Ei huutoa, ei itkua, ehkä kuitenkin hymyä. Pajtim Statovci, 29, ei ole sitä tyyppiä, joka repeää, kun kuulee uutisia. Ei edes silloin, kun saa tietää voittavansa kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon.
Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei Pajtim olisi iloinen ja arvostaisi palkintoa.
– Tämä on sanoinkuvaamattoman hieno tunnustus. Palkinnon merkitys kirjailijalle on valtava.
Finlandia-voitto sinetöi Statovcin menestystarinan. Hän voitti ensimmäisellä romaanillaan Kissani Jugoslavia Helsingin Sanomien esikoiskirjailijalle myönnettävän palkinnon.
Toinen romaani Tiranan sydän oli äskettäin ehdolla merkittävän yhdysvaltalaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi. National Book Awardista ei tullut voittoa, mutta Statovci teki historiaa pelkällä ehdokkuudellaan. Hän on ensimmäinen suomalaiskirjailija, joka on päässyt ehdolle palkinnon saajaksi. Ja kolmannella romaanillaan Bolla hän sai Finlandia-palkinnon.
Statovci on nyt elämänsä suurimmassa julkisuusmyllytyksessä. Hän on tunnettu siitä, ettei viihdy julkisuudessa, eikä kerro yksityiselämästään.
Silti hän on haastattelutilanteessa tavattaman kohtelias ja miellyttävä. Hän vastaa pohtien ja syvällisesti kirjoihinsa liittyviin kysymyksiin.
Se miten Bolla sai alkunsa, on kuitenkin vaikea kysymys. Statovci kertoo aloittaneensa sen työstämisen jo vuonna 2011. Hän kirjoitti tarinaa alusta, lopusta ja keskeltä. Aina kun kirjoittaminen tökki, hän siirtyi työstämään muita romaanejaan.
Bollan lauseet ovat kauniita ja hiottuja. Kaikesta huomaa, että Statovci vaatii itseltään paljon.
–Muokkaan ja viilaan tekstiä pitkään. Se korostui etenkin tässä romaanissa. Kirjoitin monia lukuja uudelleen ja uudelleen.
Väitöskirja tekeillä eläinmetaforista
Bolla on kertomus kahden miehen, albaanin ja serbin, rakkaudesta. Kirjassa eletään vuotta 1995 ja huumaavaa ihastumista varjostaa sodan uhka. Jugoslavian hajoamiseen liittyvä Kosovon sota on alkamassa.
Statovci on taustaltaan Kosovon albaani ja hän muutti perheensä kanssa Suomeen ollessaan parivuotias.
Kosovon sodan aikana Statovci oli alle 10-vuotias ja hän eli tavallista arkeaan Porvoossa.
– Silti alueen tavat, kulttuuri, historia, sodat ovat kaikki hyvin merkitsevällä tavalla osa minun elämääni ja lapsuuttani. Ehkä pyrkimykseni kirjoittajana on tehdä selkoa, millaisesta paikasta olen kotoisin.
Kaikissa kolmessa Statovcin julkaisemassa romaanissa Balkan ja alueen tarinat ovat vahvasti esillä. Etenkin eläinmytologiat toistuvat romaanista toiseen. Olemme saaneet lukea muun muassa kissoista ja kaksipäisestä kotkasta.
Voittoromaanin nimi tulee albaanien mytologiasta, jossa Bolla on käärmeenkaltainen olento. Se edustaa pahuutta ja pimeyttä. Eläinhahmojen avulla Statovci kertoo tärkeistä aiheista.
– Eläinmetaforat kirjoissani kuvaavat usein sitä epäoikeudenmukaisuutta ja eriarvoisuutta, jota maailmassa on paljon.
Eläimet ovat päässeet myös Statovcin tekeillä olevan väitöskirjan aiheeksi. Hän tutkii eläinrepresentaatioita Ernest Hemingwayn, Franz Kafkan ja Toni Morrisonin tuotannossa. Viime aikoina väitöskirja ei ole tosin edennyt muiden kirjoituskiireiden vuoksi.
"Minutkin on nähty vieraana"
Bollassa kuvataan toiseutta monella tapaa. Kosovossa rakastuneet miehet joutuvat peittelemään suhdettaan. Toisen paettua sotaa vieraaseen maahan alkaa jälleen uusi sopeutuminen. Miten sulautua yhteiskuntaan, missä huomio herää jo erilaisella ulkonäöllä. Vierauden tunne on kirjan henkilöille arkea.
– Minutkin on nähty vieraana ihmisenä ja nämä aiheet ovat olleet vahvasti läsnä omassa elämässäni.
Näin siitä huolimatta, että Statovci on kasvanut suomalaisessa yhteiskunnassa ja suomi on hänen toinen äidinkielensä. Albaniaa hän puhuu perheensä kanssa.
Statovci haluaa nostaa isoja teemoja esiin kirjoissaan, sillä hän uskoo kirjallisuuden voimaan.
– Se, että kirjoittaa eriarvoisuudesta ja väkivallasta ei ainakaan lisää niitä. Toivottavasti ne sillä vähenisivät maailmassa.
"Ei se kiitos välttämättä seiso siellä lopussa"
Bollan päähenkilö on ruumiillistuma ihmisestä, joka on niin särkynyt, että päätyy rikkomaan lähes kaikki ihmissuhteet ympärillään.
–Tässä kirjassa halusin näyttää, että ihmiset, jotka ovat väkivallan uhreja, päätyvät usein myös itse tekemään väkivaltaa.
Statovci on itse hieman hämmästynyt siitä, että Bollaa pidetään synkkänä ja lohduttomana kirjana.
– Mielestäni siinä on paljon valoa ja toivoa paremmasta.
Statovcin kirjoille ei ole kuitenkaan ominaista onnelliset loput. Hän vierastaa ajatusta, että sinnikäs yrittäminen aina palkittaisiin.
– Suurelle osalle ihmisistä maailma on aika kurja paikka. Vaikka kuinka yrittäisi tavoitella unelmiaan, ei se kiitos välttämättä seiso siellä lopussa.
Statovcin kohdalla työ on nyt kuitenkin palkittu. Hän on kaikkien aikojen nuorin kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saaja. Hän on saanut myös kansainvälistä suitsutusta kahdesta aiemmasta romaanistaan, jotka on ehditty kääntää muun muassa englanniksi.
Kirjallisuus ja kirjoittaminen ovat olleet nuoresta pitäen Statovcille henkireikä. Hänellä on jo seuraavan romaanin aihioita päässään, mutta uuden romaanin aloittamista hän ei ole vielä ajatellut. Ensin hänen on selvittävä muutaman päivän Finlandia-pyörityksestä.
Efter nio Pajtim Statovcin haastattelu