Tunnettu muusikko Heikki Hela kierteli Gospel Power -bändin kanssa kahtena kesänä Itä-Saksaa ja aisti muutoksen tuulet.
DDR oli alkanut vuonna 1988 pehmentää kovaa julkikuvaansa nuorison ja opposition paineissa. Esimerkiksi kesällä 1988 Bruce Springsteen pääsi esiintymään Itä-Berliiniin.
Gospel Power ja Heikki Hela puolestaan kiertelivät DDR:ää niin maaseudulla kuin Berliinissäkin ja tutustuivat itäsaksalaisiin illanistujaisissa ja riehakkaissa kirkkokonserteissa. Helan kokemukset ja muistot tavallisista itäsaksalaisista ovat murroksen alta lämpimät ja tarkat.
Kirkonmenot kuin elokuvasta Blues Brothers
Suomalainen Gospel Power -bändi tuli kesäkuussa 1988 Checkpoint Charlienkautta DDR:ään. Konsertteja oli maassa kaikkiaan yksitoista. Suomalaiset liikkuivat ja kiertelivät sikäläisen kirkkokuoron mukana.
Saksalainen kuoro keikkaili pakettiautollaan ja Trabanteilla. Suomalaiset ajoivat perässä autot täynnä soittimia sekä äänentoisto- ja valolaitteita.
Ensimmäinen keikka oli kaatua suuren kirkon akustiikkaan. Pitkä jälkikaiku ei sopinut tyhjässä kirkossa sound checkissa lainkaan bändin musiikille. Paikallinen kirkkoherra sakastissa lohdutti kuitenkin soittajia:
– Ottakaa pojat kaljaa, niin jaksatte.
Gospel-musiikkiaan Suomessa soittaneet nuoret miehet eivät olleet tällaiseen kirkoissa tottuneet. Suuri saksalainen kirkko alkoi kuitenkin illasta täyttyä ja oli lopulta täpötäynnä ihmisiä parvia myöten.
– Kun kirkko oli täynnä ihmisiä, jälkikaiusta ei enää ollut haittaa, se sopi täydellisesti musiikillemme. Ihmiset lauloivat mukana gospel-standardeja bändin kanssa.
Kolmiääninen yhteislaulu bändin kanssa yllätti soittajat. Meno tuntuu olleen hieman kuin elokuvan Blues Brothers kirkkokohtaus, jossa James Brown nostaa tunnelmat kattoon. Odotetusta saksalaisesta jäykkyydestä ei ollut tietoakaan. Nuoria roikkui kirkossa kaiteillakin.
Laulava oppositio kirkkojen suojissa
Muutosten vuosi 1988 oli alkanut DDR:n mediassa näyttävästi. Neues Deutschland -lehden uudenvuoden ykkösuutinen pääsivulla oli "Matti Nykänen gewann – Jens Weissflog dritter". Suomalaisten ja itäsaksalaisten suhteet olivat olleet 1970- ja 1980-luvuilla tiiviit.
Gospel Power ihmetteli suosiotaan Itä-Saksassa. Heikki Hela kertoo, että yhtä tunnettuja ja suosittuja kuin Nykänen he eivät sentään olleet. Jälkikäteen asiaa pohdittaessa on alkanut selvitä suosion syy.
– Olimme nuoria ja innokkaita ja uskoimme, että jengi tykkää meistä aivan hirveästi. Myöhemmin olen tajunnut, että nouseva kansanliike oli juuri kirkkojen suojissa. Kirkot olivat olleet kokoontumispaikkoja. Sattumalta me liikuimme juuri hetkessä, ja ehkä joku sattui meistä vielä tykkäämäänkin siellä.
Ossi-elämän ajankuvaa harmaasta mustaan
Heikki Hela kertoo katselleensa tv-sarjoja, kuten Saksan lähihistoriaa luotaavaa Deutschland 86:ta. Itäsaksalaiset ovat osseja, länsisaksalaiset wessejä. Vaikka itäsaksalaisten ossi-elämä tehdään tv-sarjoissa usein koomiseksi, sarjojen ajankuva tuntuu tutulta DDR:ssä kahtena kesänä liikkuneesta. Ossilla viitataan itäsaksalaisuuteen.
Trabanttien käry, tupakointi ja kivihiilen musta noki tuntuivat joka paikassa ja tekivät kaiken harmaaksi. Se tunkeutui bändin soittimiinkin kiertueella.
– Kun bändimme rumpali vaihtoi virvelirumpuunsa uuden kalvon ulkona, uusi valkoinen kalvo oli hetkessä täynnä mustia pisteitä. Hiiltä oli ilmassa joka paikassa, muistelee Hela.
Musiikilliset yhteydet Itä-Saksaan oli luotu jo aiemmin. Suomalaisia gospel-muusikoita oli käynyt DDR:ssä ennen Gospel Poweriakin. Hela ja Gospel Power asuivat kiertueellaan maaseudulla saksalaisissa perheissä Sonderhausenissa ja tulivat hyvinkin tutuiksi monien paikallisten kanssa.
Heikki Helaa majoittanut pastori Jürgen Hauskeller kierrätti nuoria suomalaisia pitkin maata. Retkiä tehtiin muun muassa Weimariin. Retkikohteena oli myös Buchenwaldin keskitysleiri.
Tuhansien toiveiden yö
Heikki Hela oli DDR:ssa toisen kerran alkusyksystä 1989 viikon ajan. Hän kävi tapaamassa ihmisiä, joihin oli tutustunut edellisenä kesänä kiertueella. Muutoksen tuulet olivat ilmassa.
Unkari oli avannut rajat. Ossit jonottivat Trabanteissa Unkarin kautta Itävaltaan pääsyä.
DDR:ssä kaikki tuntuivat odottavan jokaista. Maaseudulla oli rauhallista, mutta tulevaa mietittiin. Berliinissä syksyllä 1989 alkoi olla levotontakin. Valtiona DDR juhli 40-vuotisjuhliaan, mutta yhtäkkiä kaikki muuttui.
– Ei kukaan uskonut, että se tapahtuisi niin nopeasti. Taisi tapahtua ihan puoliksi vahingossa, kun hallituksen tiedottaja Günter Schabowski lausahti, että nyt se raja ilmeisesti aukeaa.
Heikki Helan yksi tunnetuimmista kappaleista on "Uneton yö". Laulun yhdessä säkeessä kerrotaan, että on "tuhansien toiveiden yö". Tuhansien toiveiden yötä Hela ei kuitenkaan itse ole yhdistänyt Berliinin muurin murtumiseen.
– Se oli valtava toive niillä ihmisillä, jotka me opimme silloin tuntemaan, että jos jonain päivänä pääsisi länteen. Oli se tuhansien toiveiden yö.
Voisiko Helaa kiinnostaa kirjoittaa vielä noista ajoista joskus?
– Voisihan sitä miettiä ja jotain absurdia ehkä tehdä, vaikkapa oluesta sakastissa tai kuinka mentiin Trabanteilla kohti Buchenwaldia. En tiedä, sanoo Hela.
Berliinin muurin murtumiseen marraskuussa 1989 liittyy monelle muistelijalle henkilökohtaisia tuntemuksia.
Saksan nykyinen liittokansleri Angela Merkel on esimerkiksi harmitellut The Guardian -lehden haastattelussa, että hänellä sattui olemaan juuri silloin illalla saunailta, kun raja avattiin ja muuri alkoi murtua länteen.