Yksityisiä vanhuspalveluita koskeva hoivakotikohu sai alkunsa vuosi sitten, kun Pohjanmaalla Kristiinankaupungissa Esperi Caren hoivakoti Ulrikan toiminta keskeytettiin.
Kysymyksessä oli äärimmäinen viranomaistoimenpide, johon päädytään vain hyvin harvoin. Valvira perusteli päätöstä lukuisilla hoivakodin toimintaan liittyvillä epäkohdilla. Valviran mukaan asiakasturvallisuus oli vaarantunut.
Nyt Esperi Caren entinen hoivakoti on tyhjillään. Asukkaat on siirretty Kristiinankaupungin omaan hoivayksikköön. Monet kristiinankaupunkilaiset ovat vieläkin hämmentyneitä tapahtuneesta.
– Tietysti se viime vuoden järkytys vielä istuu ihmisissä ja ihmiset miettivät, kuinka tämä oikein meni. Ihan uusi rakennus, eihän se saisi tyhjillään olla, pohtii kaupungin vanhusneuvoston jäsen Karin Rusk.
Rusk on pahoillaan siitä, että hoivakotikohu sai alkunsa pienestä Kristiinankaupungista, mutta hyvillään siitä, että kohu paljasti vanhustenhoidon epäkohdat.
– Hoivakodeissa asuvat ikäihmiset itse eivät uskalla ilmoittaa huonosta hoidosta. He pelkäävät, että jäävät hoitoa vaille, jos valittavat.
Erityisen poikkeuksellinen vuosi
Samaan aikaan, kun Ulrikan epäkohdat tulivat julkisuuteen, julkaisi Yle laajan selvityksen, joka osoitti, että viranomaiset ovat puuttuneet viime vuosina lukuisten yksityisten vanhusten hoivakotien vakaviin ongelmiin eri puolilla Suomea.
– Kun asia sai paljon julkisuutta, epäkohtailmoituksia alkoi tulla valtavasti heti tammikuun tapahtumien jälkeen. Ensimmäisen puolen vuoden aikana niitä tuli yli sata, kertoo Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston sosiaali- ja terveysyksikön päällikkö Niina Siirilä.
Siirilä kuvaa kulunutta vuotta aivan erityisen poikkeukselliseksi.
Valvontapuolella työtä on ollut valtavasti.
Pahimpaan myrskyyn joutui juuri Länsi- ja Sisä-Suomen AVI, jonka toiminta-alueella myös toisen kriisiyksikön toiminta jouduttiin keskeyttämään pian Ulrikan tapahtumien jälkeen.
Attendon hoivakoti Pelimanni Alavudella ehti toimia vain kuukauden ennen kuin sen toiminta keskeytettiin vakavien ongelmien takia. Ensimmäisen kuukauden aikana kuusi hoivakodin asukasta oli menehtynyt ja 10 työntekijää irtisanoutunut.
Valvontaa on tehostettu
Länsi- ja Sisä-Suomen AVIn toiminta-alue kattaa viisi maakuntaa ja 85 kuntaa. Vanhusten palveluita tuottavia yksiköitä viraston alueella on likimain 500.
– Meille tulleet epäkohtailmoitukset olivat varsin laajoja ja monitahoisia, ja osa vaati erittäin nopeaa ja välitöntä reagoimista, toteaa Siirilä.
Ilmoitukset ovat koskeneet johtamiseen liittyviä ongelmia, lääkehoidon ongelmia ja varsinkin henkilöstömitoitukseen liittyviä epäkohtia. Puutteita on ilmennyt myös hoivan laadussa, kuten vanhusten viriketoiminnan järjestämisessä ja ulkoilumahdollisuuksissa.
Siirilä arvioi, että epäkohtailmoituksia on tullut ja epäkohtia on havaittu reilussa neljänneksessä koko Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston alueen vanhustenhuollon yksiköistä. Osasta yksiköistä on tullut useita ilmoituksia.
Vuoden aikana aluehallintovirastot ovat valvonnan tehostamiseksi tiivistäneet yhteystyötä kuntien kanssa ja velvoittaneet kuntia tekemään tarkastuksia vanhuspalveluyksiköissä. Niina Siirilän mukaan kuntien valvontaosaamisessa on kuitenkin edelleen vaihtelua.
Koulutusta ja ohjausta on järjestetty myös palveluntuottajille.
Uusia haasteitakin on tulossa. Hallituksen esitys vanhuspalveluiden sitovasta henkilöstömitoituksesta on tulossa piakkoin eduskunnan käsittelyyn.
Siirilä huomauttaa, että hoitajamitoituksen ja -rakenteen saattaminen kuntoon vaatii vielä paljon työtä sekä valvontaviranomaisilta että palveluntuottajilta. Haastetta lisää se, että hoitajista on pulaa jo nyt monilla alueilla.
Tilanne ei ole ohi
Valviran ylijohtaja Markus Henriksson arvioi menneen vuoden tapahtumia Valvojan vinkkelistä -blogissa. Hän luonnehtii mennyttä vuotta historialliseksi ja toteaa, että tilanne ei ole ohi:
– Ratkaisuja hoivapalveluiden haasteisiin on vuoden mittaan etsitty keskeisten toimijoiden yhteisissä keskusteluissa: yhteistyö on vahvistunut ja keskusteluyhteys osin parantunut. Keskeyttämispäätöksestä noussut kohu on siis tuonut mukanaan paljon hyvää ja alan toimijat ovat monessa tapauksessa korjanneet toimintaansa. Ikävä kyllä paljon epäkohtia ja riittämätöntä palvelujen laatua edelleen on: tilanne ei ole ohi. Seurantaa ja tarvittaessa koviakin valvontatoimia tarvitaan yhä; vain näin voidaan varmistaa tilanteen koheneminen edelleen ja toisaalta saavutettujen edistysaskelten pysyvyys.
Niina Siirilä on samaa mieltä. Työtä riittää jatkossakin.
– Tilanne on huolestuttava. Epäkohtailmoituksia tulee paljon ja vastaan tulee niin sanottuja kriisiyksiköitä edelleen hämmästyttävänkin paljon.
Pelkästään Länsi- ja Sisä-Suomen AVIn alueella tehdään yhä edelleen useita kymmeniä epäkohtailmoituksia kuukaudessa. Viime aikoina ovat lisääntyneet vanhusten kotihoidon ongelmia koskevat ilmoitukset.
Myönteisenä kehityksenä Siirilä pitää sitä, että hoivakotien työntekijät ovat vuoden mittaan rohkaistuneet puuttumaan havaitsemiinsa ongelmiin.
– Alkuvuoden aikana epäkohtailmoituksia tekivät varsinkin vanhusten omaiset, mutta nyt niitä tulee eniten henkilöstöltä. Työntekijät haluavat tosiaan puuttua epäkohtiin ja saada ne korjattua. Se on todella hyvä asia.
Lähihoitajien SuPer-liiton puheenjohtajan Silja Paavolan mukaan hoitajien herääminen kertoo siitä, että osassa hoivakoteja asiat ovat todella huonosti.
– Hoitajat ovat rohkaistuneet, mutta he ovat myös todella väsyneitä ja jopa eettisesti kuormittuneita. Kun hoidon laatu on niin huonoa, että sitä ei ammatti-ihminen voi hyväksyä, silloin hoitajat uhraavat jopa oman työpaikkansa, että muutos tapahtuisi.
Parkatin puhelin on soinut
Hoivakoti Ulrikan toiminnan epäkohdat nosti päivänvaloon yksi hoivakodin työntekijöistä, karijokelainen lähihoitaja Tarja Parkatti. Hän otti yhteyttä SuPer-liittoon, joka välitti yksikön tilanteesta ilmoituksen kaupungille, aluehallintovirastoon ja Valviraan.
Muun muassa Lääketurvallisuuden vaikuttajaksi valittu ja Tutkivan journalismin yhdistyksen Jääraappa-palkinnolla palkittu Parkatti menetti työpaikkansa, mutta ei ole hetkeäkään katunut tekemäänsä.
– Vanhustenhoidon kupla piti puhkaista.
Parkatti on vuoden mittaan rohkaissut muitakin hoitajia puuttumaan työpaikkojensa ongelmiin.
– Puhelin on soinut ahkerasti tammikuun jälkeen. Minuun ovat ottaneet yhteyttä sekä omaiset että hoitajat eri puolilta Suomea ja kysyneet neuvoja, miten hoitokotien ongelmiin voi puuttua.
Parkatti tietää, että työnantajan toimintaan puuttuva hoitaja voidaan leimata "hankalaksi työntekijäksi". Hän itse toimi yksin, mutta neuvoo nyt ammattitovereitaan toimimaan yhdessä.
– Kootkaa ryhmä ja ottakaa ongelmat ensin puheeksi hoivayksikön johdon kanssa. Jos ei se auta, on järeämpien toimenpiteiden vuoro.
Enemmän puhetta, vähemmän tekoja
Lähihoitajien SuPer-liitossa on seurattu tarkkaan, miten tilanne hoivakodeissa on kehittynyt alkuvuoden kriisin jälkeen. Valtaosa vanhustenhoidon työntekijöistä on lähihoitajia.
Silja Paavola arvioi, että vuoropuhelu työpaikoilla on lisääntynyt ja ongelmista on puhuttu aikaisempaa avoimemmin. Paavolan mukaan liian usein epäkohtien esiin nostaminen on kuitenkin jäänyt vain puheen tasolle. Asioille ei ole tehty mitään.
– Alussa, kun kriisi oli pahimmillaan, yritykset pelästyivät tosi paljon ja alkoivat korjata epäkohtia. Nyt näyttää kuitenkin valitettavasti siltä, että enää ei samalla vakavuudella olla tekemässä muutosta.
Esillä ovat samat ongelmat kuin vuosi sitten. Hoitajia ei ole tarpeeksi, tukipalvelutyöntekijöitä puuttuu eikä hoitajille jää siksi riittävästi aikaa varsinaiseen hoitotyöhön. Hoivan laatu kärsii.
Paavolan mukaan vuoropuhelun lisääntyminen vanhuspalveluyksiköissä tarkoittaa käytännössä sitä, että varsinkin vakituiset hoitajat uskaltavat sanoa nyt ääneen, mikä on pielessä.
– Mutta mitä hyötyä on valittaa, jos se ei johda mihinkään? Siitä ei hyödy kukaan.
SuPerissa on pantu merkille, että yhä edelleen hoitajat joutuvat myös pelkäämään työpaikkojensa puolesta. Pelko pitää hiljaisena varsinkin määräaikaisia työntekijöitä.
Paavolan mukaan tämä on selvästi yleisempää maakunnissa ja pienillä paikkakunnilla, joissa työpaikkoja on tarjolla vähemmän.
Tärkeintä on hoidon laatu
Vanhustenhoidon kriisi on ollut yksityisten palveluntuottajien kriisi. Valtaosa epäkohtailmoituksista on koskenut yksityisiä hoivakoteja. Esimerkiksi Länsi- ja Sisä-Suomen AVIn alueella valvonta on kohdistunut 80-prosenttisesti yksityisiin palveluntuottajiin.
Kristiinankaupunkilainen Karin Rusk toivoo, että Ulrika-koti voisi vielä avata ovensa. Ruskin mukaan tarvetta hoitopaikoille olisi. Kotihoidossa on vanhuksia, jotka tarvitsisivat jatkuvampaa hoivaa.
Rusk sanoo painokkaasti, että vanhuksille tärkeintä on laadukas hoito - ei se, onko hoito yksityistä vai julkista.
– Ei sillä ole väliä, onko hoivakoti yksityinen vai kaupungin oma. Mutta jos on yksityinen, pitää olla sellainen valvonta, että sinne pääsee katsomaan, mitä siellä tapahtuu. Ettei käy niin kuin Ulrikassa kävi.
Aiheesta voi keskustella klo 22 saakka.
Lue seuraavaksi: