Jos seurasi Yhdysvaltain politiikkaa 1990-luvun lopulla, voi olla vahva tunne siitä, että on nähnyt tämän kaiken jo kertaalleen aikaisemmin.
Yhdysvaltain kongressin edustajainhuone asetti presidentti Bill Clintonin virkarikosyytteeseen joulukuussa 1998. Presidentti Donald Trumpille kävi samoin lähes päivälleen 21 vuotta myöhemmin.
Clintonin viraltapanohanke muistetaan kiehtovana, joskin vaivaannuttavana jännitysnäytelmänä, jota koko maailma seurasi herkeämättä.
Tämäkin kerta on toki historiallinen: Clintonin ja Trumpin lisäksi virkarikossyytteeseen on aiemmin joutunut vain presidentti Andrew Johnson vuonna 1868.
Mutta itse näytelmä tuntuu vähemmän jännittävältä. Lopputuloskin näyttää olevan selvillä jo etukäteen. Miksi näin?
1. Ei niin mehukas henkilökaarti
Bill Clintonin viraltapanoprosessi muistutti aika ajoin saippuaoopperaa. Oli kyse presidentistä, jolla oli seksisuhde Valkoisen talon harjoittelijan Monica Lewinskyn kanssa. Parikymppinen Lewinsky olisi ikänsä puolesta voinut olla Clintonin tytär.
Vahinkoa kärsi myös presidentin vaimo Hillary Clinton, jolla tiedettiin olevan kunnianhimoa pyrkiä presidentiksi myös itse.
Trumpin tapauksessa henkilökaarti ei ole yhtä herkullinen. Presidentin syytetään painostaneen Ukrainan presidenttiä Volodymyr Zelenskyä saadakseen käsiinsä poliittista vastustajaansa eli demokraattien presidenttiehdokasta Joe Bidenia ja tämän Hunter-poikaa vahingoittavaa tietoa.
2. Vaikeaselkoisemmat syytteet
Syytteet Bill Clintonia vastaan olivat hätkähdyttävät. Presidenttiä syytettiin väärästä valasta ja oikeuden vastustamisesta, kun hän oli valehdellut suhteestaan Lewinskyyn seksuaalista ahdistelua koskeneessa oikeudenkäynnissä.
Kyse oli selkeästä rikoksesta – väärästä valasta – jonka presidentti lopulta tunnusti. Moraalinen tuomio oli laaja. Mutta kovin moni ei kuitenkaan pitänyt tekoa uhkana Yhdysvaltain turvallisuudelle.
Syytteet Trumpia vastaan ovat vähemmän sensaatiomaisia ja monen amerikkalaisen mielestä koko tapaus on vaikeatajuinen. Trumpia ei syytetä lain rikkomisesta vaan vallan väärinkäytöstä.
Edustajainhuoneen keskiviikkona asettamien syytteiden mukaan Trump painosti Ukrainaa saadakseen tietoja, jotka hyödyttäisivät hänen omaa kampanjaansa ensi vuoden presidentinvaaleissa.
3. Vähemmän jännitystä
Clintonin virkarikossyytteet menivät läpi republikaanien hallitsemassa edustajainhuoneessa selvin luvuin, mutta senaatti totesi presidentin syyttömäksi, eikä häntä erotettu virastaan. Demokraattisenaattorien lisäksi Clintonin puolesta äänesti myös moni republikaanisenaattori.
Toisaalta Clintonin käytös tyrmistytti laajalti myös demokraatteja, joten omien tuki ei ollut päivänselvää.
Trumpin tapauksessa lopputulos näyttää helpommin ennustettavalta. Demokraatit veivät virkarikossyytteet läpi edustajainhuoneessa enemmistönsä turvin. Mutta republikaanien hallitseman senaatin uskotaan pysyvän presidentin tukena.
4. Syvempi poliittinen kahtiajako
Clintonin viraltapanohanke vahvisti vastakkainasettelua demokraattien ja republikaanien välillä. Senaatin äänestyksessä demokraatit ryhmittyivät lopulta tiukasti presidentin ympärille. Sen sijaan republikaanien joukoissa oli hajontaa.
Kahden vuosikymmenen jälkeen sekä demokraatit että republikaanit ovat entistä syvemmällä poteroissaan. Eikä Trump ole omilla kannanotoillaan pyrkinyt ainakaan vähentämään vastakkainasettelua.
Demokraattien joukoissa Trumpia inhotaan niin paljon, että virkasyytteistä puhuttin jo ennen hänen virkaanastujaisiaan. The New York Timesin mukaan Yhdysvalloissa pelätään nyt, että virkasyytteistä tulee pian yksi poliittinen ase muiden joukossa.
5. Vain yksi skandaali muiden joukossa
Clinton oli virkasyytteiden kohteeksi joutuessaankin paljon Trumpia suositumpi. Clintonia tuki yli 60 prosenttia ja parhaimmillaan 73 prosenttia yhdysvaltalaisista, kun Trumpin tuki on liikkunut 40 prosentin tuntumassa.
Trumpin presidenttikaudella erilaisia poliittisia skandaaleja on ollut niin paljon, että niihin on totuttu sekä Yhdysvalloissa että maailmalla.
Historiallinen virkasyytekin voi monelle olla vain yksi skandaali muiden joukossa.
Tai jälleen yksi uusi viikko Trumplandiassa, kuten Britannian yleisradioyhtiön BBC:n New Yorkin -kirjeenvaihtaja Nick Bryant summaa katsomisen arvoisella videollaan.
Lisää aiheesta: