Kristinusko vai tiedeusko? Nykyihminen valitsee yleensä jomman kumman. Etenkin nuorten penseä suhtautuminen kristinuskoon on saanut piispat mietteliäiksi.
Kirkkohallitus julkaiseekin nyt Tieteiden lahja – Piispojen puheenvuoro tieteiden arvosta ja tehtävästä Jumalan luomakunnassa -julkaisun. Puheenvuorossa tehdään selvä ero kirkon uskon ja tiedeuskon välille. Piispat tekevät eroa myös yleistynyttä tiedevastaisuutta kohtaan.
Tieteen tulosten katsotaan selittävän aistein havaittavan maailman mitattavia asioita, mutta se ei kykene vastaamaan esimerkiksi moraalia ja merkityksiä koskeviin kysymyksiin. Siinä missä tieteen tehtävä on selittää maailmaa, kristinusko pyrkii pelastamaan ja uudistamaan sen.
Vaikka tiede ja usko toimivat eri tasolla, ne puhuvat samasta todellisuudesta. Siksi niiden tulisi piispojen mukaan käydä vuoropuhelua. Tiedeuskoksi sanotaan näkemystä, jonka mukaan tiede kykenee vastamaan kaikkiin ongelmiimme. Tällaista tiedeuskoa voidaan piispojen mukaan pitää enemmänkin filosofisena aatteena.
Toisaalta piispat puolustavat tieteen ja totuuden etsimistä ihmisen kutsumuksena ja tiedeyhteisöä yhtenä ihmiskunnan tärkeimmistä instituutioista. Tästä syntyy ajatus tieteestä lahjana. Ilman sitä ei ihmiskunnan haasteita pystytä ratkaisemaan.
Raportissa myönnetään, että kristillisen teologian ja luonnontieteen välillä on eroja. Mahdolliset jännitteet pitää silottelematta tunnistaa. Niitä ei nosteta sen enempää esiin, vaan korjaillaan länsimaissa 1800-luvulla yleistyneitä käsityksiä uskonnon ja tieteen välisestä sotatilasta. Piispat korostavat vuoropuhelua näiden kahden välillä.
Jumala loi
Otsikon tekstiin kiteytyy se, mikä erottaa kristinuskon ja tiedeuskon.
Tieteelle ei kelpaa vastaukseksi uskonnon tarjoama vastaus maailman synnystä ja olemuksesta, jos luomiskertomusta tulkitaan luonnontieteellisenä teoriana. Toisaalta monet nykyiset kristillisen kirkkokunnat hyväksyvät evoluutioteorian ja kosmologian uusimmat tulokset, eivätkä pidä Raamattua luonnintieteellisenä oppikirjana.
Nykyajan kristilliset fundamentalistit ja osa luonnontieteen tutkijoita ovat asettaneet tieteen ja uskon vastakkain, vaikka esimerkiksi yliopistolaitos on syntynyt ja pitkään kehittynyt kirkon suojissa.
Piispat tiivistävät kristillisen teologian ja erityisesti luonnontieteiden suhteen neljään väitteeseen:
- Kristillinen teologia haluaa olla avointa tieteen tuloksille.
- Teologia puolustaa tieteen itsenäisyyttä.
- Tieteen ja teknologian tulee palvella elämän säilymistä ja ihmisen sekä luomakunnan yhteistä hyvää.
- Inhimilliseen viisauteen kuuluu tieteen rajojen tunnustaminen. Tieteestä ei pidä tehdä uskonnon korviketta.
Piispojen raportissa korjaillaan silti historiasta kumpuavia vääriä käsityksiä erityisesti Galileo Galileista, Charles Darwinista ja Martti Lutherista.
Raportin mukaan Galileo Galilei (1564–1642) ei joutunut kokonaan kirkon tuomitsemaksi, kun hän kannatti Kopernikuksen käsitystä Aurinkoa kiertävästä Maasta. Tuolloin vallitseva käsitys oli päinvastainen myös useimmilla tieteilijöillä.
Toki kristitty tiedemies asettui kirkon yleisiä käsityksiä vastaan ja inkvisitio tuomitsi hänet vuonna 1633 kotiarestiin omaan huvilaansa loppuelämäkseen. Paavin vastustaminen katsottiin tuolloin protestanttisuuden puolustamiseksi.
Vasta jälkikäteen Galilein teokset ja työ saivat paavienkin hyväksynnän.
Evoluutioteorian isä Charles Darwin (1809–1882) luopui uskostaan, mutta raportin mukaan syynä olivat enemmän kärsimykseen liittyvät ongelmat, joita hän koki 10-vuotiaan tyttärensä menehtymisen takia. Darwinilla oli kuitenkin keskusteluyhteys anglikaanisen kirkon kanssa lopun ikäänsä ja hänet on haudattu Westminster Abbeyn kirkkoon.
Tiede ja usko erillisinä ja itsenäisinä
Vuoropuhelu tutkijoiden ja teologien välillä on katkennut, koska on ajateltu luonnontieteiden ja teologian puhuvan kokonaan eri asioista, ettei dialogi kannata.
Erillisyyttä alettiin korostaa tilanteessa, jolloin luonnontieteet kehittyivät ja kristinusko haluttiin pelastaa niiden kritiikiltä.
Erillismalliksi sanotaan käsitystä, jonka mukaan tieteellä ja teologialla ei ole juurikaan yhteistä. Luonnontiede tutkii ja selittää tosiseikkoja, mutta uskonto käsittelee arvoja, moraalia ja elämän tarkoitusta.
Erillismallia ovat suosineet erityisesti liberaaliprotestantismia kannattavat teologit, koska he halusivat pelastaa kristinuskon nousevien luonnontieteiden kritiikiltä 1800-luvulla.
Tässä kohdin voi miettiä, kuinka luonnontieteilijä epäilee Uuden testamentin kertomusta neitseellisestä syntymisestä ja ylösnousemuksesta. Onko vertauskuvallinen tulkinta ainoa mahdollinen? Teologille nämä asiat ovat kuitenkin enemmän totta.
Piispojen mukaan uskon ja järjen suhde ei ole sama kuin teologian ja tieteen suhde. Järjen ja uskon ristiriita on usein liitetty uskonpuhdistaja Martti Lutheriin.
Luther puolusti Aristoteleen käsitystä järjestä ihmisen suurimpana kykynä vuonna 1536 Wittenbergin yliopistossa: "Järki on aurinko ja jumaluus, annettu tätä elämää varten ja tämän maailman asioiden hallitsemiseen."
Lutherin mukaan järjellä tulee siis olla määräävä asema maallisen elämän alueella, eikä se sulje uskoa pois.
Ohjeeksi kirkon työntekijöille
Piispojen puheenvuoro on etupäässä suunnattu kirkon työntekijöille, mutta herättänee mielenkiintoa laajemminkin.
Vuonna 2008 julkaistu piispojen Rakkauden lahja -puheenvuoro käsitteli perhettä, avioliittoa ja seksuaalisuutta. Se sai kritiikkiä, jota valmisteluryhmää vetänyt Kuopion piispa Jari Jolkkonen odottaa nytkin.
– Aina kun piispat avaavat suunsa, saatetaan sanoa, että on väärät ihmiset puhumassa. Emme kuitenkaan puhu ulkopuolisina, sillä tieteellinen työskentely on tuttua ja rakasta meille kaikille, Jari Jolkkonen sanoo.
Piispojen joukossa on kahdeksan tohtoria, ja esimerkiksi arkkipiispa Tapio Luoman väitöskirja käsittelee juuri uskonnon ja tieteen vuoropuhelua
Jari Jolkkonen kannustaa kriittiseen keskusteluun myös kristittyjä, jotta nämä asettaisivat tarkastelulle alttiiksi myös oman uskonsa ja vakaumuksensa. Vuoropuhelu tutkijoiden kanssa voi aiheuttaa hienosäätöä perinteisiin maailmankuviin.
Kuopion piispa Jolkkonen ei ole vakuuttunut erillisyyden korostamisesta, vaan ajattelee, että uskonto ja tiede puhuvat samasta todellisuudesta eivätkä eri asioista.
Lue myös: