Uudessa tilanteessa piti ratkaista, miten EY- ja EFTA-maiden suhteet järjestetään.
Koivisto kertoo muistelmissaan komission puheenjohtajan, ranskalaisen Jacques Delorsin vuoden 1989 alussa tekemästä aloitteesta. Delors esitti EY:n ja EFTAn yhteistyön kehittämistä. Järjestöille piti luoda yhteisiä päätöksenteko- ja hallintoelimiä.
Koiviston mukaan Suomen kannalta oli tärkeää mennä katsomaan muiden kortit.
– Asemaamme varjostivat erityisesti eräiden ruotsalaisten ja itävaltalaisten taholta esitetyt väitteet, että tämä tie ei olisi realistinen, koska Suomi tulisi joka tapauksessa idänsuhteittensa vuoksi sanomaan ei, Koivisto kuvailee neuvottelujen lähtötilannetta.
Suomen tie EU:n jäseneksi alkoi ETA-neuvotteluista
Syksyllä 1989 Holkerin hallitus valmisteli Suomen osallistumista seuraavan vuoden alussa alkaviin ETA-neuvotteluihin.
Hallitus oli kaavaillut tuovansa ETA-neuvotteluja koskevan selonteon tai tiedonannon eduskunnan käsiteltäväksi 7. marraskuuta 1989 eli kaksi päivää ennen Berliinin muurin murtumista.
Eduskunnan ja myös hallituksen kiireiden vuoksi tiedonantokeskustelu voitiin aloittaa kuitenkin vasta marraskuun lopulla, kolme viikkoa Berliinin muurin murtumisen jälkeen.
Eduskuntakeskustelusta tuli terävää sanailua hallituspuolueiden edustajien ja oppositiossa kipuilleen keskustan johdon välillä. Oppositiojohtaja Väyrysen ohella keskustan ääntä käytti erityisesti tuleva pääministeri Esko Aho, jonka johdolla Suomi liittyi EU:n jäseneksi vuoden 1995 alusta.
Keskustan moitteet hallitukselle keskittyivät enemmän hallituksen haluttomuuteen ottaa oppositiota mukaan neuvottelulinjan valmisteluun ja menettelytapaan: tiedonanto vai selonteko, kuin päätökseen aloittaa ETA-neuvottelut.
Holkerin hallituksen ETA-neuvottelulinja sai viikon kestäneen kiistelyn jälkeen eduskunnan enemmistön tuen 5. joulukuuta 1989. Ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen (kok.) matkusti vielä ennen joulua EFTAn ja EY:n yhteiskokoukseen.
Ahon porvarihallituksessa (1991–95) Salolainen sai jatkaa samalla neuvottelutiellä EU-jäsenyyssopimukseen saakka. Loppusuoralla Suomen tietä länteen tasoitti Neuvostoliiton hajoaminen elokuun 1991 epäonnistuneen vallankaappausyrityksen jälkeen.
Lue ja katso myös: