Kun oma lapsenlapsesi kysyy 20 vuoden päästä, mitä sinä teit maapallomme hyväksi, mitä vastaat?
Aktivistimummot vastaavat, että me yritimme parhaamme ja saimme aikaan ison heräämisen. Tähän pohjautuu lokakuun lopussa Facebookissa avautunut Aktivistimummot-ryhmä. Perustajajäsenet odottivat, että vuodenvaihteeseen mennessä ryhmään liittyisi 500 jäsentä.
Toisin kävi.
Reilussa viikossa mummoaktivisteiksi ryhtyi yli 3 000 ihmistä. Suurin osa ryhmään liittyneistä tulee pääkaupunkiseudulta, toiseksi eniten Tampereelta. Aktiiveja löytyy kuitenkin jo useita kymmeniä muun muassa Briteistä, Ruotsista ja Espanjasta.
Pirkanmaalainen kirjailija Kaija Pispa on yksi tuoreista mummoaktivisteista. Hän liittyi Facebook-ryhmään heti, kun kutsu kävi.
– Tajusin heti, että näin se kuuluu olla: isoäiti- ja isoisäikäiset voivat nyt aktivoitua yhdessä. Meillä on aikaa perehtyä ilmastonmuutokseen, levittää tietoa ja näyttää mallia lastenlapsille, Pispa kertoo.
Ilmapiiri Aktivistimummoissa tuntui some-ryhmäksi poikkeuksellisen lämpimältä ja maltilliselta. Ryhmässä ei öyhötetä tai huudeta, vaan keskustellaan ja vieläpä tietoon perustuen.
Aktivstimummouden idean isoäiti Seija Kurunmäki havahtui ilmastokriisiin kymmenisen vuotta sitten. Hän työskenteli Sitran projektissa, jossa tehtiin skenaarioita siitä, miten ilmastonmuutos vaikuttaa vuoteen 2030 mennessä. Projektissa käytiin läpi erilaisia tulevaisuuden kuvia ja vaihtoehtoja pahimmista uhkakuvista lievempiin.
Kurunmäki on viime vuosien aikana nähnyt, miten pahasti toivottu skenaario hallitusta ilmastonmuutoksesta on mennyt pieleen.
–Olemme menossa kohti maailmaa, joka muistuttaa pannuhuonetta, Kurunmäki sanoo.
Tammikuussa hän alkoi kerätä verkostoistaan erilaisia ammatteja edustavia ihmisiä, joiden kanssa luoda ilmastonmuutosta vastustava yhteisö. Tavoitteena oli myös tuoda toivoa kriisin keskelle.
Lopulta koossa oli 12 naisen ryhmä.
– Liikkeen nimi oli helppo keksiä. Aktivisti on toimeen tarttuva ihminen ja mummo-sana taas on jotakin lämmintä ja lempeää, armollista ja kotoista, Kurunmäki kertoo.
– Aktivistimummot kuulostaa tarpeeksi radikaalilta, siinä on ytyä, Pispa lisää.
Mukaan voi liittyä kuka tahansa: mummo, pappa tai vaikkapa lapseton, kunhan löytyy empatiakykyä ja tahtoa vaalia maapalloa tuleville sukupolville, omille tai muiden jälkeläisille.
Tieto ja taito eivät katoa eläkkeellä
Aktivistimummojen 12 perustajajäsentä ovat kaikki korkeakoulutettuja naisia, joilla on takanaan pitkä ura ja kovaa asiantuntijuutta yhteiskunnan eri alueilla. On viestijöitä ja kirjailija, lastenpsykiatri ja tutkimusjohtaja, päätoimittaja sekä geenitutkija.
Kurunmäki taas on palkittu ruokavaikuttaja ja viestinnän ammattilainen.
–Tosin nyt aion painattaa käyntikorttiini Aktivistimummon.
Ikä tai eläköityminen eivät ole aktivistimummouden kriteereitä. Kurunmäki tahtoi valjastaa kaiken sen hiljaisen asiantuntijuuden, joka usein eläkeelle pääsyn jälkeen tuntuu unohtuvan muulta yhteiskunnalta.
– Tässä vaiheessa elämää on aikaa tehdä asioita ja vapaaehtoistyötä, jota tiivis työelämä ei mahdollista. Eivät elämänjano tai asiantuntijuus noin vain sammu eläkkeellä, Kurunmäki sanoo.
Se on aktivismia, passiivista vastarintaa, joka näkyy kassoilla.
Kaija Pispa
Mummoaktivistit pyrkivät kohti kohtuullista elämäntapaa niin, ettei välttämättömyyksistä tarvitse luopua. Jokainen voi tehdä parhaansa, lempeästi ja armollisesti, mutta päättäväisesti.
Aktivistimummot kokevat eläneensä vaurauden ja kuluttamisen aikaa, jona ihmisestä puhuttiin kuluttajana ja ostaminen kuului elintason nousuun.
Ryhmässä ei kuitenkaan tuomita muita ja toisten valintoja. Mummouden lempeys on kohtuuden tavoittelua myös arjen valinnoissa.
– Helsingissä on helppo sanoa, että sen kun jättää autoilun, mutta maaseudulla autottomuus ei välttämättä ole mahdollista. Siksi etsimme ratkaisuja, jotka eivät ole kohtuuttomia, mutta vaikuttavat silti, Kurunmäki sanoo.
Facebook-ryhmän seinällä puututaan ruokahävikkiin ja palmuöljyyn, pikamuotiin ja kulutusjuhliin. Siihen, mitä ostaa ja mitä jättää ostamatta.
– Se on aktivismia, tietynlaista passiivista vastarintaa, joka näkyy sitten kassoilla, Kaija Pispa toteaa.
Olenko minä omistamani tavarat?
Ryhmän marraskuun teemana on vaatteiden vaikutus ilmastoon. Sivuilla vaihdetaan käytännön vinkkejä siitä, miten kierrättää helpommin, kuinka korjata vanha ja pärjätä ostamatta uutta tai mitkä olisivat tulevaisuuden uusiutuvat tekstiilimuodot.
– Meidän lähtökohtamme on tutkittu tieto ja sitä me myös jaamme. Tieto antaa mahdollisuuden valita vaikka eri tuotteiden välillä, Kurunmäki toteaa.
Kirjailija Kaija Pispan mukaan mummoikäisillä on jo kykyä luopua. Kohtuullisuus ja luopuminen limittyvät identiteettiin saakka.
– Ei tuhlata tai pröystäillä. Ja sehän tietää sitä, että ihmisten täytyy miettiä, mikä minä olen. Olenko minä ne omistamani tavarat, vai olenko minä joku muu, Pispa sanoo.
Eduskuntataloon sisälle asti
Arjen tekojen ja somevaikuttamisen lisäksi aktivistimummot pyrkivät vaikuttamaan päättäjiin ja päätöksiin asti.
– Päättäjiin vaikuttaminen on meidän äänestävien mummojen tärkein tehtävä. Niin saadaan tarvittavat muutokset aikaan ja hallitukset tekemään kunnianhimoisempaa ilmastopolitiikkaa, Kurunmäki toteaa.
Kurunmäki korostaa fossiilisten polttoaineiden korvaamisen merkitystä ja sitä, että korvaaminen vaatii poliittisia päätöksiä. Hän kertoo, että nyt on aika tehdä kotiläksyt ja miettiä, missä ilmastoasioissa mummoenergiaa tarvitaan eniten.
Sitten on tiedossa vierailu eduskuntaan.
– Olisi upeaa marssia eduskuntataloon 3 000 mummon voimin.
Nuoria ei pelotella, he pelkäävät
Tammikuussa mummot käynnistävät ilmastonmuutosta käsittelevän luentosarjan Helsingin Oodissa. Ensimmäisenä puhujana on ympäristöahdistuksen tutkija Panu Pihkala.
Ahdistuksen käsittely onkin mummoille ominaista työtä.
Julkisuudessa aikuiset ihmiset päättäjistä alkaen ovat tehneet ulostuloja nuorten ahdistuksesta.
Vaikka ilmastokriisi pelottaa nuoria, moni pistää pelon pelottelun piikkiin.
Mummot ovat lasten puolella, eivätkä halua vähätellä heidän kokemustaan tulevaisuuden pelosta. Pienen lapsen ahdistusta voi lievittää, vaikkapa opettamalla lapsenlapselle tapoja toimia ilmaston hyväksi.
Kurunmäen omat lapsenlapset ovat kolmekymppisiä vuonna 2050.
– Jos saan elää yhdeksänkymppiseksi ja he kysyvät minulta, mitä sinä mummo teit ilmaston hyväksi, haluan vastata, että tein kaikkeni.