Keli on kuin katastrofielokuvasta.
Taivaalta vihmoo räntää kuin piiskan sivalluksina, ja kaikkialla on mustaa. Joulua edeltävä keskiviikko Etelä-Suomessa on loppuhirviötä vaille valmis kauhuelokuva, pimeä dystopia jo nyt.
Yrittäjä Kari Härkönen sytyttää ulkotulet ja kiirehtii takaisin sisään.
Hyvinkään Kinoma-elokuvateatterin tuore omistaja esittelee ylpeyttään, 1955 rakennetun elokuvateatterin suloisenpunaista aulaa. Ellei termi kaurismäkeläinen olisi kulunut kliseiseksi, niin nyt olisi sen paikka.
Sisustus on remontoitua retroa, pelkistetty ja mietitty.
– Kyllä täällä on käynyt väkeä kättelemässä, että ollaan tehty kulttuuriteko. Mutta täytyy koettaa lunastaa odotukset. Ellei täällä saa ihmisiä käymään, tästä tulee liian kallis harrastus, Härkönen sanoo vaatimattomasti.
Teatterin ainoassa 250-paikkaisessa salissa pyörii uuden Star Wars -elokuvan avauspäivän ensimmäinen näytös. Ikonisen John Williamsin, 87, mahtipontiset melodiat kantautuvat aulaan asti.
Uusi Star Wars alkoi pyöriä Suomessa – hämmästyttävää kyllä – kaksi päivää ennen Yhdysvaltojen levitystä. Kiitos digitalisoinnin, kuka tahansa yrittäjä saattoi imuttaa 230 gigatavun kokoisen Star Wars -tiedoston omaan teatteriinsa heti avauspäivänä.
Niin Härkönenkin teki.
Kinoma–Yhdysvallat 1–0!
Käynnissä on vahva buumi
Vielä 2010-luvun alussa pienistä elokuvateattereista sammuteltiin valoja. Nyt ne elävät renessanssia.
Vuonna 2013 Suomessa oli enää 280 elokuvateatterisalia. Tämän vuoden lopussa saleja on jo 360, ja ensi vuonna aukeaa useita lisää.
– Voi sanoa että kaikki ne toiveet, jotka pienten teatterien digitoimiseen ladattiin, ovat toteutuneet, sanoo sekä levittäjiä että teattereita edustavan alan keskusjärjestön Filmikamarin toimitusjohtaja Tero Koistinen.
Elokuvateatterin pyörittäminen kuulostaa kivalta, muttei ole kepeä rasti. Se vaatii varallisuutta, rautaista riskinottokykyä tai toista päivätyötä. Teatterin kunnostaminen nykypäivän vaatimusten mukaiseksi vaatii keskisuuren sijoituksen.
– Kaikki riippuu lähtötasosta. Jos pitää uusia sekä penkit, ääni että kuva ja tehdä aulakorjauksia, ollaan äkkiä sadantuhannen euron budjetissa ja ylikin, Suomen elokuvasäätiön kotimaan levityspäällikkö Harri Ahokas sanoo.
Yrittäjän onneksi investointeihin saa tukea. Suomen elokuvasäätiön kunnostustuet kattavat yleensä noin puolet kuluista. Tukia on haettu viime vuosina rivakasti, ja niillä on iso merkitys.
Digitalisointi ja siihen jaetut tuet osuivat alan onneksi 2010-luvun alun laihojen talousvuosien vuosiin. Teatterien digitointi saatiin päätökseen vuosina 2014–2015, ja elokuvien lataaminen teattereihin netin kautta viime vuonna, Ahokas kertoo.
– Julkinen tuki oli ratkaiseva asia, kun tekniikka digitalisoitui. Se mahdollisti kannattavan bisneksen tekemisen myös pienillä paikkakunnilla.
Digiyhteydet ja oluenmyyntiä
Hyvinkään Kinomassa on alkamassa päivän toinen näytös kädenlämpöiseksi arvostellusta yhdeksännestä tähtien sodasta.
Ensimmäisen näytöksen katsojat poistuvat, uudet valuvat paikalle. Kaksi heistä nauttii aulabaarissa oluen ennen elokuvaa – alkoholiantimet saa halutessaan ottaa myös mukaan teatterin K18-ikärajalla varustettuun aitioon näytöksen ajaksi.
Sekös on saanut suomalaiset kehräämään. Vihdoin eurooppalaista tunnelmaa.
– Siitä on tullut todella hyvää palautetta. Ihan konkreettisesti ihmiset on tulleet kertomaan että hei, nythän mä voisin alkaa käydä elokuvissa, Härkönen kertoo.
Asiakasajattelua tarvitaan, sillä Härkönenkin on pistänyt rahaa kiinni teatteriinsa. Pelkkä digiprojektori on kymppitonnien arvoinen. Härkönen johdattaa jyrkkiä portaita pitkin projektorihuoneeseen, joka on kuin suoraan – niin, elokuvista.
Kahden ison projektorin kapeasta kapeasta ja lämpimästä huoneesta hallitaan koko salia. Härkönen heilauttaa esitystietokoneen hiirtä ja klikkaa illan sekvenssin käyntiin.
Näin helppoa se on nykyään.
– Tähän saa ajastettua suoraan kaiken, mitä salissa pyörii lähitunteina. Sitten pitää vain käydä säätämässä valoja ennen esitystä ja sen jälkeen, Härkönen sanoo.
Hän himmentää salin valoja pyörökytkimestä ja vaihtaa salin odotusmusiikiksi Roy Orbisonin Pretty Womanin.
Esityskorvaukset ovat liikesalaisuuksia
Jokaisesta elokuvasta neuvotellaan erikseen levittäjän kanssa. Tärkein päivä on maanantai: silloin yrittäjät ympäri Suomen lyövät ohjelmistonsa lukkoon seuraavaksi esitysviikoksi eli perjantaista torstaihin.
Elokuvateatteriyrittäjä on sopimuksenteon ammattilainen.
Ja sanotaan se nyt suoraan: korkeatasoisella taide-elokuvalla ei elä. Välissä on oltava kassamagneetteja kuten näiden joulunpyhien Star Warsia ja Frozen 2. Yrittäjän elämä on tasapainoilua.
– Se, mitä itse haluaa ei aina ole se mitä asiakkaat haluaa. Siinä on kynnys, joka yrittäjän pitää pystyä ylittämään, Härkönen sanoo.
Esityskorvaukset ovat tiukkoja liikesalaisuuksia.
Filmikamari, joka edustaa paradoksaalisesti sekä levittäjiä että esittäjiä, ei puhu tarkoista korvauksista mitään. Eivätkä tarkkoja summia avaa myöskään alan yrittäjät.
Rautalankamalli on, että korvaukset jakautuvat suunnilleen puoliksi levittäjän ja teatterin välille, niin että teatteri saa vähän enemmän.
Eri sopimusmalleja on kuitenkin lukuisia, sillä kaikesta käydään jatkuvaa neuvottelua. Usein teatterille määritellään minimisumma, joka pitää maksaa, vaikkei katsojia olisi yhtään.
Isoin riski on kuitenkin aina teatterilla, ja siksi riskin pienentämiseksi on konsteja. Pienet arthouse-levittäjät eivät peri välttämättä lainkaan minimimaksua, jotta teatterit uskaltaisivat ottaa "riskielokuvia" ohjelmistoonsa. Lisäksi käytetään taitettuja korvaustaulukkoja: mitä enemmän katsojia, sitä isompi korvaus. Huonosti tuottavista elokuvista tulee vähemmän takkiin.
Levittäjät määräävät, mitä suomalaiset katsovat.
Isoja levittäjiä Suomessa on neljä: Finnkino, SF Studios, Nordisk Film ja Disney. Ne ovat kaikki ulkomaisia, ja niillä on reilusti yli 90 prosenttia markkinaosuudesta. Pienempiä on parikymmentä, ja niiden joukossa on myös kotimaisia yhtiöitä.
Ensi-iltoja on yli 200 vuodessa eli keskimäärin neljä viikossa. Siinä on pienen teatterin pitäjälle valikoitavaa.
– Jos yhden salin teatterissa jokin elokuva pyörii kolme viikkoa, se on jo tosi pitkä aika. Ellei kuva menesty, se heitetään äkkiä ulos ja kokeillaan josko seuraava kannattaisi, Filmikamarin Koistinen sanoo.
Parikymmentä katsojaa päivässä riittää
Härkönen ja lippukassaa pitävä Niina Lukkarinen laskevat päivän myydyt liput.
Ensimmäinen näytös 10 katsojaa, toinen näytös 32 katsojaa. Jäljellä on vielä illan 3D-näytös.
– Kerran yritettiin kesällä 3D:tä. Silloin ei tullut kukaan, Härkönen sanoo.
Kun pienyrittäjälläkin on helposti ainakin kaksi näytöstä päivässä eli 700–800 vuodessa, tyhjiä näytöksiä mahtuu väkisin joukkoon.
Härkösen mukaan 42 myytyä lippua kahteen näytökseen on "ihan ok". Kilpailu Hyvinkäällä on 46 000 asukkaan kokoon nähden poikkeuksellisen kovaa, sillä teattereita on kolme.
– Ja me kaikki kolme pyöritämme juuri nyt Star Warsia samaan aikaan, Lukkarinen sanoo.
Härkönen laskee, että pinnalla pysyäkseen hän tarvitsee keskimäärin noin 20 katsojaa joka päivä.
– Kun mennään siitä ylöspäin, niin voi jotain jäädä käteenkin. Kyllä mä tiesin, mihin lähden. Opin jo parikymppisenä kotikaupungissani Imatralla elokuvateatterissa töissä ollessani, millä määrällä toiminta kannattaa.
Samaa sanoo suonenjokelaisen Kino Rion yrittäjä Pekka Luosujärvi. Paikkakunnan katsojamäärät ovat 7 000 asukkaan väkilukuun suhteutettuna erittäin hyvät, mutta lasketaan silti usein kymmenissä.
– Suonenjoella sata katsojaa saava elokuva on jo hyvä. Suuri osa saa 20–50 katsojaa. Parhaat taas vetävät yli tuhat katsojaa, esimerkiksi uusi Tuntematon sotilas lähes 1 400, Luosujärvi kertoo.
Tuntematon sotilas oli monelle maakuntateatterille kaikkien aikojen katsotuin elokuva. Kotimainen elokuva on isojen kaupunkien ulkopuolella melkein kaikki kaikessa: maakunnissa kotimaisten elokuvien katsojien osuus kaikista katsojista voi olla 70 prosenttia, kun yhteensä koko Suomessa se on tavallisesti runsaat 20 prosenttia.
Ja kuluneelta vuodelta on puuttunut kotimainen hitti. Sitä Luosujärvikin harmittelee. Vetovoimaisia elokuvia ei vain ole tänä vuonna siunaantunut. Pari vuotta vanha Yösyöttö sai 200 000 katsojaa, mutta sen jatko-osa Tarhapäivä tänä vuonna vain noin 60 000 katsojaa.
Miksi? Kuka tietää. Yrittäjät ovat katsojien pulssilla, mutta välillä hekin ovat hämillään. Neljän tai viiden tähden kiitelty elokuva voi mennä lähes tyhjille saleille.
Kokonaiskatsojamäärä pysyy tänä vuonna yli kahdeksassa miljoonassa katsojassa, mutta kotimaisen elokuvan osuus putoaa alle 20 prosenttiin, sanoo Filmikamarin Tero Koistinen. Osuus on ollut yhtä pieni viimeksi vuonna 2011.
Loppuvuoden jo mainitut hitit paikkaavat vajetta. Ne pyörivät Kino Riossakin yli kymmenen kertaa kumpikin, vaikka tavallisesti Luosujärvi näyttää yhtä elokuvaa neljästä kuuteen kertaa.
Etelän joulunpyhien katastrofielokuvasää, pimeys ja lumettomuus, satanee elokuvateatterien laariin.
– Ellei muualla ole lunta ja jäätä, niin Frozen 2:ssa on, levityspäällikkö Harri Ahokas elokuvasäätiöstä kiteyttää.
Teatterissa kasvanut mies
Kari Härkönen pyöri isänsä elokuvateatterin konehuoneessa pienestä pitäen.
Mutta Kinoman osto oli lopulta sattuma. Edessä oli muutto Turusta pääkaupunkiseudulle, ja kun Härkönen etsi asuntoa, hän bongasi yhden jonka mukana tuli oma elokuvateatteri.
Härköstä ja Luosujärveä yhdistää se, ettei kummankaan elanto ole kiinni vain elokuvateatterista.
Luosujärvi on päätoiminen talous- ja henkilöstöjohtaja. Härkönen on tuplayrittäjä, jolla on sekä henkilöstöarviointia että meriteollisuuden yhteistyökanavia tarjoavat yritykset. Hän on kognitiotieteilijä, eli pohtii muun muassa mieleen ja kokemiseen liittyviä kysymyksiä.
– Elokuvateatteri on mitä parhain testikenttä tälle teoreettiselle puolelle. Kyse on hyvän matchin saamisesta, että saadaan ihmisten tarve ja palvelu kohtaamaan.
Mutta Härkönen sanoo olevansa yrittäjä henkeen ja vereen. Hän haluaa onnistua. Kognitiotieteilijän aivot raksuttavat matchien parissa: miten saada väki teatteriin.
Aulan nurkassa on pieni kellaritila, joka toimii varastona. Sinne Härkönen visioi pienenpientä viinibaaria. Hyvinkään opiston elokuvakerho siirtää keväällä näytöksensä Kinomaan. Syksyllä ohjaaja Renny Harlin piti täällä uuden Bodies at Rest -elokuvansa Suomen ensi-illan. Härkönen vuokraa teatteria myös yrityksille ja yksityistilaisuuksiin.
– Just äsken katsoin sähköpostia, ja siellä oli tarjouspyyntö lastensynttäreille, Härkönen sanoo.
Härkönen on saanut oman valtakuntansa.
– Ajattelin, että mun eläkevirkani olisi koneenhoitajana elokuvateatterissa. Tämä tuli nyt vähän aikaisemmin. Kyllä mä varmaan tappiin asti olen jollain tavalla mukana elokuvapiireissä, 49-vuotias yrittäjä sanoo.