Asianajaja Iina-Mari Supperi on hoitanut työkseen yrityskauppoja isossa asianajotoimistossa kymmenisen vuotta. Hän ei ole harkinnut alan vaihtoa kertaakaan.
Eikä hän aio tehdä sitä jatkossakaan, vaikka perheen elämää mullistaa toisen lapsen syntymä vapun tienoilla.
Supperi on nähnyt, että tämä on vaaran paikka monen naisasianajajalle. Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen paluu töihin sujuu yleensä hyvin.
Toisen lapsen myötä vaativan työn ja perheen yhteensovittaminen voi osoittautua liian raskaaksi. Ja silloin yleensä äiti joustaa urahaaveistaan.
– Ensimmäinen lapsi on ihan ok, toisen jälkeen moni nostaa kytkintä, kertoo Supperi havainnoistaan.
On hankala ottaa kiinni, kun muut ovat menneet ohitse.
Iina-Mari Supperi
Kunnianhimoinen uraohjus voi perhevapaiden jälkeen myös huomata, että tilanne on työpaikalla on poissaolojen aikana muuttunut.
– Moni on miettinyt, että kun on ollut kahteen otteeseen pois, ovat muut sen puolentoista vuoden ajan hakanneet töitä hulluna. Sitä on hankala ottaa kiinni, kun muut ovat menneet ohitse.
Isoissa asianajotoimistoissa lähtöhaluja enemmän
Asianajajaliiton tekemään kyselyyn vastanneista naisasianajajista joka neljäs harkitsi alan vaihtoa melko usein, erittäin usein tai jatkuvasti.
Kysely lähetettiin viime kesänä vajalle kolmelle tuhannelle asianajajalle ja asianajotoimistoissa työskentelevälle juristille.
Vaikka kyselyyn vastasi vain viidesosa eli noin viisi ja puolisataa vastaajaa, pidetään tuloksia Asianajajaliitossa oikean suuntaisina.
Naiset, uusmaalaiset, kolmikymppiset ja isoissa toimistoissa työntekijän asemassa olevat vastasivat kyselyyn ahkerimmin. Heillä oli lähtöhaluja eniten.
Kyselyn perusteella työn kuormittavuus on ylivoimaisesti tärkein syy alan vaihdon harkitsemiselle. Työn, perheen ja vapaa-ajan yhteensovittamisen vaikeudet vaikuttavat myös paljon.
Vanhat asenteet romukoppaan
Supperi uskoo, että naisten katoamiseen alalta voidaan vaikuttaa.
Vanhanaikaiset, miehiä ja heidän etenemistä suosivat asenteet pitäisi hänen mielestään ensimmäisenä heittää romukoppaan.
– Tuntuu siltä, että miehet etenevät nopeammin pelkästään siksi, että ovat miehiä. He pitävät melua itsestään ja osaavat ja tietävät kaiken. Naiset taas usein epäilevät omia kykyjään ja ovat nöyrempiä. Se on heidän helmasyntinsä.
Supperin mukaan tämän näkee selvästi etenkin vastavalmistuneista.
– Naisten pitäisi olla reteempiä ja “takki auki”. Osaaminen on heillä samaa luokkaa kuin miehillä, jopa parempaa
Mahdollisuudet etätyön ja osa-aikatyön tekemiseen ja työntekijöiden omien aikataulujen huomioiminen parantaisivat Supperin mielestä tilannetta.
Naisten pitäisi olla reteempiä ja “takki auki”.
Iina-Mari Supperi
Miten Supperi aikoo itse varmistaa sen, että pystyy hoitamaan lapsiperhearjen ja vaativan työn?
– Samalla tavoin kuin ensimmäisellä kerralla. Kun palaan töihin, mies jää vuorostaan hoitamaan lapsia.
Supperin mielestä perhevapaat pitäisi jakaa naisten ja miesten kesken. Se tasoittaisi puntteja kotona ja töissä. Lapsia hoitanut mies osaa jatkossakin kantaa vastuuta kodista.
Vaikka perheen ja vaativan työn yhteensovittaminen voi olla vaikeaa, voi perhe Supperin mielestä olla voimavara ja jopa suojella uupumiselta.
– Kun on perheellinen, voi lähteä töistä ajoissa hakemaan lasta päiväkodista ja tajuaa, että elämässä on muutakin kuin työtä.
– Perheetön puolestaan voi jatkuvasti luopua omista menoistaan ja uppoutua työhön niin, että lopputuloksena on burn out. Näitä tiedän tapahtuneen.
Naisten ja perheellisten asemaa asianajoalalla selvittänyttä työryhmää johti asianajaja Gisela Knuts. Hän toimii Roschierin osakkaana ja Suomen liiketoiminnan johtajana.
Knuts pitää pääkaupunkiseudun isoja asianajotoimistoja “taimitarhoina” nuorille juristeille. Rochierin palkkaamista naisten osuus on peräti 75 prosenttia.
Kaikille ei pystytä tarjoamaan töitä koko uraksi ja moni tuleekin 2–3 vuodeksi hankkimaan arvokasta työkokemusta ja koulutusta.
Mitä enemmän vastuuta jaetaan perheessä, sitä vähemmän se hidastaa uralla etenemistä.
Gisela Knuts
Myös Knutsin mielestä asenteet perhevapaiden käytössä ovat alalla yhä vanhanaikaisia kun perhevapaista suurimman osan käyttävät naiset. Kun he palaavat töihin, he jatkavat myös perherumban pyörittämistä.
– Nuoret naiset haluavat pyrkiä täydellisyyteen. He haluavat tehdä kaiken oikein, olla täydellisiä äitejä ja työntekijöitä. Riittää, että on riittävän hyvä. Koko pakettia ei pysty pyörittämään yksin.
– Mitä enemmän vastuuta jaetaan perheessä, sitä vähemmän se hidastaa uralla etenemistä.
Oman työn kontrollin puute raskasta
Kuormittavuutta lisää Knutsin mielestä myös se, että työtä ei pysty itse kontrolloimaan. Asianajajan työssä toimitaan asiakkaan aikataulujen mukaan.
– Itse koin nuorena juristina, että kontrollin puute oli raskainta. Mutta pitäisi ymmärtää, että tilanne ei säily samanalaisena uran aikana. Uralla etenemisen myötä pystyy vaikuttamaan enemmän omaan työhönsä ja aikatauluihinsa.
Knuts sanoo, että hän pyrkii esimiehenä kannustamaan naisia. Hänen mielestään tarvitaan roolimalleja, tukea ja tsemppaamista. Töitä voidaan myös järjestellä niin, että turhaa kuormitusta ei synny.
Suurin osa oikeustieteellistä valmistuvista on jo naisia ja naisilla arvosanat ovat keskimäärin parempia kuin miehillä.
Alalle tuleminen ei ole haaste, mutta alalla pysyminen on.
Gisela Knuts
Asianajotoimistot haluavat palkata parhaita. Knuts sanoo, että jos parhaita ei pystytä pitämään töissä, siitä aiheutuu ajan myötä ongelmia.
– Alalle tuleminen ei ole haaste, mutta alalla pysyminen on. Millä palvelet asiakkaita, jos sinulla ei ole parhaita palkattuna?
Naisten ja perheellisten asemaa asianajoalalla selvittänyttä tutkimusta esiteltiin Asianajajapäivillä 17. tammikuuta.