Teemu Pukki, Sami Hyypiä ja Jari Litmanen. Heitä yhdistää jalkapallon lisäksi harvinaislaatuinen valinta Vuoden urheilijaksi.
Urheilutoimittajain liitto on jakanut Vuoden urheilijan palkinnon 73 kertaa. Vain kolme kertaa palkinto on mennyt joukkuelajin edustajalle. Yksilöurheilulla on ollut urheilutoimittajien äänestyksessä vahva valta-asema, joka nyt on murenemassa.
Joukkueurheilijoista Vuoden urheilijan palkinnon ovat pokanneet vain jalkapalloilijat. Yksikään jääkiekkoilija ei ole koskaan voittanut Vuoden urheilijan palkintoa, vaikka jääkiekko on ollut pitkään Suomen suosituin urheilulaji.
Tänä vuonna jääkiekko ei napannut suurimpia palkintoja Urheilugaalassa, vaikka vuosi oli Suomi-kiekolle poikkeuksellisen kova. Miehet ja alle 20-vuotiaat voittivat jääkiekossa MM-kultaa. Naisten maajoukkue ylsi historiallisesti MM-hopeaan.
Urheilugaalassa päähuomion varasti jalkapallo – ja aivan syystä. Suomen miesten jalkapallomaajoukkue saavutti syksyllä historiallisen arvokisapaikan, jota oli himoittu vuosikymmeniä. Huuhkajat pokkasikin ansaitusti Vuoden joukkueen Uno-pystin.
Urheilutoimittajat äänestivät Vuoden urheilijaksi Teemu Pukin, joka johdatti Huuhkajat EM-kisoihin ja aloitti kautensa Englannin Valioliigassa satumaisesti.
Vuoden valmentajan äänestyksessä jalkapallomaajoukkueen Markku Kanerva päihitti Jukka Jalosen, joka johdatti Leijonat vaatimattomana pidetyllä joukkueella sensaatiomaisesti MM-kultaan.
Myös yleisöäänestyksessä Huuhkajien EM-kisapaikka sykähdytti enemmän kuin jääkiekkomaajoukkueiden saavutukset.
Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole kuitenkaan luoda keinotekoista vastakkainasettelua jalkapallon ja jääkiekon välille. Vastakkainasettelua pitäisi etsiä pikemminkin joukkue- ja yksilöurheilun väliltä.
Vuosi 2019 oli suomalaisessa urheilussa joukkueurheilun vuosi. Tämä alleviivaa kehitystä, joka on ollut käynnissä jo pitkään.
Suomeen on syntynyt vahva palloilukulttuuri, joka on 2010-luvulla näkynyt siinä, että menestystä on tullut jääkiekon lisäksi myös jalkapallossa, koripallossa, lentopallossa ja salibandyssa. Samaan aikaan suomalainen yksilöurheilu on yhdessä historiansa pahimmista aallonpohjista.
Joku ilkeämielinen voisi sanoa, että Teemu Pukki pokkasi Vuoden urheilijan -palkinnon, koska yksilölajeissa ei tullut vuonna 2019 riittävän kovaa menestystä.
Pukki on tietenkin palkintonsa ansainnut. Pukin kymmenen maalia EM-karsinnoissa ja murtautuminen maailman kovatasoisimman jalkapallosarjan maalintekijöiden kärkijoukkoon ovat poikkeuksellisia saavutuksia suomalaisessa urheilussa. Eikä ole hänen vikansa, että edes miesten keihäänheitosta ei tullut Suomeen MM-pronssimitalia.
Tähän saamme tottua myös tulevina vuosina. On melkoinen yllätys, jos Vuoden urheilija -palkinnon voittaneiden joukkueurheilijoiden määrä ei kaksinkertaistu seuraavan kymmenen vuoden aikana.
Suomesta on tullut joukkueurheilun maa.
Lue myös:
Huuhkajat sykähdytti Suomea eniten – keräsi liki kolmasosan äänistä
Markku Kanerva jo toista kertaa peräkkäin Vuoden valmentajaksi