Isänsä hyljeksimä ja pahoinpitelemä. Ripustautuvan äidin poika. Josif Stalinin (1878–1953) lapsuudesta ja nuoruudesta on etsimällä etsitty seikkoja, jotka kertoisivat jälkipolville, miksi pojasta kasvoi diktaattori. Tuoreen Stalin-elämäkerran kirjoittajan, tutkija Oleg Hlevnjukin mukaan ihmisen lapsuutta ei voi tarkastella aikuisuudesta käsin.
– Ei ole olemassa pikkupoikapresidenttiä, ei pikkupoikajohtajaa, pikkupoikadiktaattoria. Lapsen kohtaloa ei voi määritellä etukäteen, Hlevjnuk sanoo Ylen haastattelussa.
Oleg Hlevnjuk työskentelee tutkijana Moskovan talouskorkeakoulussa, jonka humanistisessa tiedekunnassa on toisen maailmansodan seurauksia tutkiva yksikkö. Näkökulma on sosiologinen. Hlevnjukin Stalin – diktaattorin uusi elämäkerta ilmestyi Venäjällä vuonna 2015 ja suomennoksena Suomessa 2019.
Kirjalla vankka tieteellinen pohja, mutta se on suunnattu suurelle yleisölle. Se lähestyy kohdettaan tutkaillen, millainen ihminen hirmuhallitsijan sisimmässä asuu ja millaiset ajatukset ja ratkaisut johtivat häntä.
Ioseb Vissarionovits Dzugasvili syntyi pienessä Gorin kaupungissa Georgiassa. Hänen isänsä oli ammattitaitoinen suutari. Perhe tuli toimeen mukavasti ja poika sai käydä koulua. Ruumiillinen kuritus oli tavallista, eikä sekään, että isä alkoholisoitui ollut tavatonta.
Kun vanhemmat erosivat, äiti otti ohjat käsiinsä.
– Stalinin lapsuudessa ei tapahtunut mitään, mitä ei olisi tapahtunut miljoonille lapsille, jotka elivät samaan aikaan, Hlevnjuk pohtii.
Vuonna 1894 nuori Dzugasvili hyväksyttiin Tbilisin teologiseen seminaariin. Pian ankara kuri ja vielä ankarammat rangaistukset nostivat opiskelijassa kapinamielen. Ioseb alkoi lukea kiellettyjä kirjoja ja tutustua vallankumoukseen.
Kaikki, jotka vastustavat, tuhotaan
Vallankumouksen jälkeen Josef Staliniksi muuttunut Dzugasvili nousi Vladimir Leninin rinnalle rakentamaan uutta Neuvostovaltiota. Heidän edustamansa bolsevikit nousivat valtaan. Toveri Leninin kuoleman jälkeen valta keskittyi Stalinille.
– Jokaisesta ihmisestä, jolla on käsissään rajoittamaton valta, tulee psyykkisesti erityinen. Stalinkin teki ne päätökset, jotka olivat välttämättömiä vallan vahvistamiseksi.
– Ei ole kuitenkaan yhtä tapahtumaa, jolla voisi selittää erityisyyttä, Hlevnjuk pohtii.
Hlevnjukin mukaan Stalin olisi varmasti päässyt tavoitteeseensa ampumalla “vain” kymmeniä tuhansia ihmisiä. Kuitenkin hän näki parhaakseen teloittaa satoja tuhansia. Hän tuhosi kaikki, jotka olivat edes potentiaalisesti tyytymättömiä ja olisivat voineet haastaa hänen valtansa.
Stalin-kirjassa kerrotaan, kuinka diktaattori kutsui lähimmät kumppaninsa katsomaan kanssaan elokuvia iltaisin. Kremlin toimistossa vietetyt elokuvatuokiot saattoivat kestää pitkälle yöhön.
Stalin jakeli huomioitaan katsotuista elokuvista ja uutiskatsauksista, mutta pohti samalla päivänpolttavia asioita lähipiirin kanssa. Väsyneet hallituksen jäsenet raahautuivat takaisin töihin muutaman tunnin unien jälkeen, mutta itse suuri johtaja otti makoisat unet aamusta.
Unien jälkeen oli aika tutustua pidätys- ja teloitusmääräyksiin ja raportteihin eri puolilta neuvostotasavaltaa. Tätä työtä riitti erityisesti niin sanotun suuren terrorin kaudella 1936–1938.
– Usein ajatellaan, että neuvostojohto oli kaaoksen vallassa ja siksi tilanne ajautui hallitsemattomaksi verilöylyksi. Mutta, kun arkistot avautuivat, tutkijat huomasivat, että kaikki oli tarkasti ohjattu ja järjestetty, Hlevnjuk sanoo.
Stalin näki, että jo häntä aiempi politiikka oli ollut ankaraa. Maassa oli paljon hallinnon vihollisia, loukattuja ja katkeria ihmisiä. Nämä voisivat tilaisuuden tullen iskeä selkään. Siksi heidät täytyi eliminoida.
Kahden vuoden aikana ammuttiin lähes 700 000 ihmistä ja kolme miljoonaa pidätettiin. Heitä syytettiin toisinajattelusta ja kansanvihollisuudesta. Erityisesti bolshevikkien vainon kohteena olivat talonpojat, kulakit. Talonpoikien vaino johti elintarvikepulaan ja nälänhätään.
Stalinin hakeutui suhteisiin alaikäisten kanssa
Paitsi elokuviin Stalin oli mieltynyt nuoriin naisiin, oikeastaan tyttöihin. Hän joutui vallankumouksen vuosina karkotetuksi useampaan kertaan. Siperialaisessa Turuhanskin kylässä Stalin majoitettiin Perepryginin sisarusten luo. Talossa asui viisi veljestä ja kaksi sisarta. Stalin iski silmänsä vain 14-vuotiaaseen Lidija Perepryginiin. Suhteesta kerrotaan syntyneen ainakin yksi lapsi.
Myös Stalinin molemmat aviovaimot olivat alaikäisiä silloin, kun he tutustuivat tulevaan mieheensä. Toinen heistä, Nadezhda Alliluyeva, teki itsemurhan ampumalla itseään pistoolilla sydämeen.
Hirmuhallitsijan naiset sijoittuvat elämäkerrassa muiden uhrien joukkoon, eikä Oleg Hlevnjuk jää analysoimaan suhteita sen enempää. Stalin tuhosi kaikki vastustajansa. Myös vaimot ja rakastajattaret saivat mennä, jos hän koki sen tarpeelliseksi.
Diktaattori herätti pelkoa jopa kuolinvuoteelta käsin
Hlevnjukin mukaan tutkija voi arkistoissa säilyneistä kuiteista ja muistiinpanoista päätellä paljonkin ihmisten välisistä suhteista ja diktaattorin lähipiiristä. Esimerkkinä hän käyttää asiakirjaa Stalinin hautaamisesta. Siitä selviää, miten paljon rahaa käytettiin jo ennen kuolemaa sairaalloisen diktaattorin ylöspitoon.
– Tällainen asiakirja ei muuta käsitystämme stalinistisesta järjestelmästä, mutta se kertoo, miten hän eli ja ketkä ympäröivät häntä.
– Johtajan vartioinnilla on enemmän merkitystä kuin voimme kuvitellakaan. Varsinkin Venäjällä. Vartiointijoukko oli faktisesti hänen perheensä.
Hlevjnuk on ottanut kirjaansa kehyskertomuksen Stalinin kuolemasta. Eikä ihme. Tarina on niin uskomaton, että siitä on tehty elokuvakin. Sairaskohtauksen saanut 74-vuotias johtaja pelotti lähipiiriä niin, että kukaan ei uskaltanut käydä varmistamassa, onko hän elossa vai kuollut. Niin poliittiset kuin protokollan vaatimat järjestelyt kuoleman varalle alkoivat kuitenkin heti.
Suomen talvisota lamaannutti
Ennen kuolemaansa Stalin joutui rooliin, johon hän ei selvästikään halunnut. Suuri johtaja ei unelmoinut sodan johtamisesta. Saksan uhka toki leijui ilmassa jo 1930-luvun lopulla. Puna-armeijaa alettiin varustaa ja vuosien 1937–1940 välillä upseerikuntaa kasvatettiin yli kaksi ja puolikertaiseksi.
Stalinin omien puhdistusten vuoksi upseeriaines oli kuitenkin kehnoa. Pätevät sotilaat oli jo aikoja sitten erotettu, leiritetty ja teloitettu. Jäljelle jääneillä ei ollut koulutusta tai kokemusta, eivätkä he uskaltaneet esittää mielipiteitään tai viedä uudistuksia eteenpäin.
Neuvostojohto näki ongelmat, joista selvin merkki oli Suomea vastaan käyty talvisota. Mahtava puna-armeija ei pystynyt nöyryyttämään selvästi heikompaa vihollista. Kun Saksa sitten hyökkäsi Neuvostoliittoon Stalin vältteli vastuuta, eikä halunnut edes pitää puhetta kansalle.
Josif Stalin kasvoi sotapäälliköksi sodan aikana ja sen myötä. Stalin-elämäkerrassa kerrotaan puolustuskomitean jäsenen Anastas Ivanovitš Mikojanin sanoneen, että sodan aikana johdon kesken vallitsi solidaarisuus. Suuri johtaja kuunteli komitean jäseniä ja lakkasi jakelemasta yksityiskohtaisia neuvojaan. Kun voitto Saksasta liittoutuneitten avulla läheni, Stalin palasi nopeasti takaisin entiseen yksinvaltiuteen.
Stalin-kultti elää yhä
Tutkija Oleg Hlevnjuk kertoo, että osa venäläisistä arvostaa Stalinia edelleen. Hänen mukaansa ilmiön voi selittää kahdella tavalla.
Stalinin palvonta on omanlaistaan protestia tämän päivän menoa vastaan. Jo neuvostoaikana rekkakuskit saattoivat ripustaa Stalinin muotokuvan roikkumaan tuulilasiin. Se oli jonkinlainen merkki ja vastalause oman ajan vallanpitäjiä vastaan.
Kun ihmiset ovat tyytymättömiä elämäänsä he saattavat tokaista:”Stalinin aikaan kaikki oli toisin”. Hlevnjukin mielestä se on silkkaa valetta, mutta monet ihmiset haluavat ajatella näin.
Toisaalta on paljon tietämättömyyttä. Ihmiset eivät yksinkertaisesti tunne historiaa. He saattavat muodostaa käsityksensä menneisyydestä tokaisuilla, joita vaikkapa perheen mummo on toistanut. Netistä löytää helposti samanmielisiä, jotka toistavat samoja tarinoita.
– He sanovat, että tietysti Stalinin aikaan vuodatettiin verta, mutta kyllä hän teki myös paljon hyvää. Tällaisia satuja he kertovat toisilleen.
Voisi kuvitella, että tällaisessa ilmapiirissä olisi vaikeaa olla Stalin-tutkija nyky-Venäjällä. Oleg Hlevnjuk ei kuitenkaan koe oloaan tai asemaansa uhatuksi. Stalin-elämäkerta on otettu Venäjällä innostuneesti vastaan. Kukaan ole painostanut häntä sen julkaisemisen jälkeen tai kirjoittamisen aikana.
– Tietysti on ihmisiä, jotka eivät pidä kirjastani. On sellaisiakin, jotka eivät ole lukeneet sitä, eivätkä siltikään pidä siitä, vitsailee Hlevjnuk.
Tutkija kertoo, etteivät häntä aja eteenpäin poliittiset motiivit.
–Olen ammattimainen historioitsija ja kirjoitan siitä, mitä lähteet näyttävät. En aio valehdella enkä ala kinastella näiden ihmisten kanssa. Seison kirjani takana.
Oleg Hlevnjuk haluaa kirjoittaa Stalinista edelleen, jotta venäläisestä yhteiskunnasta tulisi historian suhteen sivistyneempi. Hänen mielestään muu ei auta, pitää vain jatkaa oman työn tekemistä, eikä murehtia muusta.
Korjattu kello 16.21: Kuvateksti, jossa kerrottiin virheellisesti kuvan esittävän Rooseveltiä ja Churchilliä ja Stalinia Jaltan konferenssissa. Kuva oli Potsdamin konferenssista ja keskellä oli siis Rooseveltin sijaan presidentti Harry S. Truman. Stalinin syntymävuosi on 1878, ei 1887. Historioitsijan sukunimen kirjoitusasu on Hlevnjuk.
Korjattu kello 21.38: Toisin kuin jutussa kerrottiin, Suomi ei voittanut talvisotaa. Sota päättyi rauhansopimukseen, jossa Suomi joutui myöntymään laajoihin alueluovutuksiin.