Veteliläisen Vuokko Lahden ura ikäihmisten perhehoitajana alkoi katastrofilla. Elettiin heinäkuuta 2017. Lahti oli toteuttamassa pitkäaikaista unelmaansa hoitaa oma isoäitinsä tämän viimeisinä elinvuosina.
Mummu oli muuttanut perheen luokse pari viikkoa aiemmin ja Lahti oli irtisanonut itsensä vakituisesta toimittajan työstä ryhtyäkseen vanhusten perhehoitajaksi.
Sitten syttyi tulipalo, joka tuhosi kodin ja työpaikan. Jäljelle jäivät hirsikehikko, vesikatto, mies, mummo ja viisi lasta. Kaaoksen keskellä perhe muutti mummun kanssa vuodeksi evakkoon.
– Se oli kipeä asia. Vieläkin käsivarret nousevat kananlihalle, kun muistaa miltä se tuntui.
Tragedialla oli käänteinen, hyvä puoli. 100-vuotias kotitalo rakennettiin uudelleen vielä paremmin perhehoitoon sopivaksi. Mummun hoitaminen vei ajatuksia muualle ja auttoi selviämään tulipalosta.
Vuokko Lahden perustama Vuokkola on yksi Suomen noin 300:sta ikäihmisten perhekodista. Perhekoti sopii vanhuksille, jotka eivät enää pärjää yksin kotonaan mutta eivät tarvitse vielä laitoshoitoa. Perhekoti sopii, jos ikäihminen pystyy vielä itse syömään, liikkumaan ja pärjäämään yön yli.
89-vuotiaat Hillevi Uusimäki ja Reino Saari tulivat Vuokkolaan viime kesänä. Takana oli kuntoutumisjakso Iltaruskon jaksohoito-osasto Kuntolassa. Molemmat ovat tyytyväisiä.
– Täällä on ihan kuin kotona. On turvallista ja ihanaa. On kissoja ja kesällä kukkoja ja kanoja. Tykkään, kun olen itse maaseudulta kotoisin, Uusimäki toteaa.
Ikäihmisten perhehoitokodin pitää olla turvallinen ja esteetön. Vuokkolassa Hillevi-mummolla ja Reino-papalla on omat huoneet. Viikonloppuna kolmaskin kamari oli käytössä, kun Vuokkolassa oli väliaikaisessa hoidossa "intervallimummo". Nyt kamariin on muuttanut uusi vakituinen asukas. Perhehoidossa on myös mahdollista, että kaksi vanhusta jakaa huoneen.
Vuokko Lahti touhuaa tapansa mukaan keittiössä. Ikkunasta aukeaa näkymä Perhonjokilaaksoon. Tuli palaa takassa, liedellä kiehuu nakkikeitto. Välillä pitää huolehtia, ettei kuuro ja lämpimästä pitävä kissa hyppää takkaan.
– Arki rytmittyy ruoanlaiton, syömisen, päiväkahvin, lääkkeiden annon ja kaiken sellaisen ympärille. Vanhusten ikä on korkea, joten he huilaavat aika paljon. Sitten on lasten pyörittämä show, joka pyörii ympärillä. Ei tässä ehdi paljon ylimääräisiä sirkushuveja. Me vain olemme, Lahti kertoo hymyillen.
Ovatko pohjalaiset liian ylpeitä asumaan toisten nurkissa?
Perhehoitoliiton mukaan ikäihmisten asuminen perheissä on lisääntynyt kymmenen viime vuoden aikana. Silti alueelliset erot ovat suuret.
Esimerkiksi Pirkanmaalla, Pohjois-Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa on lähes 30 perhekotia, kun taas etelän suurissa kaupungeissa, Lapissa ja muissa pohjalaismaakunnissa niitä on vain kourallinen.
Kehityspäällikkö Maria Kuukkanen Perhehoitoliitosta uskoo, että avain perhehoidon onnistumiseen on oikea ajoitus. Valmennettu perhehoitaja ei voi jättäytyä pois esimerkiksi kodin ulkopuolisesta työstä, jos perhehoitoon tulevia ikäihmisiä joutuu odottamaan liian kauan. Sen vuoksi on tärkeää, että palveluohjaajat tietävät, mitä perhehoito on ja kenelle se sopisi. Myös ikäihmisen ja hänen läheisensä tutustumiskäynnistä perhekotiin on ollut hyötyä.
Vuokko Lahti on seurannut maakuntien välisiä eroja aitiopaikalta. Hänen mummunsa oli kotoisin Kyyjärveltä Keski-Suomesta, nykyiset huollettavat ovat Kaustiselta ja Vetelistä Keski-Pohjanmaalta.
– Keski-Suomessa on perhekodeilla on pitkät perinteet. Esimerkiksi perusturvaliikelaitos Saarikan viranhaltijoilla on tuntosarvet, kenelle perhehoito sopii ja ketkä sopivat perhehoitajiksi. Siellä ikäihmisiä löytyy ja perhehoitajia on.
Keski-Pohjanmaalla ikäihmisten perhehoito on vielä uutta. Olisiko yksi syy kansanluonteessa?
– Keskisuomalaiset taisivat sanoa, että jos te pohjalaiset olette jotenkin jäyhempiä ettekä rokene mennä toisten kotiin. Ehkä se on niin. Täällä tarvittaisiin rohkeaa ja uudenlaista asennetta, Lahti uskoo.
Perhehoitaja saa yhden vanhuksen hoitamisesta kuukausittain vähintään 800 euron hoitopalkkion ja 420 euron kulukorvauksen. Kunnat ja sote-yhtymät voivat kuitenkin harkintansa mukaan maksaa enemmän. Viime vuonna hoitopalkkio oli enimmillään 1650 euroa (Keusote) ja kulukorvaus 740 euroa (Siunsote). Lomaa perhehoitajalle kertyy vähintään 2 päivää kuukaudessa.
– Jos perhehoitoon halutaan panostaa, kuntayhtymä laittaa sinne lisää liksaa ja lisää vapaita. Silloin perhehoitajia voi löytyä paremmin. Jos mennään lakisääteisellä minimillä, heitä ei löydykään. Molemmat kuntayhtymät, jonka kanssa minulla on ollut sopimus, ovat maksaneet yli lakisääteisen. Keski-Suomessa palkkiot ovat isommat ja myös vapaita kertyy enemmän, Lahti kertoo.
Esimerkkejä jatkuvan perhehoidon palkkioista ja kulukorvauksista (Perhehoitoliitto 2019)
** ** | Palkkio/€/kk | Kulukorvaus/€/kk |
Eksote | 1217 | 710 |
Essote | 1000, 1200 | 614 |
Euran seudullinen ph | 1055-1267 | 580 |
Heinola | 1020, 1225 | 626 |
Kainuu | 830 | 741 |
Keski-Suomi* | 887-1108 | 558 |
Kuusamo | 1000 | 570 |
Oulu | 1153 | 657 |
Oulunkaaren ky (3 luokkaa) | 785-1306 | 410-682 |
Pirkanmaa | 865, 1030, 1390 | 719 |
Pohjois-Savo | 900 | 600 |
Raahe | 1029 | 508 |
Siunsote (2018) | 785-989 (1317) | 742 |
Soite | 1030-1300 | 616 |
Tornio | 1119 | 640 |
Keusote | 1032-1650 | 638 |
Varsinais-Suomi | 1056, 1267 | 577 |
*Keski-Suomessa on käytössä kokemus- ja koulutuslisä 1.2% jatkuvassa ja 0.5 lyhytaikaisessa perhehoidossa
Lapset saivat nähdä kuoleman
Vuokko Lahden mummu kuoli kotona asuttuaan lapsenlapsensa luona kaksi vuotta. Hänen lisäkseen Lahden perhe on menettänyt vielä kaksi perhehoidossa ollutta vanhusta.
– Kuolemaan ei ikinä totu, mutta se on meidän kaikkien kohtalo joskus. Läheisen menettämisen on helpompi ymmärtää, kun näkee, että ihminen on vanha, on parantumattomia sairauksia ja vanhus toivoo itsekin pääsevänsä pois. Silloin kuolema on armahtaja ja kiitollisuuden paikka.
Lahti pitää tärkeänä myös sitä, että omat lapset saivat nähdä vainajan.
– Mummu eli pitkän hyvän elämän ja kuolema oli hyvien loppukuukausien luonnollinen ja pakollinen päättyminen.
Lahden mukaan moni pitää vanhusten kotona hoitamista suurena uhrauksena. Hän on eri mieltä.
– Olemme saaneet valtavasti elämyksiä, iloisia yhdessäolonhetkiä, uusia ihmisiä, bonussukulaisia. On aivan ainutlaatuista, että lapseni saavat viettää vuorokaudet läpeensä yhdeksänkymppisten kanssa. Moni ei voi tarjota lapsilleen sellaista elämystä. Minusta se on rikkautta.
Aiheesta voi keskustella keskiviikkoon kello 23.00:een asti.