Mediatutkija Sanna Spišák teki kymmenvuotiaana siihenastisen elämänsä kiinnostavimman löydön. Vanhempien kirjahyllyn ylimmillä hyllyillä, lasten käsien ulottumattomissa, oli eroottisia kirjoja.
Tyttö ymmärsi heti löytäneensä oven salattuun aikuisten maailmaan. Samalla hän ymmärsi, ettei näitä kirjoja ollut tarkoitettu lapsen silmille.
– Lapsiin liitetään ajatus, että he ovat seksuaalisesti täysin tietämättömiä. Se ei pidä paikkansa. Jo hyvin pienet lapset ovat eri tavoin tietoisia seksuaalisuudestaan.
Spišák haluaa omalla lapsuusmuistollaan herättää ajattelemaan miten kukin meistä itse on lapsena tai nuorena tutustunut seksuaalisuuteen. Uteliaasti vai pelokkaasti? Entä miten aikuiset ovat reagoineet, jos ovat saaneet asian tietoonsa? Tuomiten vai ymmärtäen? Nämä lapsuuskokemukset vaikuttavat siihen, miten suhtaudumme muun muassa pornoon.
Nykyään kenenkään ei tarvitse kiipeillä kirjahyllyssä saadakseen käsiinsä seksuaalista materiaalia. Nettipornoa on iästä riippumatta tarjolla loputtomiin, ja sekös kasvattajia huolestuttaa. Pornon vahingollisuudesta varoitellaan nuoria kotona, koulussa ja mediassa.
Sanna Spišák on itsekin varoitellut nuoria pornon haitoista miettimättä sen kummemmin, mihin varoitukset perustuvat. Aihe alkoi kiinnostaa häntä niin paljon, että hän teki siitä väitöskirjan Turun yliopistoon (väitöskirja luettavissa englanniksi täällä).
Tutkimustulos yllätti tutkijan täysin.
– Suomalaiset nuoret osaavat suhtautua nettipornoon kriittisesti ja he ymmärtävät, ettei porno ole sama asia kuin oikea seksi. Porno ymmärretään viihteeksi, josta puuttuvat oikean elämän tunteet ja läheisyys.
Pornolla pelottelu toimii huonosti
Pornon katsomista enemmän nuoria hämmentääkin aikuisten tapa puhua siitä tuomiten ja riskeistä varoitellen. Ongelmia korostava puhe voi luoda esimerkiksi väärän mielikuvan siitä, että pornosta kiihottuminen olisi kieroutunutta. Näitä väärinkäsityksiä sitten oiotaan erilaisissa nuorten neuvontapalveluissa.
– Kysymyksissä kuuluu huoli siitä, että olenko tehnyt itselleni jotain pysyvää haittaa kun olen katsonut pornoa, Spišák sanoo.
Nuorten kysymyksiin vastataan muun muassa Väestöliiton nettisivuilla. Nuorten asiantuntija, seksuaalikasvattaja Sari Hälinen pitää hienona, että suomalaisnuoret osaavat olla mediakriittisiä nettipornon kuluttajia. Hän muistuttaa, että pornon katsominen on yleistynyt myös aikuisilla ja sitä katsovat kaikki sukupuolesta riippumatta.
– Tämä on asia jota ei voi sivuuttaa. Ei voi ajatella, että ”ei mun mukula, ei mun nuori”. Tutkimusten mukaan suurin osa näkee pornografiaa ensimmäisen kerran 12–14-vuotiaana.
Riskipuheen huonot puolet esiin nostava väitöstutkimus pakottaa kasvattajat katsomaan peiliin. Kun puhe keskittyy haittoihin ja vaaroihin, ei nuori uskalla kertoa pornon katsomisestaan silloinkaan, jos on nähnyt jotain hämmentävää tai itselleen vahingollista.
Seksi on voimavara, ja se kuuluu myös nuorille
Pelottelun sijaan tavoitteena voisi olla asennemuutos, jossa seksiä ei nähtäisi lähtökohtaisesti likaisena, hävettävänä ja nuorille täysin sopimattomana. Siten myös asioista keskustelu olisi helpompaa.
– Seksi kiinnostaa nuoria ja pornosta etsitään usein tietoa siitä, miten seksiä tehdään. Olisi toivottavaa, että kasvattajat kävisivät nuorten kanssa läpi mitä hyvää ja huonoa pornossa nuorten itsensä mielestä on, Sari Hälinen rohkaisee.
Nuoren kanssa on hyvä keskustella myös siitä, että seksi on paljon muutakin kuin pelkkä toiminto: se on aisteja, tunteita, läheisyyttä, fantasioita. Seksi voi toteutua yksin, kaksin tai useamman kesken. Seksiä saa olla myös haluamatta.
Nettiporno on nykyään hyvin monipuolista: kuvastoa löytyy heteroista homoihin ja lesboihin, kahdenkeskisestä seksistä kimppaseksiin, vaniljaseksistä erilaisiin villeihinkin fantasioihin kuten ufopornoon.
Harva aikuinen tulee ajatelleeksi, että pornon moninaisuus voi tarjota sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön kuuluvalle tai vaikka jonkin fetissin itsessään tunnistaneelle nuorelle tärkeän väylän itsetutkiskeluun.
– Vähemmistöryhmiin kuuluvat nuoret kokevat, etteivät saa koulun seksuaalikasvatuksesta tietoa keitä he ovat. Heille porno on ehkä ainoa mahdollisuus saada tietoa erilaisista kehollisuuksista ja olemisen tavoista, Sanna Spišák sanoo.
Seksitaitojen opettaminen liian vähäistä
Seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta osataan jo seksuaalikasvatuksessa jonkin verran puhua. Se näkyi myös Spišákin väitöstutkimuksessa, jossa nuoret määrittelivät omaa suuntautumistaan peräti yhdeksällä eri tavalla. Identiteettejä olivat muun muassa aseksuaali, polyseksuaali ja panseksuaali.
Sen sijaan seksin moni nuori ymmärtää yhä varsin perinteisesti miehen ja naisen välisenä yhdyntänä.
– Koulussa tyypillisesti näytetään että ”tässä on penis ja tässä on emätin, ja sitten laitetaan kondomi peniksen päälle ja kaikkihan me tiedetään miten nämä voisivat liittyä toisiinsa”, kärjistää Sari Hälinen.
Seksitaitojen ja erilaisten seksitapojen opettaminen jää liian usein pornolle. Hälinen toivoo, että pornosta pystyttäisiin nuorten kanssa keskustelemaan neutraalisti. Sen lisäksi tarvitaan kuitenkin yhä monipuolisempaa seksuaalikasvatusta.
– Pornossa ei näytetä seksiin liittyvää neuvottelua ja luvan kysymistä. Siellä ei myöskään näy seksin hullunkurinen puoli, ei ole kortsun räpeltämistä eivätkä päät kolise yhteen.
Vaikka suurin osa nuorista osaakin suhtautua pornoon mediakriittisesti, niin joillekin siitä voi tulla ongelma. Kuusi vuotta nuorten seksuaalikasvattajana työskennellyt Hälinen on huolissaan niistä nuorista, jotka katsovat pornoa useita tunteja päivässä. Aikuisten tuomitsevien reaktioiden pelossa he eivät ehkä uskalla puhua pornon katsomiseen liittyvistä huolistaan.
– Ollaanko me aikuiset jätetty nuoret yksin pornon kanssa? Sen sijaan, että aikuinen painaa paniikkinappulan päälle, nuorta pitäisi pysähtyä kuuntelemaan.
Apua ja tukea seksuaalisuuteen ja seksiin liittyviin kysymyksiin löydät mm. näistä paikoista:
Lue seuraavaksi: