”Lähdin usein terapiasta itkien ja ahdistuneempana kuin saapuessani. Käteen jäi vain lasku. Ymmärsin asian laidan vasta seuraavan terapeutin avulla, joka oli täysin vastakohta ensimmäiselle.”
”Koin tulleeni pahoinpidellyksi. Terapeutti antoi ymmärtää, etten koskaan parane, eikä minusta koskaan tule mitään. Terapia tuhosi loputkin työkyvystäni.”
”Terapeutti oli vahvassa uskossa ja kertoi, että seksuaalinen suuntautumiseni on synti ja häpeä.”
Yle Perjantai pyysi kokemuksia siitä, kun terapia on mennyt pieleen. Sähköpostiin tulvi liki sata kertomusta huonoista terapiakokemuksista.
Tarinoissa toistuvat samankaltaiset ongelmat: väärä terapiasuuntaus tai sopimaton terapeutti, kallis hinta, potilaan olemattomat oikeudet kun terapia menee pieleen – jopa seksuaalinen häirintä ja uskonnon pakkosyöttö mainitaan useammassa kertomuksessa.
Moni kirjoittaja kertoo menneensä huonompaan kuntoon terapiassa. Kymmenkunta kirjoittaa kokeneensa terapian aiheuttamaa itsetuhoisuutta.
Terapian riskeistä ei puhuta
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) linjajohtaja Jan-Henry Stenberg tietää, ettei psykoterapian riskeistä juurikaan puhuta. Stenberg vastaa HUS:n psykoterapiahoitojen seurannasta aikuisten osalta.
– Vaikka psykoterapia on pääsääntöisesti hyvää ja hyödyllistä, sillä voi joskus olla myös vakavia haittoja, hän sanoo.
”Lopulta terapiaan saapuminen oli niin raskasta, että väitin olevani sairaana. Kärsin ahdistuneisuushäiriöstä, ja terapiasta tuli minulle viikoittainen ahdistuspiikki, jota halusin välttää.”
”Terapeutti käytti auktoriteettiaan ja minä uskoin. Paras vertaus kokemukselle on raiskaus. Siltä se tuntui.”
Joka viides suomalainen sairastaa jotakin mielenterveyden häiriötä.
Mielenterveyden häiriöitä on vaikea määritellä, koska moni oire kuuluu elämän alamäkiin. Terveyskirjasto Duodecimin mukaan mielenterveyshäiriöstä on kyse, kun toimintakyky ja ihmissuhteet kärsivät. Vakava mielenterveyden häiriö voi lamaannuttaa täysin.
Kansaneläkelaitoksen rahoittamaa kuntoutuspsykoterapiaa saa pian kolme kertaa enemmän ihmisiä kuin kymmenen vuotta sitten. Yksi syy kasvuun on se, että Kelan kuntoutuspsykoterapiasta tuli lakisääteistä vuonna 2011.
“Rikkova riippuvuussuhde”
”Hukkasin puolitoista vuotta Kelan kuntoutuspsykoterapiaa tilanteeseen, joka ei ollut parantavaa terapiaa vaan rikkova riippuvuussuhde.”
”Sen hetkinen elämäni ja lapsuudessa koetut traumat sekoittuivat… kun lopulta sanoin, että olen mennyt vain huonompaan kuntoon, terapeutti vihastui.”
”Ajauduin syviin vesiin, anoreksiaan ja vaikeaan masennukseen.”
”Terapeutti moitti minua kaikissa valinnoissani ja tekemisissäni… joka ikisen istunnon jälkeen tunsin huonommuutta.”
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kehittämispäällikkö, dosentti Olavi Lindfors arvioi eri tutkimusten perusteella, että tapauksia joissa potilaan tila psykoterapiassa huononee on viidestä kahdeksaan prosenttia.
– Psykoterapian tuloksellisuutta edistää vuorovaikutussuhde ja yhteinen näkemys siitä, mitä tavoitellaan. On tärkeää kiinnittää huomiota siihen, miten yhteistyö toimii terapeutin kanssa. Kielteisten vaikutusten riski on kuitenkin suurempi, ellei hakeudu terapiaan lainkaan, Lindfors muistuttaa.
Ja kyllähän suomalaiset hakeutuvat, ainakin naiset ja etenkin nuoret naiset. Kansaneläkelaitoksen vastaavan suunnittelijan Veli-Matti Vadénin esityksestä käy ilmi, että kuntoutuspsykoterapian saaja on tyypillisimmin 25–34-vuotias nainen.
Se näkyy myös Yle Perjantain saamissa vastauksissa: suurin osa kirjoittajista on naisia, heistä valtaosa nuoria.
”Olin 18-vuotias kun aloitin Kelan tukeman terapian vaikean masennuksen vuoksi… sairastuin anoreksiaan ja menin huonoon kuntoon.”
”Olen usein tämän 14-vuotisen prosessin aikana miettinyt, olisinko nyt 32-vuotiaana sairauseläkkeellä jos ensimmäisellä terapeutillani olisi ollut oikeanlaista ammattitaitoa?”
”Olin 17-vuotias masentunut, haastava teini. Terapeutti suositteli ryhtymään missiksi ja vitsaili, että minusta tulisi hyvä pari hänen poikansa kanssa.”
”Olen parikymppinen lesbo, terapeutti oli vanhempi mies. Hän kyseli seksuaalisista fantasioistani ja mitä haluaisin tehdä, kun näen naisen kadulla. En uskaltanut avautua hänelle ollenkaan.”
Terapian kallis hinta
Monessa kertomuksessa mainitaan terapian kallis hinta, joka voi nousta tuhansiin euroihin.
Kansaneläkelaitoksen tukemaa kuntoutuspsykoterapiaa voi saada, jos on 16–67-vuotias ja työ- tai opiskelukyky on uhattuna mielenterveyden häiriön vuoksi. Kelan tuen saamiseksi potilaalla tulee olla psykiatrin tai muun lääkärin diagnoosi sekä kolmen kuukauden hoitosuhde, jonka aikana toteutuu vähintään kaksi tapaamista psykiatrin kanssa sekä vähintään ensikäynti psykoterapeutilla.
Se tarkoittaa, että ensimmäiset terapiakäynnit pitää maksaa omasta pussista.
Tuki myönnetään enintään kolmeksi vuodeksi ja vain vuodeksi kerrallaan. Kela korvaa yksilöterapiasta 57,60 euroa käynniltä, enintään 80 käyntiä vuodessa ja 200 käyntiä kolmessa vuodessa.
Summa ei riitä kattamaan terapiakäyntien kustannuksia. Kelan mukaan kuntoutujan omavastuuosuudeksi jää noin 30 euroa per käynti, mutta todellisuudessa lasku on usein suurempi.
Kun kolme vuotta terapiaa on täynnä, tukea ei voi saada seuraavaan viiteen vuoteen.
“Oli vaikeaa löytää terapeutti, kun piti itse hakea ja maksaa tutustumiskäynnit – kysehän on yksityisen hinnoista.”
“Jatkoin liian pitkään ja menetin paljon rahaa... olen yksin ja elän työmarkkinatuella. TE-toimisto uhkaa karanteenilla, kun en kykene työnhakuun.”
“En uskalla laskea paljonko rahaa terapiaan on mennyt vuosien ajan. Olen velkakierteessä. Vuokra ja terapia vievät lähes koko eläkkeen.”
“Ihmisiä neuvotaan valitsemaan terapeutti huolella ja käymään useammalla juttelemassa ennen valintaa. Ei tuo käytännössä ole mahdollista.”
Yli puolella mielialahäiriö
Yli puolella Kelan kuntoutuspsykoterapiaa saavista on mielialahäiriö: toistuva masennus, muu ahdistushäiriö tai masennustila.
Linjajohtaja Jan-Henry Stenberg huomauttaa, että psykoterapia toimii parhaiten, kun se aloitetaan ajoissa.
– Suomessa akuuttihoidoksi on vaikea saada psykoterapiaa, myöhemmin kyllä. Meille on muodostunut pitkien psykoterapioiden kulttuuri ja siksi meillä on enemmän kuin muualla pitkä fokus lapsuuden kehitykseen, Stenberg sanoo.
Hän pitää pitkiä terapioita hyödyllisinä ja hyvinä silloin, kun ongelmat ovat vakavia. Stenberg muistuttaa, että silloinkin pitää huolehtia ensisijaisesti toimintakyvyn ylläpitämisestä ja tutkittava mieltä terapiassa käyvän toimintakyvyn sallimissa rajoissa.
– Mutta jos terapian tarpeen aihe on akuutti, lapsuutta ei välttämättä kannata lähteä kaivamaan. Se ei ole tarkoituksenmukaista, sillä jos esimerkiksi masentuneena alkaa muistella menneitä, siitä seuraa kurjuushistoria, hän jatkaa.
Riskitekijänä valemuistot
Stenberg muistuttaa, että psykoterapia on keskushermostoon ja mieleen vaikuttavaa, tavoitteellista toimintaa, jossa mennään ihmisen mieleen ja olemassa oleviin tunnerakenteisiin.
Se voi olla hyvää ja hyödyllistä, mutta myös haitallista.
– Muisti ei tallenna asioita videonauhurin tapaan. Valemuistot ovat merkittävä riskitekijä – jos vellotaan vanhoissa asioissa, ihmiseen on helppo istuttaa vääriä muistoja, Stenberg sanoo.
“Terapeuttini alkoi syöttää mielikuvia siitä, että isäni olisi käyttänyt minua seksuaalisesti hyväksi. Hajosin ja menin täysin sekaisin.”
“Katkaisin yhteyden lapsuuden perheeseen, vaikken koskaan muistanut hyväksikäyttöä. Vuosia terapian jälkeen tajusin, ettei mitään hyväksikäyttöä koskaan ollutkaan.”
“Terapeutti hivutti mieleeni, että olisin insestin uhri. Se ei ole totta, olen sen selvittänyt. Tuntematta isääni ollenkaan terapeutti syytti häntä rikoksesta.”
“Itselläni on lapsuudenaikainen seksuaalinen hyväksikäyttötausta. Terapeutti tokaisi: “On sellaisia valemuistoja.”
Itsemurha ja itsetuho
Jan-Henry Stenberg on yksi kirjoittajista Duodecimin julkaisussa Psykoterapian haitat – ei vain ruusutarhaa.
Artikkelin mukaan psykoterapian aikana tapahtuneista itsemurhista on niukasti tietoa, mutta arviolta vain runsas prosentti potilaista on ollut itsemurhaa edeltäneen kolmen kuukauden aikana koulutetun psykoterapeutin terapiassa.
”Kävin psykoterapiassa pari vuotta. Kuntoni romahti, eristäydyin ja yritin itsemurhaa.”
”Itsetuhoisena olen ajautunut lähemmäs kuolemaa terapian vuoksi. Alkuperäinen ongelmani on edelleen ratkaisematta.”
”Kaksi läheistä kaveriani tappoivat itsensä pian terapian aloittamisen jälkeen. He menivät hakemaan apua, mutteivät tajunneet mikä mylly siellä odottaa. Lapsuuden nöyryyttämisten ja hakkaamisten muisteleminen ei auta tätä päivää.”
Terveydenhuollon toimintaa valvovat aluehallintovirastot (AVI) ja sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira.
AVI:t käsittelevät potilaan hoitoon liittyvät kantelut lukuun ottamatta tapauksia, joissa epäillään hoitovirheen johtaneen potilaan kuolemaan tai vaikeaan, pysyvään vammautumiseen.
Kanteluita tulee viikottain
Lääkintöneuvos Kaisa Riala Valvirasta kertoo, että psykiatriaan liittyviä kanteluita tulee viikottain. Tapaukset, joissa kannellaan tahdosta riippumattomasta hoidosta, väärästä lääkityksestä tai psykoterapeuttien soveltumattomuudesta käännetään pääsääntöisesti aluehallintovirastohin.
– Itsemurhakuolemat käsitellään Valvirassa. Emme tilastoi niitä erikseen, mutta arviolta niitä on kymmenisen vuodessa, Riala kertoo.
– Itsemurhia koskevissa kanteluissa arvioidaan potilaan hoidon laatua ja sitä, onko itsetuhoisuuden riskiä arvioitu riittävästi ja asianmukaisesti. Usein on niin, että hoito on ollut aivan asianmukaista, mutta silti itsemurha tapahtuu, hän jatkaa.
Aluehallintovirastot ovat 1. heinäkuuta 2016 jälkeen vastaanottaneet yli 800 kantelua erikoissairaanhoidon psykiatrisesta hoidosta ja perusterveydenhuollon mielenterveys- ja päihdepalveluista.
Psykologeista ja psykoterapeuteista tilastoituja kanteluita on samalta aikaväliltä 110. Kaikki vireillä olevat kantelut eivät näy tilastoissa.
Kanteluita tehdään epäasiallisesta käytöksestä tai kohtelusta, palveluiden saatavuudesta, tietosuojasta, lääkehoidosta, itsemääräämisoikeudesta ja muista hoito- tai menettelytapavirheistä.
Suuri osa kanteluista ei ole johtanut minkäänlaisiin toimenpiteisiin.
Huomautuksia on annettu yhteensä 12 kappaletta. Lisäksi aluehallintovirastot ovat jakaneet kehotuksia, huomion kiinnittämisiä, käsityksen ilmaisemista ja kirjevastauksia.
Kaikkia kanteluita ei ole ehditty käsitellä.
Huonoja kokemuksia viranomaisista
Perjantain toimitukselle kirjoittaneista kymmenkunta kertoi huonoista kokemuksista viranomaisten kanssa.
“Tein valituksen aluehallintovirastoon. Terapeutti kiisti kaiken ja väitti minun valehtelevan… olin nuori asiakas ja terapeutti Valviran virallistama ammattilainen.”
“Kantelu on ollut AVI:ssa vuoden, odottelen päätöstä. Elämäni on tällä hetkellä painajaismaista.”
“Mikään ei suojaa potilasta, jos terapeutilta puuttuu ammattitaito ja eettinen selkäranka.”
“Päätös tuli kahden vuoden päästä. Terapeutille oli annettu kirjallinen varoitus. Olin pettynyt. Mielestäni ammatin harjoittaminen olisi pitänyt lopettaa kokonaan.”
“Terapeutti joutui pois virasta. Kävi ilmi, etten ollut ainoa hänen uhrikseen joutunut.”
“Väärin kohdeltu potilas jää kauheaan tilaan. Oikeutta on vaikea saada, kanteluprosessi on toimimaton ja terapeutti saa porskuttaa eteenpäin.”
"Terapiaan meni tuhansia euroja… rahoja ei palautettu vaikka AVI totesi terapeutin käytöksen virheelliseksi. Täyttä rosvousta.”
Moni toivoo valvontaa
Useat kirjoittajat toivoivat, että terapeutteja valvottaisiin enemmän.
HUS otti syksyllä 2018 käyttöön laaturekisterin, johon kerätään tietoa kaikista alueen aikuispsykiatrian ostopalveluterapioista.
Laaturekisteriä käytetään myös muissa sairaanhoitopiireissä, ja siitä on tulossa kansallinen laadun seurannan väline psykoterapioihin.
– Se on ainoa laatuaan maailmassa. Missään ei ole ennen seurattu terapioiden potilaskohtaista tehoa systemaattisesti. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, Stenberg sanoo.
Kentältä kuuluu muitakin toiveita:
“Hintoja olisi saatava tasolle, josta asiakkaat selviytyvät. Rajoituksia poistettava siitä, kuinka paljon on oikeus saada terapiaa.”
“Toivon, että olisi kanavia joissa jakaa näitä kokemuksia.”
“Potilaille ohjevihko, jossa opastetaan mitä terapeutilta voi odottaa ja minkälainen käytös on asiallista. Ohjeet tulisi tehdä eri terapiamuotojen suhteen erikseen.”
“Koska aluehallintovirasto on kädetön sana sanaa vastaan -tilanteissa, olisi reilua tiedottaa potilaille etukäteen, että omien keskusteluiden äänittäminen on täysin laillista.”
“Olisi tärkeää tehdä aluksi rehellinen arvio siitä, pystyykö asiakas oikeasti sitoutumaan psykoterapiaan vai olisiko myöhemmin parempi?”
Yle Perjantain Terapia-lähetys Yle Areenassa perjantaina 17.1. klo 16.30 ja TV1:ssä klo 21.05. Sean Ricksin vieraina kirjailija Katariina Souri ja psykologi Jan-Henry Stenberg. Perjantai-dokkari Jonas ja pakko-oireet Yle Areenassa.
Lue lisää:
Sean Ricks: Älä ikinä häpeä terapiaasi – en minäkään
Mielenterveyden keskusliitto: Mistä apua?
Mielenterveystalo: Miten valitsen psykoterapeutin?
”Ihmishenkiä pelastuisi” – kansalaisaloite haluaa muuttaa hoitoon pääsyä huomattavasti helpommaksi
Korjaus 21.1.2020 klo 9:21. Korjattu psykoterapian haittoja käsittelevän Duodecimin julkaisun nimen virheellinen kirjoitusasu.