Pyhien vietto voi olla monen parisuhteen kompastuskivi, varsinkin jos kumppanilla on hyvin erilainen temperamentti kuin itsellä.
Sisäänpäin suuntautunut introvertti voi haluta olla koko joulun vain omissa oloissaan tai oman perheen kesken. Ulospäin suuntautunut ekstrovertti taas haluaisi juhlia koko suvun kanssa ja vierailla kaikkien luona.
Eri temperamenttipiirteisiin ja niiden eroavaisuuksiin perehtyminen voi olla hyvä tapa tutkia oman parisuhteen ongelmakohtia, sanoo vasta julkaistun Tunne tyyppisi -kirjan toinen kirjoittaja, pariterapeutti ja työnohjaaja Minna Oulasmaa.
– Eri temperamenttipiirteiden tunnistaminen lisää itsetuntemusta, jonka avulla voi vaikuttaa omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen. Kun itsetuntemus paranee, ymmärtää paremmin myös muita ihmisiä, jolloin tulee vähemmän väärintulkintoja.
Jokaisen on hyvä kehittää temperamenttiälyään
Temperamentti on yksi, varsin pysyvä osa persoonaamme, joka vaikuttaa käyttäytymiseemme. Temperamentti määrittää muun muassa sitä, miten aktiivisia ja sosiaalisia olemme ja miten näytämme tunteitamme.
Temperamentti määrittää myös sitä, miten ilmaisemme itseämme eri rooleissa. Joku voi olla kotona hyvin hiljainen ja vetäytyvä, työpaikallaan taas hyvin puhelias ja seurallinen.
– Jos ihminen ei tiedosta, että hänessä on paljon introverttipiirteitä, hän ei välttämättä ymmärrä, miksi uupuu seurallisuusvarastoja tyhjentäneen työpäivän jälkeen perhe-elämästä ja äänistä, Oulasmaa sanoo.
Oulasmaa puhuu temperamenttiälystä. Se on tärkeä osa sosiaalisia taitojamme ja jokainen voi kehittää sitä itsessään.
Ensin on ymmärrettävä omat luontaiset temperamenttipiirteet. Ne tulevat Oulasmaan mukaan ilmi parhaiten yksin ollessa: viihtyykö hyvin itsekseen vai kaipaako muiden ihmisten seuraa? Sen jälkeen voi alkaa pohtia lähipiirin käyttäytymismalleja.
Temperamenttiäly vähentää tuomitsevuutta itseä ja muita kohtaan. Siten se tasa-arvoistaa erilaisia ihmisiä, Oulasmaa toteaa.
– Tänä päivänä arvostetaan paljon sosiaalisuutta, rohkeutta ja avoimuutta, mutta ujous, tarkkailevaisuus ja hitaampitahtisuus ovat ihan yhtä hyviä piirteitä.
Minkä värinen sinä olet?
Minna Oulasmaa on kirjoittanut kirjan yhdessä puolisonsa Mika Pesosen kanssa. Oulasmaa on introvertti, Pesonen ekstrovertti. Pariskunta kuvaa temperamenttieroja värien avulla.
Punainen on asiakeskeinen ekstrovertti. Hän on suora, kunnianhimoinen ja nopea. Punainen on parhaimmillaan aikaansaava päätöksentekijä, mutta hän voi olla toisten mielestä pelottava ja äkkipikainen.
Keltainen on tunnelmakeskeinen ekstrovertti. Hän on innostava, positiivinen ja huomiota rakastava humoristi. Hän osaa luoda hyvän ilmapiirin, mutta saattaa kärsimättömänä ihmisenä unohtaa kuunnella, mitä toisilla on sanottavaa.
Vihreä on tunnelmakeskeinen introvertti. Hän on avulias, huomaavainen ja helposti lähestyttävä. Vihreä on luotettava, tunnollinen ja joustava, mutta hänen voi olla vaikea tehdä päätöksiä ja hän saattaa unohtaa omat tarpeensa muita miellyttäessään.
Sininen on asiakeskeinen introvertti. Hän on järjestelmällinen, rauhallinen ja tarkka. Sininen on suorapuheinen ja analyyttinen, mutta voi näyttäytyä muille tylynä ja ylimielisenä.
"Toisen värin ja tarpeiden ymmärtäminen vähentää turhia riitoja ja loukkaantumisia parisuhteessa."
Minna Oulasmaa
Jokaisessa värissä on hyvät ja huonot puolensa. Harva käyttäytyy vain yhden värin mukaisesti kaikissa rooleissaan. Monissa ihmisissä on useita eri väripiirteitä.
Parisuhteelle voisi olla hyväksi, jos kumppanit jakavat jonkin yhdistävän piirteen. Esimerkiksi sinistä Oulasmaata ja punaista Pesosta yhdistää asiakeskeisyys.
Vastakohdat eivät täydennäkään toisiaan?
Oman temperamentin vastakohta voi tuntua kiinnostavalta juuri erilaisuutensa vuoksi, varsinkin suhteen alussa. Jonkin ajan kuluttua saattaa kuitenkin käydä niin, että alussa viehättävältä tuntunut piirre alkaa pikkuhiljaa ärsyttää. Keltainen voi kyllästyä sinisen nipottamiseen ja vihreä punaisen pomotteluun.
Ristiriitoja voi syntyä erityisesti tilanteissa, joissa olettaa kumppanin käyttäytyvän samalla tavalla, kuin itse käyttäytyisi.
Sininen voi haluta työpäivänsä jälkeen vetäytyä hetkeksi omiin oloihinsa, kun keltainen haluaisi jutella ja kertoa päivän tapahtumista. Keltainen voi kokea, ettei sininen halua viettää hänen kanssaan aikaa, vaikka sininen tarvitsee vain hetken palautuakseen.
Oulasmaan mukaan vastakohdatkin voivat olla yhdessä onnellisia, mutta se vaatii ennen kaikkea ymmärrystä.
– Toisen värin ja tarpeiden ymmärtäminen vähentää turhia riitoja ja loukkaantumisia parisuhteessa.
Samalla on ymmärrettävä, että täysin vastakkaisen värin kumppanista ei välttämättä saa irti kaikkea mitä itse toivoo. Silloin omia tarpeita voi täydentää vaikkapa samanhenkisillä ystävillä. Keltainen voi tyydyttää puhumisen tarpeensa tapaamalla ystäviään, kun sininen kumppani saa samalla kaipaamaansa omaa aikaa.
Jokaisen on otettava vastuu oman temperamenttinsa ja sen tarpeiden tunnistamisesta, Oulasmaa muistuttaa.
– Meidän on itse tunnistettava mitä tarvitsemme, jotta jaksamme paremmin. Sitä ei voi toisen puolesta tehdä. Jos puoliso on hyvin ekstrovertti, hän ei välttämättä osaa ajatella ääri-introvertin maailman kautta.
Jos temperamentit eroavat kovasti toisistaan, yhteinen huumori auttaa paljon. Kun ymmärtää oman ja toisen erilaisen tavan ilmaista itseään, voi yhdessä nauraa tilanteille, joista muuten saattaisi syntyä riitaa.
Älä tee toiselle, mitä toivoisit itsellesi tehtävän
Osa temperamenttiälyä on kyky asettautua toisen asemaan. Oulasmaa puhuu omien tunteiden skaalaamisesta.
Esimerkiksi hyvin seurallisen ja puheliaan ihmisen olisi joskus hyvä hillitä itseään ja kuunnella muita vähän paremmin. Ei-seurallisen taas on välillä kohdattava toisia ihmisiä ja osallistuttava keskusteluun.
– Jokainen on vastuussa omasta käyttäytymisestään. Huonoa käytöstä ei voi laittaa temperamentin piikkiin, Oulasmaa painottaa.
Vanha sanonta, tee toiselle kuten toivoisit itsellesi tehtävän, ei temperamenttien näkökulmasta välttämättä olekaan hyvä neuvo. Yllätys, josta itse olisi mielissään, voi toiselle olla kauhistus. Oulasmaa kertoo kirjassaan esimerkin eräästä pariskunnasta.
Sinisen naisen keltavihreä mies halusi yllättää vaimonsa heidän hääpäivänään. Mies tuli hakemaan vaimonsa kesken työpäivän valmiiksi pakattujen matkalaukkujen kanssa, sovittuaan kylpylälomasta salaa naisen pomon kanssa. Mitä tapahtui? Sininen nainen suuttui: »Minulle ei tällaista tehdä!» Eikä sininen nainen lähtenyt kylpylään, vaan jäi töihin. Vihreäkeltainen mies oli järjestänyt vaimolleen juuri sellaisen yllätyksen, mitä olisi eniten kaivannut itselleen.
"Huonoa käytöstä ei voi laittaa temperamentin piikkiin."
Minna Oulasmaa
Parisuhteessa molemmilla pitää olla valmius tehdä kompromisseja, hylkäämättä kuitenkaan itseään.
Kompromissikyky nousee erityiseen arvoonsa juuri esimerkiksi joulun aikaan. Pahimmillaan keltainen voi lykätä kalenterin täyteen tapaamisia, mikä voi olla vihreän mielestä uuvuttavaa, mutta hän ei halua pahoittaa kenenkään mieltä. Sininen ei halua tavata jouluna ketään ja punainen sanoo suoraan kenen luokse hän ei ainakaan suostu menemään.
– Yhdessä pitää neuvotella, mikä on sopiva vierailuannos molemmille. Voi esimerkiksi luopua yökyläilystä, jos se on toiselle raskasta, Oulasmaa ehdottaa.
Oulasmaan mukaan varsinkin vihreillä ihmisillä on suurin vaara unohtaa omat tarpeensa, koska he pyrkivät miellyttämään muita ja välttämään konflikteja.
– Itsensä voi hukata myös parisuhteessa. Jos kumppanina on vielä nopeatahtinen punainen, joka tekee kaikki päätökset vihreän puolesta, voi vihreälle käydä niin, ettei hän enää itsekään tiedä, mikä hänen mielipiteensä on.
Oma lapsikin voi tuntua vieraalta
Temperamenttipiirteiden erot vaikuttavat myös vanhemman ja lapsen väliseen suhteeseen. Vanhemmat voivat kokea itsensä taitamattomiksi, kun oma lapsi tuntuu vieraalta tai hankalalta ymmärtää.
Keltainen aktiivinen ja menevä vanhempi saattaa tuskastua omissa oloissaan viihtyvän sinisen lapsensa hitauteen. Hoputtaminen ja painostaminen taas voi saada lapsen kokemaan itsensä vääränlaiseksi.
Aikuisen on hyvä asettua lapsensa kanssa samalle taajuudelle. Sitä voi toteuttaa joko lisäämällä tai vähentämällä oman tunneilmaisun voimakkuutta.
Ennen kuin sininen Minna Oulasmaa oppi skaalaamaan, hän muistaa usein uupuneensa vauhdikkaan keltaisen lapsenlapsensa kanssa.
– Minun on pakko nopeuttaa itseäni ja puhettani. Asettaudun hänen taajuudelleen jo vähän ennen kuin hän tulee, silloin jaksan paremmin kuin jos olisin ihan oma itseni. Viikonlopun jälkeen voin taas vetäytyä omaan rauhaani.
Myös 8-vuotias lapsenlapsi on oppinut skaalaamaan itseään rauhallisemmaksi mumminsa seurassa.
Vihreällä vanhemmalla parisuhde ja itsestä huolehtiminen voi helposti jäädä taka-alalle, kun hän omistautuu vanhemmuuden rooliin. Syyllisyys ja riittämättömyys kalvavat silti vihreän mieltä, vaikka hän pyrkisi jatkuvasti olemaan täydellinen vanhempi.
Jos ruuhkavuosissa joutuu jatkuvasti skaalaamaan lasten kanssa, sitä ei välttämättä enää jaksa tehdä puolison kanssa.
– Kukaan ei jaksa koko ajan skaalata, eikä tarvitsekaan. Kunhan olisi joka päivä joku mahdollisimman hyvä kohtaamisen hetki, vaikka vain viisi minuuttia. Sen sijaan, että koko päivä vain liu’utaan toisen ohi.