Pekka Rinteen ja Mikael Granlundin edustama Nashville Predators vaihtoi aiemmin viikolla valmentajaa. Haastattelin muutoksien mukanaan tuomista haasteista Rinnettä, joka totesi, ettei uusien kuvioiden omaksuminen voi ammattimiehiltä kovin kauaa ottaa. Rinteen mukaan muutamien harjoitusten pitää riittää paljon nähneille pelaajille.
Näin voisi maallikkokin helposti ajatella.
Todellisuus on kuitenkin usein toisenlainen. Ainakin Aleksander Barkovin edustaman Floridan tapauksessa Joel Quennevillen syksyllä peliin tuomien muutosten oppiminen on vienyt hämmästyttävän kauan aikaa. Etenkin, kun otetaan huomioon, että myös Floridaa voidaan pitää jonkin sortin veteraanijoukkueena.
Florida, joka ei ole osannut puolustaa vuosikausiin, ei osaa sitä vieläkään. Ei, vaikka kautta on pelattu yli kolmen kuukauden ajan.
Floridalta puuttuu edelleen jonkinlainen miehekkyys ja oikeanlainen ryhti kaikesta tekemisestä. Parhaimmillaan Pantterit pelaa erinomaisen nopeaa jääkiekkoa tiiviinä viisikkoina, mutta näin tapahtuu aivan liian harvoin, jos ajatellaan joukkueen ikärakennetta ja kokemuksen määrää.
Sen sijaan viime vuosilta tutut yksinkertaiset yksilövirheet puolustuspelissä, turhanpäiväiset kiekonmenetykset pelin tärkeillä alueilla tai suoranainen laiskottelu takakarvauksessa, ovat edelleen osa Panthers-identiteettiä. Tällaiset huomiot ovat tammikuussa vähintäänkin hälyttäviä.
Tätä on oikeasti vaikea ymmärtää, kun katsoo Floridan joukkuetta. Nuoren joukkueen peleissä voi tapahtua välillä kaikenlaista, mutta Florida on veteraaniporukka. Sen riveissä ei pelaa 18-vuotiaita tulokkaita. Tämän joukkueen avainpelaajat ovat pelanneet liigaa vuosikaudet.
Panthersin päästettyjen maalien keskiarvo on viime kauden tapaan 3,3 maalia per ottelu. Se on luokaton suoritus eikä selitykseksi käy pelkästään uuden pelitavan opettelu.
Miten voi olla, että Panthers on taas NHL:n kellarikerroksessa annettujen vaarallisten maalipaikkojen sekä päästettyjen maalien osalta?
Jos Joel Quenneville ei saa tähän porukkaan ryhtiä, kysyä sopii, kuka saa.
Florida on edelleen pudotuspelikilvassa hyvin mukana, mutta nähty pelaamisen taso ei heijasta kummoista valoa tunnelin päähän. Vaikka joukkue pudotuspeleihin yltäisikin, haaveet suuremmasta menestyksestä eivät toistaiseksi nähdyn perusteella perustu mihinkään.
Pudotuspeleissä huolimattomat vauhtiajojoukkueet ovat tavanneet menestyä huonosti.
Jos kyse on todellakin Aleksander Barkovin mainitsemista oppimisvaikeuksista liittyen uuteen pelitapaan, valmennusjohdon kannattaisi nopealla tahdilla järjestää joukkueelle tukiopetusta. Tammikuu on Floridalle helppo, mutta helmikuun alusta haipakka otteluohjelman on puolesta on sellaista, että pelaamisen pitää silloin jo tulla selkärangasta.
Panthers pelaa helmikuussa kuusitoista kertaa kolmeenkymmeneen päivää, maaliskuussa viisitoista kolmeenkymmeneenyhteen. Kun helmikuu koittaa, aikaa harjoitteluun ei enää ole.
Jos kuluvasta kaudesta tulee jälleen pannukakku, GM Dale Tallonin pitää alkaa tosissaan miettiä, onko kasassa menestymisen mahdollistava pelaajisto. Valmentajia on tullut ja mennyt, mutta monikaan asia ei ole lopulta muuttunut. Seuraavaksi on aika vaihtaa pelaajistoa.
Miten olisi muutama kovan johtajuuden pelaaja? Ja jokunen puolustaja, joka itse asiassa olisi hyvä varjelemaan omaa maalia?
Noin niin kuin aluksi.
Lue myös:
Aleksander Barkovin peliminuutit ovat vähentyneet ja pelaaminen tökkii: "En edes halua puhua siitä"