Moni arvioi saavansa proteiinia liian vähän, mutta todellisuus voi olla päinvastainen. Moni ei myöskään usko, että se näkyy kasvavana typpikuormana puhdistamoilla. Eikä kovin moni olisi valmis ilmastosyistä vähentämään proteiinipitoisen ruoan syöntiä.
Näin kertoo Helsingin seudun ympäristöpalveluiden (HSY) teettämän kyselyn tulokset. HSY kysyi pääkaupunkiseutulaisilta naisilta ja miehiltä proteiinin syönnistä ja sen linkistä ympäristöön, sillä typen määrä pääkaupunkiseudun jätevedessä on kasvanut 50 prosenttia vuodesta 1999.
Kasvua on ollut myös proteiinipitoisen ruoan suosiossa. 2010-luvulla trendejä olivat esimerkiksi proteiinibuumi ja karppaus. Karppaus suosi proteiinipitoista lihaa, proteiinibuumin innoittamana syötiin patukoita ja lisättiin proteiinia rahkaan, leipään ja vaikka mihin.
HSY näkee proteiinipitoisen ruoan liiallisen syönnin ja jäteveden typin välillä linkin ja halusi kyselyllään herättää tietoisuutta.
Vesihuollon ryhmäpäällikkö Paula Lindell HSY:ltä kertoo, että suurin osa puhdistamolle tulevasta jätevedestä on peräisin kotitalouksista.
– Kun tarkastelemme puhdistamolle tulevaa jätevettä, typpi tulee siihen pääasiassa ihmisen aineenvaihduntatuotteena. Siitä tosiasiasta, että typpikuorma on radikaalisti kasvanut puhdistamolla, voidaan vetää johtopäätökset, että silloin myös ihmisistä tuleva typpikuorma on kasvanut.
Monen tietämys pääosin hyvällä tasolla, lukuunottamatta ilmastoa
HSY:n kyselyyn vastasi 1 004 pääkaupunkiseutulaista naista ja miestä, iältään 16–65-vuotiaita. Heidän proteiinitietämyksensä oli HSY:n mukaan kaikkiaan hyvä. Sen sijaan ympäristövaikutuksia ja omaa proteiininsaantia ei osattu arvioida.
Yli puolet, tarkemmin kaksi kolmesta vastaajasta ei tiennyt, kuinka paljon proteiinia tarvitaan. Moni arvioi saavansa sitä liian vähän.
– Kyselyn mukaan vain kolme prosenttia pääkaupunkiseutulaisista arvioi syövänsä proteiinia liikaa, mikä vaikuttaa olevan ristiriidassa jätevesiin tulevan typpimäärän kanssa, Lindell sanoo.
Sopivan proteiinintarpeen, noin 1–1,4 g painokiloa kohden, osasi arvioida kyselyssä reilu kolmannes (36 %).
Ilmastovaikutukset eivät olleet yhtä hyvin tiedossa kuin ravintopuoli. Kovin moni ei esimerkiksi ollut sitä mieltä, että proteiinin syönti yli tarpeen lisäisi ravinnekuormaa jätevesissä. Eniten erimielisyyttä vastaajien kesken oli siinä, olisiko itse valmis vähentämään proteiinipitoisten ruokien syömistä ilmaston vuoksi. Naisissa valmiita vähennykseen oli enemmän kuin miehissä.
Kyselyyn vastanneista sekä miehet että naiset hankkivat proteiininsa pääosin kanasta. Miehillä kanaa seurasi useimmiten punainen liha, naisilla kananmuna.
– Pitää huomioida se, että me puhumme tässä nimenomaan yli tarpeen syömisestä, liiasta proteiinin saannista, Lindell huomauttaa puhuttaessa kyselyn johtopäätöksistä eli ympäristövaikutuksista.
Liika typpi kuormittaa myös munuaisia
Linkkiä liiallisen proteiinin syönnin ja jäteveteen päätyvän typen välillä tukee tieto siitä, että ihmisen ravinnon sisältämä typpi tulee pääosin proteiinista. Typpi poistuu elimistöstä munuaisten läpi, pissalla käydessä pöntön kautta jäteveteen.
Jos typpeä saa liikaa, kasvaa elimistön tarve poistaa sitä. Matkallaan typpi voi kuormittaa munuaisia.
– En suosittele kenellekään ylenmääräistä proteiinin syöntiä, koska elimistö kokee liiallisen typen myrkkynä, josta on pakko päästä eroon, sanoi Helsingin yliopiston ravitsemusfysiologian professori Marja Mutanen Ylelle vuonna 2016.
Vuodelle 2014 päivätyssä artikkelissa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL kertoo, että useimmat saavat päivittäin tarvettaan runsaammin proteiinia.
Vanhuksilla proteiinin puutetta voi kuitenkin esiintyä. Myös vegaaneilla voi olla tarvetta kiinnittää proteiinin ja sen sisältävien tarpeellisten aminohappojen saantiin. Samoin hyvin runsaasti urheilevilla voi olla tarvetta lisäproteiinille THL:n mukaan.
Proteiinin sisältämä energia puolestaan päätyy elimistölle energiantuotantoon polttoaineeksi, niin kuin ruoan kuuluukin.
Ruotsissa huomattu sama ilmiö
Lindell kertoo, että keskusteluissa muiden pohjoismaisten kollegoiden kanssa sama havainto typestä nousee esiin. Esimerkkinä Lindell antaa Ruotsin.
– Olemme myös (kollegoiden kanssa) odottaneet, että kuormitus jossain vaiheessa tasautuisi, mutta se näyttää kasvavan.
Vaikka typpi rehevöittää Itämerta ei jätevesi ei suinkaan ole suinkaan suurin rehevöittäjä. Huomio kääntyy puhdistamolle.
– Mutta tärkeää on se, että typpi on puhdistamolla suurin energian kuluttaja ja myös sillä on ympäristöjälki. Siksi tiedon levittäminen on todettu tarpeelliseksi.
– Puhdistamo tekee hyvää jälkeä, Viikinmäen puhdistamo poistaa typestä 90 prosenttia, mutta pitää huomioida, että hyvän jäljen saamiseksi kuluu paljon energiaa – ja myös kemikaaleja, Lindell sanoo.
Kyselyssä huomioitiin Lindellin mukaan väestönkasvu. Pääkaupunkiseudulla asuvan väestömäärän nousu ei siis Lindellin mukaan selitä puhdistamolle tulevan jäteveden kasvanutta typpipitoisuutta.
– Esimerkiksi fosforikuorma asukasta kohden on kääntynyt alhaisemmaksi, mutta typpikuorma on jatkanut kasvuaan.